Yhden paikkeilla otettiin pikkukoirat mukaan ja käveltiin tuohon viereiselle Malvarossan rannalle. Bulevardihan oli ihan tiukkanaan väkeä! Pariskuntia, lapsia, vanhuksia ja koiria hissuksiin tallustelemassa pitkin aurikoista rantabulevardia. Aina välillä eteen tuli pieni levitetty matto, jonka päällä ihmiset kauppasivat erilaisia tavaroita käsitöistä pieniin nahkalaukkuihin ja väärennettyihin lippiksiin ja aurinkolaseihin. Aika perusmeininkiä siis, mutta itseäni moiset eivat ainakaan häiritse, niin kauan kuin saa kävellä rauhassa.
Tästä sain serkkuni ehdottaman loistoidean. En suinkaan menisi kadulle muotokuvia kauppaamaan (alkuperäinen idis), mutta pieniä postikortin kokoisia (ehkä jopa tehty postikortiksi toiselta puolelta?) akvarelleja voisi siellä kaupatakin. Porukkaa siis todella oli, useita tuhansia. Pääpointti ei olisi tehdä rahaa, vaan uskaltautua oman työnsä kanssa näytille ja arvosteltavaksikin. Mitähän tällaisialla voisi olla hintaa? Kymppi? Onko liikaa? Ei niistä niin rumia tule, ettenkö itse saattaisi sillä hinnalla ostaa persoonallista postikorttia jostakin matkalta. Kommentteja? Voin mä vitosellakin myydä... :)
Käveltiin tuota kolmen kilsan rantaa noin kilsan verran ja sille matkalle mahtui kivan näköisiä ravintoloita noin 20-30. Valinnanvaraa siis riitti, mutta sepä ei ollutkaan ongelma. Ikävä kyllä suuri osa pöydistä oli varattu, eli mental note seuraavaan kertaan, jos haluaa sunnuntaikäpystelyn lopuksi istahtaa aurinkoiselle terassille syömään paellaa tai muita antimia. Aika paljon oli nytkin Menu del dia, eli päivän menua, johon kuuluu taas esim. lasi viiniä, paella, pääruoka ja jälkiruoka. Hintaa oli vähän enemmän, joissakin jopa 50 euroa. Halvempiakin paikkoja oli, ehkä keskihinta menulta olisi ollut noin 25 euroa.
Katselimme tänään kaupunkipyöriä, joita saa vuokrata puoleksi tunniksi kerrallaan, ilmaiseksi. Ylimenevältä puolelta tunnilta joutuu maksamaan 50 senttiä ja siitä seuraavilta tunneilta 2 euroa kultakin. Se, mikä tekee hommasta järkevää on tiuhaan tehdyt "pyöränvaihtopisteet". Eli kun tästä lähden sotkemaan ja puolen tunnin sisällä vaihdan pyörän toiseen, niin lanttiakaan ei kulu. Vuosimaksu on 18 euroa ja liput on nyt tilattu netistä. Mies ajaa työpaikalleenkin tästä vain kymmenisen minuuttia pyörällä, sekin hienoa rantareittiä. Sadepäiviä ei toivottavasti paljon näy, joten kuntokin kohoaa ainakin hiukkasen. Kohoaa muuten myös siinä, että asuntomme on neljännessä kerroksessa ja hissiä ei ole eikä tule!
Quisiera alquilar una sombrilla.
(Haluaisin vuokrata aurinkovarjon.)
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Makeaa tomaattikastiketta ja pastaa
Eilinen meni oikeastaan kokonaan Carrefour-kamojen purkamiseen ja yleiseen ihmettelyyn. Päätin tosiaan tehdä jauhelihakastiketta illalliseksi, mutta pari tärkeää ainesosaa puuttui.
Niinpä lähdin taas tuohon lähikauppaan ja siellä oli taas pari mukavaa myyjäpersoonaa vastassa. Täällä on ainakin pienemmissä kaupoissa näköjään sellainen tapa, että vihannes- ja hedelmäosastolla on passissa yksi henkilö, joka valitsee puolestasi hyvät kappaleet ja punnitsee ne omalla vaa´allaan. Opin taas kauppakäynnillä pari uutta sanaa ja nyt osaan vasta lausua ne, kirjoitusasusta ei ole tietoa.
