Viime viikolla posti toi meille omat pyöräkortit. Niiden avulla voimme siis vuokrata kaupunkipyörät puoleksi tunniksi kerrallaan. Katso Valenbisi. Puolen tunnin sisällä pyörä täytyy palauttaa tai vaihtaa jollakin pyöräasemalla toiseen. Näin vuokraaminen on ilmaista. Ylimenevästä puolesta tunnista tulee maksua 50 senttiä ja ylimenevistä seuraavista tunneista kultakin 2 euroa. Jos nyt ihan oikein muistan.
Eilen lähdettiin koirien kanssa rannalle ja saatiin idea kokeilla niitä pyöriä heti. Uusi pyöräkortti tietysti poltteli taskussa! Vuokraaminen oli helppoa, se tapahtui vuokrauspisteellä olevan tietokoneen kautta. Siihen näppäiltiin oma henk. koht. pin-koodi, minkä pyörän haluaa ja kutekuinkin se oli siinä. Ei kun pyörä irti telineestä ja polkemaan. Koirathan meillä oli kans mukana, joten kokeiltiin heti, että pysyykö ne edessäolevassa korissa hyvin.
Miehellä oli onneksi paksu huppari mukana, jonka sisään me ne sitten laitettiin. Koirathan tykkäsivät vauhdin hurmasta! Ei mitään kiipeilyä, vinkumista tms., vaan tuuli tuiversi turkkia ja siinä ne nökötti vieretysten kaikessa rauhassa. Tätä meidän piti kokeilla jo Hollannissa, mutta kummankaan pyörässä ei ollut koria, niin se ei sitten onnistunutkaan. Tähän mennessä koirat ovat "pyöräilleet" vain kantokassissa ja silloinkin molemmilla kerroilla eläinlääkäriin, joten fiilikset eivät varmaan olleet kovin korkealla, kun lähestyttiin taas pyöriä.
Poljettiin puoliväliin tuota rantaa ja käytiin lounaalla. Kiva, kun koirat sai olla siinä meidän kansa, kun tähän mennessä on aina sanottu, että koirat saa olla terassillakin vain kantokassissa. Tällä kertaa oli lounaana muuten niin kuivaa paellaa, että huh huh. Tais olla eiliset, mitä tuotiin pöytään.
Lounaan jälkeen poljettiin takaisin ja oltiin palauttamassa pyöriä meidän "stationille", kun huomattiin että se on täynnä. No, sitten polkastiin hotellille ja sekin oli täynnä. Vielä metropysäkille, uusiks rannalle, rannalle toiseen kohtaan ja vihdoin jonnekin ihan huitsin nevadaan (kauemmaksi kuin missä me syötiin lounasta) ja siellä oli sitten kaksi paikkaa just vapaana! Rannalla huomasin, että kaksi muuta pyöräilijää oli saman pulman edessä ja niinpä alkoi "ainakin mun mielessäni" hurja takaa-ajo, Amazing Race -tyyliin. No, siis todellisuudessa en edes nähnyt niitä tyyppejä enää, vaan ne varmaan lähtivät etsimään toista palautuspistettä. Kuitekin nilkoissa kihisi siihen malliin, niinkuin olisi ollut kovakin skaba päällä.
Saatiin pyörät palautettua ja mies oli ihan kypsänä, kun jouduttiinkin sitten kävelemään tosi pitkä matka kotiin. Pääteltiinkin, että tuo homma on paras ehkä yhteen suuntaa mennessä. Ei tarvi sitten molemmissa päissä etsiä pyörää ja sitten vielä etsiä palautuspistettä. Hermot riittänee varmaankin hyvin siis yhdensuuntaiseen matkaan ja sen tuomiin haasteisiin.
En muuten tiedä (tulevia vieraita ajatellen), saako pyörää vuokrata ollenkaan ilman etukäteen tilattua korttia. Se on sinänsä kyllä harmi, koska innokkaita vuokraajia löytyisi varmasti myös lyhyempiaikaisista turisteista. Mies muistelee, että pyörän voi kyllä vuokrata suoraan luottokortillakin, mutta se on tosi paljon kalliimpaa verrattuna vuosikorttiin. Kuulemma viikon käyttöoikeus maksaa 12 euroa ja lisäksi luottokortilta veloitetaan 170 euron pantti, joka sitten tietenkin palautetaan, kunhan itse ei jätä pyöräänsä palauttamatta. No jaa, kaipa sekin on ihan kelpo vaihtoehto!
lauantai 26. helmikuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
Ulkomaalaisten naisten illallinen
Sain kutsun osallistua ulkomaalaisten naisten illalliselle. Kutsun antoi meidän asuntovälittäjämme, joka itsekin on alunperin saksalainen. Niinpä eilen illalla suuntasin sinne.