Juustotiskllä ollut mies oli tosi kärttyinen, eikä suostunut myymään mulle Parmesania tiskistään. Otti mua käsipuolesta ja vei valmisjuustotiskille, jossa oli valmiiksi pussiin pakattua, aivan pieneksi jauhettua parmesania, eli ihan perusvalmistavaraa. Harmitti. No, mutta ei voi mitään. Ehkäpä jossakin muussa kaupassa tai vähintään hallissa ja markkinoilla myydään sitten sieltä tiskistäkin. Olikohan sillä veitset jo puhtaat ja vuoro loppumassa...
Tässä ihan tosi perusohje, mutta ei sitten kuitenkaan, koska hunajan ansiosta siitä tuli melko itämaishenkinen = hyvä ja erilainen
tomaattikastiketta
tomaattia
sipulia
valkosipulia
porkkanaa
jauhelihaa
vehnäjauhoja
punaviiniä
hunajaa
suolaa
pippuria
oreganoa
Raastettu porkkana, iso sipuli, tomaatti ja valkosipulit melko isoina slaisseina pannulle öljyyn. Pyöritellään, että pehmenee ja tulee kiiltävämmäksi. Nämä pannun reunoille ja jauheliha keskelle paistumaan. Kaikki sekaisin ja perään punaviiniä ja tomaattimurskaa/kastiketta tms. Ei kuitenkaan pyrétä, jos haluaa tällaisen makeamman, itämaisen version. Sitten vielä joitain ruokalusikallisia vehnäjauhoja, jotta hommasta tulee vähän kompaktimpi ja jää ihan perus nauhaspagettiinkin mukaan, eikä valahda lautasen pohjalle. Sitten vaan haudutellaan ja siirrellään pannulla ympäriinsä jonkun 20-30 minuuttia.
Ja sitten syödään. Hyvää tuli ja käytin Albalin 2004 vuoden Reservaa sekä ruokaan, että lasiin.
Oli muuten oikeastaan kiva, että mies oli vielä oksutaudin jälkimainingeissa, koska sovittiin, että minä kokkaan. Pitemmän aikaa kun se on ollut jo hänen niskoillaan tai oikeastaan mieluisa harrastus, niin mulle on jäänyt kannustaminen (ja tietysti samalla oppiminen). Oli siis ihana tehdä ruokaa!
Mies sai kamiinan todella rätisemään ja käytiin välillä katsomassa, ettei ihan lieskoja heitä tuolta piipusta. Täällä kun ei ole kauheen järkevästi mietitty tuota hormin paikkaa, kun 5 senttiä sen takana on seinä ja sähköpistoke ja jotain muutakin mun silmään sähköisen näköistä tavaraa. Pistokkeesta tuli siinä hehkussa niin kuuma, ettei sitä voinut edes koskea. Ei käynyt kuitenkaan mitään. Ostettiin palohälytinkin, mutta se on vielä "pitäis asentaa" -moodissa.
Meillä on muuten tosi erikoinen suihku. Se käsisuihkuosa on sellainen, että että tulee kahdesta eri kohdasta. Sieltä ylhäältä, niinkuin normaalisti ja sitten noin 10 senttiä olempaa toinen. Ikäänkuin, jos tahtoo niin voi pestä hiusrajaa ja leukaa samanaikaisesti. Kätevää!
Tänä aamuna syötiin i-h-a-n-a aamiainen tässä meidän terassilla. Patonkia, leikkeleitä, juustoa, munia, tomaattia, tuoremehua ja cavaa. Aamiaisen päätteksi tein vielä omatekoisen cafe bonbonin, mutta eihän se maistunut yhtään samalta kuin kahvilassa! Huh! Taisin tehdä liian laihat espressot, kun mutteripannu oli niin suuri.. Pohjalle siis kaadetaan kondensoitua maitoa sellanen sopiva määrä ja päälle kuuma espresso. Hyvää on, mutta tämä rouva tarvii kyllä vielä näköjään harjoitusta.