Toisessa asunnossa, jota kävimme katsomassa asuu tällä hetkellä parikymppinen tyttö poikaystävänsä kanssa. Poikaystävä on tällä rakentamassa venettä ja tyttö lähti mukaan. Hänen piti myös osallistua illalliselle ja meidän oli tarkoitus mennä yhdessä, mutta tuntia ennen sain häneltä sähköpostin, että hän ei pääsekään tulemaan. Oli kuulemma unohtanut jonkin toisen tapaamisen. Vai mahtoiko tulla "cold feet"? Ainakin itse olin niin jännittynyt uusien ihmisten tapaamisesta, että olin monta kertaa perumassa osallistumiseni.
Lähdin taas kerran liian myöhään viemään koiria ulos ja niinpä sain juosta ratikkapysäkille henkihieverissä. Mun oli tarkoitus mennä erään illalliselle tulevan naisen luo, jotta mentäisi ravintolaan yhteisellä kyydillä. En kehdannut myöhästyä, niin jätin sitten lipun ostamatta, jotten myöhästyisi ratikasta. Niinpä matkustelin sitten ihan jännänä ekan (ja toivottavasti viimeisen) matkani pummilla. Mietin, että en ole kertaakaan vielä nähnyt tarkastajia, joten ei ne varmaan nytkään tulisi. Jäin sovitulla pysäkillä pois ja siinähän ne sitten olivat! Melkein 10 tarkastajaa ja polisiia pysäkillä odottamassa. Juuri kirjoittivat sakkoa muutamalla henkilölle. En jäänyt kiinni, vaan kävelin muina miehinä kadun yli. Huh!
Saavuimme ravintolalle, joka sijaitsi jossakin tosi suuressa kompleksissa, mistä löytyi erillisten ravintoloiden lisäksi myös leffateatteri, pelihalleja, kauppakeskuksia ym. Olin unohtanut nostaa käteistä ja siellä ei kuulemma voinut maksaa kortilla. Niinpä kävin äkkiä etsimässä automaattia ja onneksi sellainen löytyikin kohtuullisen harhailun jälkeen. Illallinen maksi 30 euroa, johon sisältyi kaikki. Lisäksi piti tuoda mukanaan 10 euroa maksava ystävänpäivälahja. Aika tyyristä mun mielestäni!
Paikan päällä oli noin 30 naista, jotka kukin olivat jostakin muualta kuin Espanjasta tulleita. Taisin olla "nuorin" kolmella viikollani, kun vanhin taisi olla ollut Espanjassa jo 31 vuotta. Ruoka oli hyvää, mutta pakko sanoa, että sitä oli mielestäni todella vähän. Kaikki ruoka oli tapastyylisesti tarjoiltu, eli ruoat tulivat pöytään lautasilla, joista kaikki ottivat omalle lautaselleen osan. Valikoimassa oli niitä samoja minimakkaroita, mitä siinä yhdessä tapas-paikassa oli, jossa käytiin miehen ja hänen mumminsa kanssa. Sitten löytyi kroketteja, joissa oli kinkkua ja juustoa, pieni salaatti jaettavaksi ja lopuksi lihaa. Siis siinä kaikki! Näitä kutakin sai lautaselleen 1-2 kpl, eli en tosiaankaan tullut täyteen siitä. Ruoka oli hyvää ja sitä siis ei ollut riittävästi. Tulikohan nyt tilitettyä tarpeeksi... Höh.
No mutta siis porukka oli kivaa. Tuntui, että puolet oli Saksasta ja loput kyllä ympäri maailmaaa, mutta Valenciassa siksi, koska mies on armeijassa töissä. Siellä sitten juteltiin kaikenlaisista asioista ja kuulin, että tämän tyylinen illallinen järjestetään noin kerran kuukaudessa. Se järkätään aina eri paikassa ja yleensä kuulemma keskustassa. Tämän kertainen sijainti oli poikkeus.
Jossain vaiheessa sitten oli lahjojen jakamisen aika. Kaikille oli alussa jaettu lautasen alle numerolappu. Sen mukaisessa järjestyksessä lahjapöydältä sai käydä hakemassa itselleen lahjan. Lahja piti avata pöydässä ja jättää se niin, että kaikki näkevät, mitä on lahjaksi saanut. Homman nimi olikin sitten se, että jonkun toisen saaman lahjan sai omalla vuorollaan "varastaa". Itse varastin omalla vuorollani servettirenkaat, mutta sitten sama henkilö varasti ne minulta myöhemmin takaisin. Niinpä päätin sitten ottaa uuden lahjan jäljelläolevista ja sieltä paljastui ihan mukava vihreä huivi, joka ikävä kyllä ei ole yhtään omaa väriäni. Kiva leikki sinänsä ja kyllä siellä näkyi lahjoihinsa kiintyneitä tyyppejä samoin kuin sellaisia, jotka eivät olleet saamastaan lahjasta yhtään tyytyväisiä. Joku sai siis esim. jonkin Montreal -kalenterin ja jonkun erikoisen näköisen kupposen. Hih, olin ihan tyytyväinen huiviini.
Kotona olin vasta 1.30 yöllä. Illallinen alkoikin vasta yhdeksältä, joten olin aivan poikki kun pääsin kotiin. Voisi mun puolesta aloittaa tapaamisen joskus vähän aikaisemminkin.. Nielin varmaan tuhat haukotusta illan aikana, kun väsytti niin kamalasti... :)
Toisessa asunnossa, jota kävimme katsomassa asuu tällä hetkellä parikymppinen tyttö poikaystävänsä kanssa. Poikaystävä on tällä rakentamassa venettä ja tyttö lähti mukaan. Hänen piti myös osallistua illalliselle ja meidän oli tarkoitus mennä yhdessä, mutta tuntia ennen sain häneltä sähköpostin, että hän ei pääsekään tulemaan. Oli kuulemma unohtanut jonkin toisen tapaamisen. Vai mahtoiko tulla "cold feet"? Ainakin itse olin niin jännittynyt uusien ihmisten tapaamisesta, että olin monta kertaa perumassa osallistumiseni.
Lähdin taas kerran liian myöhään viemään koiria ulos ja niinpä sain juosta ratikkapysäkille henkihieverissä. Mun oli tarkoitus mennä erään illalliselle tulevan naisen luo, jotta mentäisi ravintolaan yhteisellä kyydillä. En kehdannut myöhästyä, niin jätin sitten lipun ostamatta, jotten myöhästyisi ratikasta. Niinpä matkustelin sitten ihan jännänä ekan (ja toivottavasti viimeisen) matkani pummilla. Mietin, että en ole kertaakaan vielä nähnyt tarkastajia, joten ei ne varmaan nytkään tulisi. Jäin sovitulla pysäkillä pois ja siinähän ne sitten olivat! Melkein 10 tarkastajaa ja polisiia pysäkillä odottamassa. Juuri kirjoittivat sakkoa muutamalla henkilölle. En jäänyt kiinni, vaan kävelin muina miehinä kadun yli. Huh!
Saavuimme ravintolalle, joka sijaitsi jossakin tosi suuressa kompleksissa, mistä löytyi erillisten ravintoloiden lisäksi myös leffateatteri, pelihalleja, kauppakeskuksia ym. Olin unohtanut nostaa käteistä ja siellä ei kuulemma voinut maksaa kortilla. Niinpä kävin äkkiä etsimässä automaattia ja onneksi sellainen löytyikin kohtuullisen harhailun jälkeen. Illallinen maksi 30 euroa, johon sisältyi kaikki. Lisäksi piti tuoda mukanaan 10 euroa maksava ystävänpäivälahja. Aika tyyristä mun mielestäni!
Paikan päällä oli noin 30 naista, jotka kukin olivat jostakin muualta kuin Espanjasta tulleita. Taisin olla "nuorin" kolmella viikollani, kun vanhin taisi olla ollut Espanjassa jo 31 vuotta. Ruoka oli hyvää, mutta pakko sanoa, että sitä oli mielestäni todella vähän. Kaikki ruoka oli tapastyylisesti tarjoiltu, eli ruoat tulivat pöytään lautasilla, joista kaikki ottivat omalle lautaselleen osan. Valikoimassa oli niitä samoja minimakkaroita, mitä siinä yhdessä tapas-paikassa oli, jossa käytiin miehen ja hänen mumminsa kanssa. Sitten löytyi kroketteja, joissa oli kinkkua ja juustoa, pieni salaatti jaettavaksi ja lopuksi lihaa. Siis siinä kaikki! Näitä kutakin sai lautaselleen 1-2 kpl, eli en tosiaankaan tullut täyteen siitä. Ruoka oli hyvää ja sitä siis ei ollut riittävästi. Tulikohan nyt tilitettyä tarpeeksi... Höh.
No mutta siis porukka oli kivaa. Tuntui, että puolet oli Saksasta ja loput kyllä ympäri maailmaaa, mutta Valenciassa siksi, koska mies on armeijassa töissä. Siellä sitten juteltiin kaikenlaisista asioista ja kuulin, että tämän tyylinen illallinen järjestetään noin kerran kuukaudessa. Se järkätään aina eri paikassa ja yleensä kuulemma keskustassa. Tämän kertainen sijainti oli poikkeus.
Jossain vaiheessa sitten oli lahjojen jakamisen aika. Kaikille oli alussa jaettu lautasen alle numerolappu. Sen mukaisessa järjestyksessä lahjapöydältä sai käydä hakemassa itselleen lahjan. Lahja piti avata pöydässä ja jättää se niin, että kaikki näkevät, mitä on lahjaksi saanut. Homman nimi olikin sitten se, että jonkun toisen saaman lahjan sai omalla vuorollaan "varastaa". Itse varastin omalla vuorollani servettirenkaat, mutta sitten sama henkilö varasti ne minulta myöhemmin takaisin. Niinpä päätin sitten ottaa uuden lahjan jäljelläolevista ja sieltä paljastui ihan mukava vihreä huivi, joka ikävä kyllä ei ole yhtään omaa väriäni. Kiva leikki sinänsä ja kyllä siellä näkyi lahjoihinsa kiintyneitä tyyppejä samoin kuin sellaisia, jotka eivät olleet saamastaan lahjasta yhtään tyytyväisiä. Joku sai siis esim. jonkin Montreal -kalenterin ja jonkun erikoisen näköisen kupposen. Hih, olin ihan tyytyväinen huiviini.