Ulkona on lämpimämpi, kuin sisällä. Aurinko paistaa aika "kovana", joten pitää olla tarkkana, ettei pala. Nyt vaihdoinkin puolta, että selässä kuumottelee, eikä nenässä. Pariakymmentä astetta on luvattu tälle päivälle. Koirat viihtyy erinomaisesti, eikä mikään ihme. On lämmintä ja kuivaa, eikä kylmää ja märkää. Pakko sanoa, että kyllähän tämä aivan liian hienoa taas on. Niinkuin unta!
Viime yö oli muuten hyvä lämpötilaltaan. Taidettiin vähän innostua sen uuden lämmittimenkin kanssa, kun yhtäkkiä napsahti sulake. Mutta vähennettiin sitten vähän hönkää ja sulakekin alkoi taas yhteistyöhön.
Nyt siivotaan vähän ja sitten mennään ekaa kertaa virallisesti rantsuun kävelemään.
Adios!
(Nähdään!)
Niinpä lähdin taas tuohon lähikauppaan ja siellä oli taas pari mukavaa myyjäpersoonaa vastassa. Täällä on ainakin pienemmissä kaupoissa näköjään sellainen tapa, että vihannes- ja hedelmäosastolla on passissa yksi henkilö, joka valitsee puolestasi hyvät kappaleet ja punnitsee ne omalla vaa´allaan. Opin taas kauppakäynnillä pari uutta sanaa ja nyt osaan vasta lausua ne, kirjoitusasusta ei ole tietoa.
Juustotiskllä ollut mies oli tosi kärttyinen, eikä suostunut myymään mulle Parmesania tiskistään. Otti mua käsipuolesta ja vei valmisjuustotiskille, jossa oli valmiiksi pussiin pakattua, aivan pieneksi jauhettua parmesania, eli ihan perusvalmistavaraa. Harmitti. No, mutta ei voi mitään. Ehkäpä jossakin muussa kaupassa tai vähintään hallissa ja markkinoilla myydään sitten sieltä tiskistäkin. Olikohan sillä veitset jo puhtaat ja vuoro loppumassa...
Tässä ihan tosi perusohje, mutta ei sitten kuitenkaan, koska hunajan ansiosta siitä tuli melko itämaishenkinen = hyvä ja erilainen
tomaattikastiketta
tomaattia
sipulia
valkosipulia
porkkanaa
jauhelihaa
vehnäjauhoja
punaviiniä
hunajaa
suolaa
pippuria
oreganoa
Raastettu porkkana, iso sipuli, tomaatti ja valkosipulit melko isoina slaisseina pannulle öljyyn. Pyöritellään, että pehmenee ja tulee kiiltävämmäksi. Nämä pannun reunoille ja jauheliha keskelle paistumaan. Kaikki sekaisin ja perään punaviiniä ja tomaattimurskaa/kastiketta tms. Ei kuitenkaan pyrétä, jos haluaa tällaisen makeamman, itämaisen version. Sitten vielä joitain ruokalusikallisia vehnäjauhoja, jotta hommasta tulee vähän kompaktimpi ja jää ihan perus nauhaspagettiinkin mukaan, eikä valahda lautasen pohjalle. Sitten vaan haudutellaan ja siirrellään pannulla ympäriinsä jonkun 20-30 minuuttia.
Ja sitten syödään. Hyvää tuli ja käytin Albalin 2004 vuoden Reservaa sekä ruokaan, että lasiin.
Oli muuten oikeastaan kiva, että mies oli vielä oksutaudin jälkimainingeissa, koska sovittiin, että minä kokkaan. Pitemmän aikaa kun se on ollut jo hänen niskoillaan tai oikeastaan mieluisa harrastus, niin mulle on jäänyt kannustaminen (ja tietysti samalla oppiminen). Oli siis ihana tehdä ruokaa!