Kotona olin vasta 1.30 yöllä. Illallinen alkoikin vasta yhdeksältä, joten olin aivan poikki kun pääsin kotiin. Voisi mun puolesta aloittaa tapaamisen joskus vähän aikaisemminkin.. Nielin varmaan tuhat haukotusta illan aikana, kun väsytti niin kamalasti... :)
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Suomalainen TV lievitti ikävää
Täällä on ilmat niin paljon lämmennyt, että meidän talokin on pikku hiljaa tullut lämpimämmäksi. Eilen illalla nimittäin nappasin tuon ilmalämpöpumpun kokonaan pois päältä, sillä se piti niin kauheeta mekkalaa. Lisäksi tuuli ulvoi ihan mielettömästi nurkissa ja tuolla meidän sisäpihalla ja se oli tarpeeksi meteliä siihen hetkeen.
Meillä on siis noin 4 neliön kokoinen sisäparveke tuossa makuuhuoneen vieressä ja siellä tuuli pyörii oikein urakalla. Siellä meillä on sellainen pikku grilli, jonka voimin tullaan varmasti jotkut barbeque-juhlat pitämään! Tosin tällä hetkellä se on vielä aivan mustan mönjän peitossa, eli joko hinkataan se käyttökuntoon tai sitten ostetaan jokin halpa pallogrilli siihen. Ja sitten ei kun läskit vaan tuleen!
Eilen sitten väsäsin itselleni tosiaan bolognesen, eikä siinä nyt ollut mitään ihmeellistä. Hyvää oli ja kaikki meni niinkuin pitikin, mutta en nyt ala sen reseptiä laittamaan, koska se aikaisempi jauhelihakastikeresepti (makea) on kuitenkin niin peruspohja, jonka mukaan voi sitten muunnella makuja miten tykkää.
Eilen ruokaa syödessäni mietin, että nyt olisi ihan katsella jotakin suomalaista ohjelmaa. Niinpä sitten lähdin googlaamaan, että mitkä netti-tv -palvelut toimivat Suomen ulkopuolella. Nelosen Ruutu.fi ja Maikkarin Katsomo kun toimovat ikävä kyllä vain Suomessa. Löysinkin aivan erinomaisen ja myös ilmaisen paikan, nimittäin täältä. Oma vanha rakkineenikin jaksaa toistaa sitä pätkimättä! Niinpä sieltä sitten katselin eilen Muodin huipulle -ohjelman loppua ja Suomen Top Chefia. Pääasia oli päästä kuulemaan suomea ja kyllähän mä tuosta Muodin huipulle -ohjelmasta tykkäänkin..
Niinpä siis heräsin tänään heti aikaisin aamusta, koska haluan katsoa Tunteita ja Tuoksuja.
Tiedän, tiedän, se on kamala ja ihmisten aivoja tehokkaasti pehmentävä ohjelma...
Nyt vielä tovi Studio 55:sta ja hapankorppuleivät tekoon, niin saan oikein kunnon viihdekatsomon tähän pöytäni ääreen.
Meillä on siis noin 4 neliön kokoinen sisäparveke tuossa makuuhuoneen vieressä ja siellä tuuli pyörii oikein urakalla. Siellä meillä on sellainen pikku grilli, jonka voimin tullaan varmasti jotkut barbeque-juhlat pitämään! Tosin tällä hetkellä se on vielä aivan mustan mönjän peitossa, eli joko hinkataan se käyttökuntoon tai sitten ostetaan jokin halpa pallogrilli siihen. Ja sitten ei kun läskit vaan tuleen!
Eilen sitten väsäsin itselleni tosiaan bolognesen, eikä siinä nyt ollut mitään ihmeellistä. Hyvää oli ja kaikki meni niinkuin pitikin, mutta en nyt ala sen reseptiä laittamaan, koska se aikaisempi jauhelihakastikeresepti (makea) on kuitenkin niin peruspohja, jonka mukaan voi sitten muunnella makuja miten tykkää.
Eilen ruokaa syödessäni mietin, että nyt olisi ihan katsella jotakin suomalaista ohjelmaa. Niinpä sitten lähdin googlaamaan, että mitkä netti-tv -palvelut toimivat Suomen ulkopuolella. Nelosen Ruutu.fi ja Maikkarin Katsomo kun toimovat ikävä kyllä vain Suomessa. Löysinkin aivan erinomaisen ja myös ilmaisen paikan, nimittäin täältä. Oma vanha rakkineenikin jaksaa toistaa sitä pätkimättä! Niinpä sieltä sitten katselin eilen Muodin huipulle -ohjelman loppua ja Suomen Top Chefia. Pääasia oli päästä kuulemaan suomea ja kyllähän mä tuosta Muodin huipulle -ohjelmasta tykkäänkin..
Niinpä siis heräsin tänään heti aikaisin aamusta, koska haluan katsoa Tunteita ja Tuoksuja.
Tiedän, tiedän, se on kamala ja ihmisten aivoja tehokkaasti pehmentävä ohjelma...
Nyt vielä tovi Studio 55:sta ja hapankorppuleivät tekoon, niin saan oikein kunnon viihdekatsomon tähän pöytäni ääreen.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Kummitäti, huulipunatäti ja sporttitäti left the building
Nyt taas takaisin ruodussa. Tädit lähtivät.
Tultiin juuri kävelyltä koirien kanssa. Niiden kunto on noussut kohisten ja vaikka edelleen syke kohenee roimasti portaissa, niin kaippa se omakin kunto on hiukan noussut. Asumme siis neljännessä kerroksessa ja tätä väliä tulee ravattua päivittäin 4-5 kertaa.
Täällä on tänään huimat +23 astetta. Ilma tuntuukin lämpimimmältä, mitä koko tänä meidän täällä olo aikana on tuntunut. Kivat säät osuivat myös mun vieraille, mutta nyt sää on suorastaan painostava. Lieneekö sadetta tulossa. Tuuli on myös aivan huima! Juuri kun tässä keittiössä istuskelin voileipäni kanssa, niin huomasin että terassipöytä nousi kahdelle jalalle, pyörähti ympäri ja paiskautui kaidetta vasten! Menin äkkiä kääntämään pöytää ylösalaisin kun samalla tuolit lähtivät vyörymään kauhealla ryminällä mua päin. Huh, meinasin säikähtää! Nyt on tuolit siistissä nipussa tuolla kulmassa ja molemmat pöydät nurinpäin. Tai alaspäin kait, koska en nyt niitä mitenkään itsensä ympäri kääntänyt.
Viime yönä koko porukka nukkui aika huonosti, kun oli jo lähdön tunnelma käsillä. Meillä oli kova mietintä täällä (kaksi vastaan kaksi) siitä, että mihin aikaan pitää Suomen aikaa laittaa kello soittamaan, että se herättää neljältä tätä Espanjan aikaa. No, siitä kyllä selvittiin ja tässä sitten aamuyöstä vielä höräsivät kupposet kahvia ja juteltiin vikat jutut vähään aikaan. Laukut tajuttiin sentää roudata jo eilen illalla alas, sillä täytyy sanoa, että oli kyllä erityisen takkuinen olo silloin keskellä yötä. Meillä oli mukana yksi sporttitäti, joka rahtasi muutenkin koko viikon aikana yhtä sun toista ylös ja alas... Tattista vaan! Seuraaville vierailijoille vinkiksi, että ne 20 kilon perusmatkalaukut on ehkä syytä jättää kotiin. Jos vaan käsimatkalaukulla pärjää, niin säästää paljon polvia, selkää ja käsivarsia. Huh!
Yhtenä iltana kehaisin yhden tädeistä huulipunan väriä. Siitähän sitten lähtikin kunnon huulipuna- ja huultenrajaustestaus! Itsekin päätin nyt ostaa elämäni toisen huulipunan ja opetella puhumaan sen kanssa normaalisti, eli ei sillä lailla huulet tönksöllään, kun pelkää että huulipunaa on ympäri hampaita, jos puhuu normaalisti ym. Muutenkin tuosta sitten lähti hyvä keskustelu toisten ihmisten kehumisesta ja kannustamisesta.
Liian vähän tulee sanottua hyviä asioita ystävilleen ja sukulaisilleen, saati sitten tutuille tai puolitutuille. Vaikka ajattelee, että "onpas tuolla hienot silmät tai näppärä tapam leikata sipulia...", niin sen ääneen sanominen saattaa kuitenkin jäädä. Miten toinen siitä sitten koskaan tietää? Sehän voisi suorastaan pelastaa yhden ihmisen kokonaisen viikon! Jos on ollut alla päin, eikä oma oleminen tunnu hyvältä tai tärkeältä, niin kuinka mukava jotakin pientäkin on kuulla. Siispä muistetaan kaikki hiukan herkemmin ja epäsuomalaisemmin kehua toisiamme. Siitä ei takuulla ole mitään haittaa, PÄINVASTOIN. Silloin, kun ihmistä kehuu jostakin hyvin tehdystä jutusta, niin silloin hän luultavasti pyrkii toimimaan niin toisenkin kerran. Jos taas aina kritisoidaan, niin vaikka kuinka yrittäisi tehdä (toisen mielestä) oikein, niin silti tulee aina jotain kriittistä kommenttia joka tapauksessa. Tai sitten ei tule mitään kommenttia, ainakaan positiivista. Mietittiin myös sitä, että estääkö kateus tai katkeruus useassa tapauksessa kehumisen tai mukana iloitsemisen? Onko muita syitä?
Paljon juteltiin muistakin hyvistä asioista, mutta tuo tuli nyt mieleeni. Enkä varmasti muistanut kirjoittaa kaikkia ajatuksia, mutta tuossa nyt joitain. Monia hyviä keskusteluita saatiin aikaiseksi noin vain ja se oli kyllä tosi antoisaa.
Nyt alkaa aurinko laskea ja ajattelin lähteä käväisemään kaupassa. Illan ruoka vielä auki, mutta ehkä kallistun kunnon lohturuokaan ja teen spagetti bolognesea.