Mies sai kamiinan todella rätisemään ja käytiin välillä katsomassa, ettei ihan lieskoja heitä tuolta piipusta. Täällä kun ei ole kauheen järkevästi mietitty tuota hormin paikkaa, kun 5 senttiä sen takana on seinä ja sähköpistoke ja jotain muutakin mun silmään sähköisen näköistä tavaraa. Pistokkeesta tuli siinä hehkussa niin kuuma, ettei sitä voinut edes koskea. Ei käynyt kuitenkaan mitään. Ostettiin palohälytinkin, mutta se on vielä "pitäis asentaa" -moodissa.
Meillä on muuten tosi erikoinen suihku. Se käsisuihkuosa on sellainen, että että tulee kahdesta eri kohdasta. Sieltä ylhäältä, niinkuin normaalisti ja sitten noin 10 senttiä olempaa toinen. Ikäänkuin, jos tahtoo niin voi pestä hiusrajaa ja leukaa samanaikaisesti. Kätevää!
Tänä aamuna syötiin i-h-a-n-a aamiainen tässä meidän terassilla. Patonkia, leikkeleitä, juustoa, munia, tomaattia, tuoremehua ja cavaa. Aamiaisen päätteksi tein vielä omatekoisen cafe bonbonin, mutta eihän se maistunut yhtään samalta kuin kahvilassa! Huh! Taisin tehdä liian laihat espressot, kun mutteripannu oli niin suuri.. Pohjalle siis kaadetaan kondensoitua maitoa sellanen sopiva määrä ja päälle kuuma espresso. Hyvää on, mutta tämä rouva tarvii kyllä vielä näköjään harjoitusta.
Ulkona on lämpimämpi, kuin sisällä. Aurinko paistaa aika "kovana", joten pitää olla tarkkana, ettei pala. Nyt vaihdoinkin puolta, että selässä kuumottelee, eikä nenässä. Pariakymmentä astetta on luvattu tälle päivälle. Koirat viihtyy erinomaisesti, eikä mikään ihme. On lämmintä ja kuivaa, eikä kylmää ja märkää. Pakko sanoa, että kyllähän tämä aivan liian hienoa taas on. Niinkuin unta!
Viime yö oli muuten hyvä lämpötilaltaan. Taidettiin vähän innostua sen uuden lämmittimenkin kanssa, kun yhtäkkiä napsahti sulake. Mutta vähennettiin sitten vähän hönkää ja sulakekin alkoi taas yhteistyöhön.
Nyt siivotaan vähän ja sitten mennään ekaa kertaa virallisesti rantsuun kävelemään.
Adios!
(Nähdään!)
lauantai 5. helmikuuta 2011
Carrefour ja kohta kamiinan lämpöön
Vietimme rattoisan päivän Carrefourissa, eli Prisman tyylisessä paikassa etsien kaikenlaista lisätarviketta kotiimme. Pääasiana oli löytää vaaka (!), polttopuita olkkarin kamiinaan ja lisälämmitin. Kaikkea tarpeellista lähti mukaan ja vaikka meinasin jäädä hieromaan kauppoja myös ihan mielettömän hienosta pihakalustesarjasta, niin laskun loppusumma oli kohtuullinen.
Olemme miettineet auton ostoa täältä ja loppuvaiheessa sen ajamista Suomeen. Nyt kuitenkin vielä ajamme lyhyet pakolliset reissut taksilla tai ratikalla/metrolla. Ratikka menee ihan tuosta talon kulmalta ja sillä mies pääsee näppärsti kymmenessä minuutissa töihinkin. Taksilla mentiin nyt siksi, koska tavaraa oli TODELLA paljon.
Nyt istuskelen fleeceshaalin alla, koira kummassakin kankussa tiukasti kiinni ja katselen, kun mies koettaa saada kamiinaa palamaan. Hiukan on vaikeuksia, vaikka kerran jo käytiin terassilla ihailemassa piipusta tupruttelevaa savua. Oksennustauti näyttää menneen onneksi ohi, vaikka kesken kauppareissun tulikin taas kaamea kalpeus ja heikotus.