Tultiin juuri kävelyltä koirien kanssa. Niiden kunto on noussut kohisten ja vaikka edelleen syke kohenee roimasti portaissa, niin kaippa se omakin kunto on hiukan noussut. Asumme siis neljännessä kerroksessa ja tätä väliä tulee ravattua päivittäin 4-5 kertaa.
Täällä on tänään huimat +23 astetta. Ilma tuntuukin lämpimimmältä, mitä koko tänä meidän täällä olo aikana on tuntunut. Kivat säät osuivat myös mun vieraille, mutta nyt sää on suorastaan painostava. Lieneekö sadetta tulossa. Tuuli on myös aivan huima! Juuri kun tässä keittiössä istuskelin voileipäni kanssa, niin huomasin että terassipöytä nousi kahdelle jalalle, pyörähti ympäri ja paiskautui kaidetta vasten! Menin äkkiä kääntämään pöytää ylösalaisin kun samalla tuolit lähtivät vyörymään kauhealla ryminällä mua päin. Huh, meinasin säikähtää! Nyt on tuolit siistissä nipussa tuolla kulmassa ja molemmat pöydät nurinpäin. Tai alaspäin kait, koska en nyt niitä mitenkään itsensä ympäri kääntänyt.
Viime yönä koko porukka nukkui aika huonosti, kun oli jo lähdön tunnelma käsillä. Meillä oli kova mietintä täällä (kaksi vastaan kaksi) siitä, että mihin aikaan pitää Suomen aikaa laittaa kello soittamaan, että se herättää neljältä tätä Espanjan aikaa. No, siitä kyllä selvittiin ja tässä sitten aamuyöstä vielä höräsivät kupposet kahvia ja juteltiin vikat jutut vähään aikaan. Laukut tajuttiin sentää roudata jo eilen illalla alas, sillä täytyy sanoa, että oli kyllä erityisen takkuinen olo silloin keskellä yötä. Meillä oli mukana yksi sporttitäti, joka rahtasi muutenkin koko viikon aikana yhtä sun toista ylös ja alas... Tattista vaan! Seuraaville vierailijoille vinkiksi, että ne 20 kilon perusmatkalaukut on ehkä syytä jättää kotiin. Jos vaan käsimatkalaukulla pärjää, niin säästää paljon polvia, selkää ja käsivarsia. Huh!
Yhtenä iltana kehaisin yhden tädeistä huulipunan väriä. Siitähän sitten lähtikin kunnon huulipuna- ja huultenrajaustestaus! Itsekin päätin nyt ostaa elämäni toisen huulipunan ja opetella puhumaan sen kanssa normaalisti, eli ei sillä lailla huulet tönksöllään, kun pelkää että huulipunaa on ympäri hampaita, jos puhuu normaalisti ym. Muutenkin tuosta sitten lähti hyvä keskustelu toisten ihmisten kehumisesta ja kannustamisesta.
Liian vähän tulee sanottua hyviä asioita ystävilleen ja sukulaisilleen, saati sitten tutuille tai puolitutuille. Vaikka ajattelee, että "onpas tuolla hienot silmät tai näppärä tapam leikata sipulia...", niin sen ääneen sanominen saattaa kuitenkin jäädä. Miten toinen siitä sitten koskaan tietää? Sehän voisi suorastaan pelastaa yhden ihmisen kokonaisen viikon! Jos on ollut alla päin, eikä oma oleminen tunnu hyvältä tai tärkeältä, niin kuinka mukava jotakin pientäkin on kuulla. Siispä muistetaan kaikki hiukan herkemmin ja epäsuomalaisemmin kehua toisiamme. Siitä ei takuulla ole mitään haittaa, PÄINVASTOIN. Silloin, kun ihmistä kehuu jostakin hyvin tehdystä jutusta, niin silloin hän luultavasti pyrkii toimimaan niin toisenkin kerran. Jos taas aina kritisoidaan, niin vaikka kuinka yrittäisi tehdä (toisen mielestä) oikein, niin silti tulee aina jotain kriittistä kommenttia joka tapauksessa. Tai sitten ei tule mitään kommenttia, ainakaan positiivista. Mietittiin myös sitä, että estääkö kateus tai katkeruus useassa tapauksessa kehumisen tai mukana iloitsemisen? Onko muita syitä?
Paljon juteltiin muistakin hyvistä asioista, mutta tuo tuli nyt mieleeni. Enkä varmasti muistanut kirjoittaa kaikkia ajatuksia, mutta tuossa nyt joitain. Monia hyviä keskusteluita saatiin aikaiseksi noin vain ja se oli kyllä tosi antoisaa.
Nyt alkaa aurinko laskea ja ajattelin lähteä käväisemään kaupassa. Illan ruoka vielä auki, mutta ehkä kallistun kunnon lohturuokaan ja teen spagetti bolognesea.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Ruokakokemuksia ja railakkaita juttuja
Tervehdys kaikille ja pahoitteluni, että vieläkään ei ole tullut pidempää postausta täältä tunnelmista. Tädit vievät kaiken aikani – hyvässä!