Ilmeisesti tehdään illalla ruokaa täällä kotona. Luvassa punkulla sävelletty tomaattijauhelihakastike ja pastaa. Oikein perinteistä siis, mutta innolla odottelen. Ihan ekana täälläoloiltana käytiin ravintolassa, missä mies söi aivan hillittömän herkullisen annoksen. Siinä oli vain hyvin grillattua possua suikaleina, oliiviöljyä runsaasti, valkosipulia sekä kevätsipulia. Voi miten yksinkertaista ja herkullista!
Nyt kamiinakin jo humisee.
Hasta Pronto!
(Nähdään pian!)
Olemme miettineet auton ostoa täältä ja loppuvaiheessa sen ajamista Suomeen. Nyt kuitenkin vielä ajamme lyhyet pakolliset reissut taksilla tai ratikalla/metrolla. Ratikka menee ihan tuosta talon kulmalta ja sillä mies pääsee näppärsti kymmenessä minuutissa töihinkin. Taksilla mentiin nyt siksi, koska tavaraa oli TODELLA paljon.
Nyt istuskelen fleeceshaalin alla, koira kummassakin kankussa tiukasti kiinni ja katselen, kun mies koettaa saada kamiinaa palamaan. Hiukan on vaikeuksia, vaikka kerran jo käytiin terassilla ihailemassa piipusta tupruttelevaa savua. Oksennustauti näyttää menneen onneksi ohi, vaikka kesken kauppareissun tulikin taas kaamea kalpeus ja heikotus.
Ilmeisesti tehdään illalla ruokaa täällä kotona. Luvassa punkulla sävelletty tomaattijauhelihakastike ja pastaa. Oikein perinteistä siis, mutta innolla odottelen. Ihan ekana täälläoloiltana käytiin ravintolassa, missä mies söi aivan hillittömän herkullisen annoksen. Siinä oli vain hyvin grillattua possua suikaleina, oliiviöljyä runsaasti, valkosipulia sekä kevätsipulia. Voi miten yksinkertaista ja herkullista!
Nyt kamiinakin jo humisee.
Hasta Pronto!
(Nähdään pian!)
Eka yö jääkaapissa
Aamu! Onneksi! Olipahan nimittäin yö.
Mies sairastui pahemmanlaatuiseen oksennustautiin illalla ja vietti vessan betonilattialla yönsä. Sinne sitten vilttiä vaan mukaan, sillä paikka ei todellakaan lämmennyt pattereiden voimalla. Koko yö oli todella kylmä (ehkä max. 12-15 astetta), koska ulkolämpötila laski yön aikana nollaan ja tässä meidän luonteikkaassa asunnossamme ei ole ollenkaan eristystä, siis minkäänlaista.
Kolmella peitolla nukuttiin, eikä illalla voinut kuvitella lukevansa, kun oli vain yhdet hanskat mukana! Mies veikkasi, että taloa on pidetty niin pitkään lämmittämättä, että kestää aikaa, että tämä lämpiää. Olen samaa mieltä, mutta kyllähän jokainen kylmä yö viilentää tätä lisää. Ulkoseinät ovat siis kaikenkaikkiaan noin 10 sentin paksuiset...
Yö oli hiljainen ja muuten rauhallinen. Onneksi oli tosiaan noita peittoja ja kaksi karvaista, liikuteltavaa lämpöpatteria jaloissa.
Aurinko paistaa tuolla ulkona ja näyttää tulevan kaikin puolin hieno päivä. Forecakin lupailee 18 asteen lämpötilaa, mutta kohta kun vien koirat ulos, niin päälleni puen villakangastakin enkä shortseja. Tällä hetkellä asteita on +4.
Jäipä mun eilinen runollinen lopetus täysin huijaukseksi, sillä eihän mulla mitään cavaa tuolla ollutkaan! Se oli kaupassa suunnitelma, mutta jäi jollekin hyllylle, kun loppui tavaroiden kanssa kädet kesken. Ehkäpä siis tänään, katsotaan nyt miten tuo mies tuosta tokenee.
Jos jää heti alkuun postaukset väliin, niin luultavasti olen saanut tartunnan, vaikka hieroin käsidesiä näppeihin parin tunnin välein yöllä. Vähän nauratti, että mies oksentaan vessassa ja minä toimeliaana desinfioin käsiäni toissessa huoneessa. Saas nähdä, kuinka tässä käy.
Kiitokset muuten vinkistä! Blogi löytyy nyt myös Ilta-Sanomien ylläpitämästä Blogilistasta. Sieltä löytyy kasapäin myös muita mielenkiintoisia suomenkielisiä blogeja.
http://www.blogilista.fi/
Buenos días!
(Hyvää päivää klo 14 saakka)
Mies sairastui pahemmanlaatuiseen oksennustautiin illalla ja vietti vessan betonilattialla yönsä. Sinne sitten vilttiä vaan mukaan, sillä paikka ei todellakaan lämmennyt pattereiden voimalla. Koko yö oli todella kylmä (ehkä max. 12-15 astetta), koska ulkolämpötila laski yön aikana nollaan ja tässä meidän luonteikkaassa asunnossamme ei ole ollenkaan eristystä, siis minkäänlaista.
Kolmella peitolla nukuttiin, eikä illalla voinut kuvitella lukevansa, kun oli vain yhdet hanskat mukana! Mies veikkasi, että taloa on pidetty niin pitkään lämmittämättä, että kestää aikaa, että tämä lämpiää. Olen samaa mieltä, mutta kyllähän jokainen kylmä yö viilentää tätä lisää. Ulkoseinät ovat siis kaikenkaikkiaan noin 10 sentin paksuiset...
Yö oli hiljainen ja muuten rauhallinen. Onneksi oli tosiaan noita peittoja ja kaksi karvaista, liikuteltavaa lämpöpatteria jaloissa.
Aurinko paistaa tuolla ulkona ja näyttää tulevan kaikin puolin hieno päivä. Forecakin lupailee 18 asteen lämpötilaa, mutta kohta kun vien koirat ulos, niin päälleni puen villakangastakin enkä shortseja. Tällä hetkellä asteita on +4.
Jäipä mun eilinen runollinen lopetus täysin huijaukseksi, sillä eihän mulla mitään cavaa tuolla ollutkaan! Se oli kaupassa suunnitelma, mutta jäi jollekin hyllylle, kun loppui tavaroiden kanssa kädet kesken. Ehkäpä siis tänään, katsotaan nyt miten tuo mies tuosta tokenee.
Jos jää heti alkuun postaukset väliin, niin luultavasti olen saanut tartunnan, vaikka hieroin käsidesiä näppeihin parin tunnin välein yöllä. Vähän nauratti, että mies oksentaan vessassa ja minä toimeliaana desinfioin käsiäni toissessa huoneessa. Saas nähdä, kuinka tässä käy.
Kiitokset muuten vinkistä! Blogi löytyy nyt myös Ilta-Sanomien ylläpitämästä Blogilistasta. Sieltä löytyy kasapäin myös muita mielenkiintoisia suomenkielisiä blogeja.
http://www.blogilista.fi/
Buenos días!
(Hyvää päivää klo 14 saakka)
perjantai 4. helmikuuta 2011
Tästä se alkaa
Täällä sitä nyt ollaan! Mies rötköttelee sohvalla siestaansa ja minä intoilen ihka ensimmäisen blogini kimpussa.
Asunto saatiin Malvarossan (jossain kirjoitettu myös Malvarrosa) rannan tuntumasta paikallisen englantia puhuvan välittäjän kautta. Kävimme katsomassa myös muutamaa muuta asuntoa ja jäimmekin vaikean valinnan eteen, kun samainen välittäjä esitteli meille myös ihan uuden asunnon suoraan rannalta. Päädyimme kuitenkin ottamaan tällaisen hieman vanhemman asunnon siksi, että tässä on erityistä luonnetta. Asunto on vain yhden makuuhuoneen asunto, mutta asunto on tosi valoisa ja kaunis. Lisäksi meillä on iso parveke, josta näkyy sekä koko ranta, että toisella puolella oleva satama-alue.