Eilen kävimme koirien ja kanssa rantakävelyllä ja sitten suuntasimme lounaalle. Jouduimme haeskelemaan paikkaa aika lailla, vaikka olimme juuri kreivin aikaan (klo 14) liikkeellä. Rantakuppiloissa oli kyllä menoa ja melskettä, mutta tietysti myös hinnat vähän korkeammat ja ruokaa olisi pitänyt odotella noin 40-50 minuuttia. Päädyimme erääseen kivan näköiseen tavernaan, jossa meitä vastassa oli mitä erikoislaatuisin tarjoilijatar. Se huusi niin kovaan ääneen koko ajan ja vaikka sanoimme, että tarvitsemme hiukan aikaa umpiespanjalaisen menun tavaamiseen, oli hän kuitenkin koko ajan haukkana vieressä. Listalla oli mm. kolmea erilaista lihaa ja koetimme kysyä, millä lisukkeella (esim. pihvi pippurikastikkeella, pihvi salaatilla, pihvi ranskalaisilla....) mikin annos tulee, niin tarjoilija kiljui vain osoittaen kutakin annoskohtaa erikseen:" LIHAA, LIHAA, LIHAA..." Huh, no, se ei paljon selkiinnyttänyt asiaa, vaan otimme sitten hätäpäissämme salaatit. Ruoka oli kohtalaista, mutta lounashetkeen kuului vielä pari muutakin erikoista asiaa, joiden vuoksi siihen ravintolaan ei välttämttä ole intoa mennä uudelleen.
Illalliseksi suuntasimme italialaiseen pizzeriaan. Pitsat oli tosi hyviä, mutta hullun suolaisia! Palvelu tosi hyvää ja muutenkin mukava paikka. Juurikin yksi tädeistä tuolta vinkkasi, että josko ravintolan kokki olikin niin kovin rakastunut! Siitä kuulemma tulee aina suolaista ruokaa, kun umpirakastunut kokki tekee ruokaa. Ehkä näin... :)
Nyt kuitenkin joudun jälleen sanomaan so long ja suuntaamaan tätien kanssa vielä vähän tuliaisostoksille. On ollut niiiiin hauskaa! Jutut on aivan hulluja ja pohdinkin jo moneen otteeseen, että jos minä olen vuosikymmenten jälkeen vielä noin hauska ja simpsakka, niin tässä ei ole kuulkaa mitään hätää.
Eilen kävimme koirien ja kanssa rantakävelyllä ja sitten suuntasimme lounaalle. Jouduimme haeskelemaan paikkaa aika lailla, vaikka olimme juuri kreivin aikaan (klo 14) liikkeellä. Rantakuppiloissa oli kyllä menoa ja melskettä, mutta tietysti myös hinnat vähän korkeammat ja ruokaa olisi pitänyt odotella noin 40-50 minuuttia. Päädyimme erääseen kivan näköiseen tavernaan, jossa meitä vastassa oli mitä erikoislaatuisin tarjoilijatar. Se huusi niin kovaan ääneen koko ajan ja vaikka sanoimme, että tarvitsemme hiukan aikaa umpiespanjalaisen menun tavaamiseen, oli hän kuitenkin koko ajan haukkana vieressä. Listalla oli mm. kolmea erilaista lihaa ja koetimme kysyä, millä lisukkeella (esim. pihvi pippurikastikkeella, pihvi salaatilla, pihvi ranskalaisilla....) mikin annos tulee, niin tarjoilija kiljui vain osoittaen kutakin annoskohtaa erikseen:" LIHAA, LIHAA, LIHAA..." Huh, no, se ei paljon selkiinnyttänyt asiaa, vaan otimme sitten hätäpäissämme salaatit. Ruoka oli kohtalaista, mutta lounashetkeen kuului vielä pari muutakin erikoista asiaa, joiden vuoksi siihen ravintolaan ei välttämttä ole intoa mennä uudelleen.
Illalliseksi suuntasimme italialaiseen pizzeriaan. Pitsat oli tosi hyviä, mutta hullun suolaisia! Palvelu tosi hyvää ja muutenkin mukava paikka. Juurikin yksi tädeistä tuolta vinkkasi, että josko ravintolan kokki olikin niin kovin rakastunut! Siitä kuulemma tulee aina suolaista ruokaa, kun umpirakastunut kokki tekee ruokaa. Ehkä näin... :)
Nyt kuitenkin joudun jälleen sanomaan so long ja suuntaamaan tätien kanssa vielä vähän tuliaisostoksille. On ollut niiiiin hauskaa! Jutut on aivan hulluja ja pohdinkin jo moneen otteeseen, että jos minä olen vuosikymmenten jälkeen vielä noin hauska ja simpsakka, niin tässä ei ole kuulkaa mitään hätää.
lauantai 19. helmikuuta 2011
Tädit kyläilee ja hauskuuttaa
Täällä sitä on nyt vietetty jo useampi päivä puheliaiden ja hauskojen tätien ympäröimänä. Ollaan otettu aika leppoisasti, mutta niinhän sitä lomalla kuuluukin tehdä. Tänään aamiaisen jälkeen käveltiin rantabulevardia pitkin puoleen väliin ja sitten vaihdettiin ratikkaa, joka vei meidät Serranon torneille. Sieltä sitten käveltiin pientä katua pitkin keskusaukiolle. Välillä maisteltiin jogurttijäätelöä, hiplailtiin värikkäitä huiveja ja ostettiin postikortteja. Sitten taas syötiin.