Saimme vuokraisännältä infolappusen, johon on merkitty lähellä olevia ruokapaikkoja, kauppoja ym. tarpeellisia tietoja. Sen ohjeen mukaisesti lähdimmekin kahden aikoihin kohti erästä lounaspaikkaa. Osoite löytyi, mutta paikka näytti siltä, että toiminta olisi lopetettu vuosikausia sitten. Huomasimme kuitenkin, että paikalle alkoi ilmestyä ihmisiä, joten jäimme mekin oven taakse kuikuilemaan. Eikä aikaakaan, kun suuret puuovet aukesivat ja ihmiset ryntäsivät sisälle. Menimme perässä ja saimme pöydän. Paikka tulvahti saman tien täyteen ihmisiä ja ovet lyötiin kiinni. Meteli oli heti korvia huumaava ja sen yli koetimme saada tarjoilijan kertomasta menusta selvää. Melu ei suoranaisesti ollut syy, miksi emme saaneet selvää, vaan se että emme ole vielä opiskelleet espanjaa juuri ollenkaan. Onneksi ihmiset puhuvat täällä tosi huonosti englantia, joten se on suorastaan pakko opetella paikallista kieltä. Ja sehän on oikein hyvä juttu sinänsä!
Pyysimme menun, joka yleensä sisältää alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin kahveineen. Lisäksi viinilasillinen tai karahvi kuuluu hintaan. Ymmärsimme tarjoilijan kertomasta vain paellan ja valitsimme sen. Muuta ei kysytty, niin ajattelimme, että paellakin riittää. Pian eteemme kannettiinkin jättikokoiset annokset. En ole varma, mitä paellassa oli, mutta veikkaus on kana. Söimme annokset hyvällä ruokahalulla ja puolet jäi jopa syömättä. Aloimme miettiä, kuinka paikassa hoidetaan laskun maksu. Päättelimme, että parasta mennä tiskin kautta ja maksaa siihen. Emme kuitenkaan ehtineet laittaa takkeja päälle, kun pöytäämme tuotiin vielä pihvit perunoineen. Söimme vielä ne ja kahvivanukastakin päälle. Olen oppinut, että jälkkäriksi sopii pelkästään myös pieni espresso "cafe bonbon", johon tulee pohjalle kunnon tujaus kondensoitua maitoa, eli sitä kinuskikastikkeen tyylistä kermaa. Mui bien! Lounasmenu kahdelta viineineen ja oluineen maksoi 17 euroa. Halpaa ja maukasta! Tunnelma oli ehkä parasta koko paikassa. Ulos mennessämme ulkona parveili ihmisiä ja osa ehtikin luikahtaa avoimesta ovesta perässämme sisälle. Tänne taidetaan mennä uudelleenkin ja taas hyvissä ajoin kytikseen.
Kaiken kaikkiaan ihmisistä on tosi hyvä fiilis ja kaupunki vaikuttaa monipuoliselta ja kiinnostavalta. Lämpöä oli tänään vain 16-17 astetta, mutta aurinko paistoi sitäkin railakkaammin. Koirat nuuskuttelee tyytyväisenä ja innoissaan ja tykkää tietenkin auringosta. Ai niin, kämppä oli kuin jääkaappi, kun tultiin tänne. Niinpä patterit ovat huutaneet täysillä koko päivän ja pikku hiljaa voi alkaa ottaa takkia pois.
Nyt on ilta pimennyt ja kadut rauhoittuneet. Taidan ottaa lasillisen cavaa ja miettiä, mistä huomenna metsästetään itsellemme espanjalaiset puhelinliittymät.
Buenas noches!
(Hyvää yötä)
Asunto saatiin Malvarossan (jossain kirjoitettu myös Malvarrosa) rannan tuntumasta paikallisen englantia puhuvan välittäjän kautta. Kävimme katsomassa myös muutamaa muuta asuntoa ja jäimmekin vaikean valinnan eteen, kun samainen välittäjä esitteli meille myös ihan uuden asunnon suoraan rannalta. Päädyimme kuitenkin ottamaan tällaisen hieman vanhemman asunnon siksi, että tässä on erityistä luonnetta. Asunto on vain yhden makuuhuoneen asunto, mutta asunto on tosi valoisa ja kaunis. Lisäksi meillä on iso parveke, josta näkyy sekä koko ranta, että toisella puolella oleva satama-alue.
Saimme vuokraisännältä infolappusen, johon on merkitty lähellä olevia ruokapaikkoja, kauppoja ym. tarpeellisia tietoja. Sen ohjeen mukaisesti lähdimmekin kahden aikoihin kohti erästä lounaspaikkaa. Osoite löytyi, mutta paikka näytti siltä, että toiminta olisi lopetettu vuosikausia sitten. Huomasimme kuitenkin, että paikalle alkoi ilmestyä ihmisiä, joten jäimme mekin oven taakse kuikuilemaan. Eikä aikaakaan, kun suuret puuovet aukesivat ja ihmiset ryntäsivät sisälle. Menimme perässä ja saimme pöydän. Paikka tulvahti saman tien täyteen ihmisiä ja ovet lyötiin kiinni. Meteli oli heti korvia huumaava ja sen yli koetimme saada tarjoilijan kertomasta menusta selvää. Melu ei suoranaisesti ollut syy, miksi emme saaneet selvää, vaan se että emme ole vielä opiskelleet espanjaa juuri ollenkaan. Onneksi ihmiset puhuvat täällä tosi huonosti englantia, joten se on suorastaan pakko opetella paikallista kieltä. Ja sehän on oikein hyvä juttu sinänsä!
Pyysimme menun, joka yleensä sisältää alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin kahveineen. Lisäksi viinilasillinen tai karahvi kuuluu hintaan. Ymmärsimme tarjoilijan kertomasta vain paellan ja valitsimme sen. Muuta ei kysytty, niin ajattelimme, että paellakin riittää. Pian eteemme kannettiinkin jättikokoiset annokset. En ole varma, mitä paellassa oli, mutta veikkaus on kana. Söimme annokset hyvällä ruokahalulla ja puolet jäi jopa syömättä. Aloimme miettiä, kuinka paikassa hoidetaan laskun maksu. Päättelimme, että parasta mennä tiskin kautta ja maksaa siihen. Emme kuitenkaan ehtineet laittaa takkeja päälle, kun pöytäämme tuotiin vielä pihvit perunoineen. Söimme vielä ne ja kahvivanukastakin päälle. Olen oppinut, että jälkkäriksi sopii pelkästään myös pieni espresso "cafe bonbon", johon tulee pohjalle kunnon tujaus kondensoitua maitoa, eli sitä kinuskikastikkeen tyylistä kermaa. Mui bien! Lounasmenu kahdelta viineineen ja oluineen maksoi 17 euroa. Halpaa ja maukasta! Tunnelma oli ehkä parasta koko paikassa. Ulos mennessämme ulkona parveili ihmisiä ja osa ehtikin luikahtaa avoimesta ovesta perässämme sisälle. Tänne taidetaan mennä uudelleenkin ja taas hyvissä ajoin kytikseen.
Kaiken kaikkiaan ihmisistä on tosi hyvä fiilis ja kaupunki vaikuttaa monipuoliselta ja kiinnostavalta. Lämpöä oli tänään vain 16-17 astetta, mutta aurinko paistoi sitäkin railakkaammin. Koirat nuuskuttelee tyytyväisenä ja innoissaan ja tykkää tietenkin auringosta. Ai niin, kämppä oli kuin jääkaappi, kun tultiin tänne. Niinpä patterit ovat huutaneet täysillä koko päivän ja pikku hiljaa voi alkaa ottaa takkia pois.
Nyt on ilta pimennyt ja kadut rauhoittuneet. Taidan ottaa lasillisen cavaa ja miettiä, mistä huomenna metsästetään itsellemme espanjalaiset puhelinliittymät.
Buenas noches!
(Hyvää yötä)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)