Lounaaksi oli taas menu del dia ja siihen sai valita mieleisensä kolme ruokalajia. Hyvää oli ja hintakin oli halpa, eli koko paketti juomineen hengeltä 11 euroa. Sen jälkeen käveltiin ympäriinsä ja käytiin vilkaisemassa vanhaa rautatieasemaa. Sieltäkin meinasi lähteä huivi mukaan, mutta hillittiin itsemme ja hypättiin taksiin. Alkaa joka kerta olla helpompi selittää, minkä talon edessä taksin tulee pysähtyä. Sanat "tässä, vasen, suoraa ja vastapäätä" ovat hyviä sanoja käyttöön.
Toinen koirista on nyt keksinyt, että menee aina meidän poissaollessa kylppäriin ja pissaa sinne lattialle. Ikävää! Parempi kuitenkin niin kuin että pissaisi matolle. Sementtilattialta tuo ruokalusikallinen on kuitenkin melko kivutonta pyyhkäistä pois. Harmittaa silti, että se näyttää olevan nyt enemmän tapa kuin poikkeus.
Mukavat säät on sattuneet tätien lomalle ja sehän sopii. Koti-Suomessa kun näköjään ja kuulemma paukkuneet jo 40 asteen pakkaset. Nyt ilmeisesti kuitenkin uudelta lumen tulolta on säästytty, eli vähän lepoa lumitöistä sentään. Pipoa korville vaan ja tykit jalkaan itse kullekin.
Palailen sitten taas vähän pidempisanaisemmin, kun tännekin taloon laskeutuu rauha. Vaikka nyt kyllä otan kaiken irti tästä hulinasta ja hyvästä meiningistä. Sitten on taas rauhallisia päiviä aikaa kirjoitella.
Kuulemiin!
Lounaaksi oli taas menu del dia ja siihen sai valita mieleisensä kolme ruokalajia. Hyvää oli ja hintakin oli halpa, eli koko paketti juomineen hengeltä 11 euroa. Sen jälkeen käveltiin ympäriinsä ja käytiin vilkaisemassa vanhaa rautatieasemaa. Sieltäkin meinasi lähteä huivi mukaan, mutta hillittiin itsemme ja hypättiin taksiin. Alkaa joka kerta olla helpompi selittää, minkä talon edessä taksin tulee pysähtyä. Sanat "tässä, vasen, suoraa ja vastapäätä" ovat hyviä sanoja käyttöön.
Toinen koirista on nyt keksinyt, että menee aina meidän poissaollessa kylppäriin ja pissaa sinne lattialle. Ikävää! Parempi kuitenkin niin kuin että pissaisi matolle. Sementtilattialta tuo ruokalusikallinen on kuitenkin melko kivutonta pyyhkäistä pois. Harmittaa silti, että se näyttää olevan nyt enemmän tapa kuin poikkeus.
Mukavat säät on sattuneet tätien lomalle ja sehän sopii. Koti-Suomessa kun näköjään ja kuulemma paukkuneet jo 40 asteen pakkaset. Nyt ilmeisesti kuitenkin uudelta lumen tulolta on säästytty, eli vähän lepoa lumitöistä sentään. Pipoa korville vaan ja tykit jalkaan itse kullekin.
Palailen sitten taas vähän pidempisanaisemmin, kun tännekin taloon laskeutuu rauha. Vaikka nyt kyllä otan kaiken irti tästä hulinasta ja hyvästä meiningistä. Sitten on taas rauhallisia päiviä aikaa kirjoitella.
Kuulemiin!
perjantai 18. helmikuuta 2011
Kikkelis kokkelis! Mitäs läksit?
Eilen illalla tädit Raumalta ja Tampereelta saapuivat Espanjaan. Tekstari napsahti puhelimeen, että "Täällä me nyt ollaan alhaalla.." Läksin koirien kanssa alas vastaan ja kovalla roudauksella saatiin kaikki matkalaukut ja tuliaiset ylös. Ilta sujui väsyneiden matkalaisten juttuja kuunnellen ja maha krampissa nauraen. Tuliaisena taisi tulla 4 pakettia hapankorppuja ja 5 levyä Fazerin sinistä. Täydellistä!!!
Kirjoittaisin enemmän, mutta en pysty nyt keskittymään, kun noiden jutut sekoittaa mun pään! Huomenna siis toivottavasti vähän hedelmällisemmällä kirjoituksella liikkeellä.
Kirjoittaisin enemmän, mutta en pysty nyt keskittymään, kun noiden jutut sekoittaa mun pään! Huomenna siis toivottavasti vähän hedelmällisemmällä kirjoituksella liikkeellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)