Pikapäivitys Barcelonasta

Hups keikkaa heittivät meidän suunnitelmat ja vasta nyt olemme täällä Barcelonassa. Meidän piti tehdä tämä reissu perjantaista maanantaihin, mutta koska pääsykokeissa tuli menestystä ja paikka kakkoskierrokselle, niin päätimme siirtää matkan ajankohtaa.

Eilen saavuimme ja meillä on vuokralla sellainen pikku Peugeot. Ihan näppärästi kulkee ja mies sillä huristelikin mua kentälle vastaan eilen Valenciasta. Meillä on hotelli Barcelonan keskustan ulkopuolella ja ihan kätevältä on vaikuttanut, kun siihen yhdistää kahden päivän julkisen liikenteen kulkukortin. Jätetään auto aina siihen keskustan laitamille ja siitä sitten metrolla kohteeseen. Mutta oli esimerkiksi kätevää, kun saatettiin ajaa suoraan Park Güellille, eikä tarvinnut kävellä ylämäkeen pitkää matkaa saati ottaa taksia.

Aamupäivällä mentiin siis heti sinne ja sen jälkeen Sagrada Familiaan ulkoa päin ihastelemaan. Kannattaa tosiaan kierttä kirkon molemmille puolille nähdäkseen kontrastin vanhan ja uuden rakennuspuolen välillä. Sisällä emme menneet, koska jono oli pitkä ja toinen meistä on käynyt paikassa kerran aikaisemmin.

Voi itku, päivitys hyvässä vauhdissa ja nyt on ihan pakko sittenkin lopettaa! Olemme lähdössä ajamaan Sitgesiin, jossa syömme vähän lounasta (erittäin myöhäsitä sellaista) ja sitten illaksi suuntaamme kehuttuun kokkikoulun ravintolaan. Saas nähdä, millaista on. Hiukan on kerkeammat odotukset... Mutta hips nyt ja sunnuntaina takaisin Suomeen.. Sitten päivitän reissusta lisää. Kauheen härdellin takia en ole voinut päivittää lupaamassani aikataulussa, mutta toivottavasti se ei karkoittanut koko lukijakuntaa!

Iloista viikkoa!

Raps, raps – Paperihääpäivä!

Aurinkoista aamua! Tänään meillä on 1-vuotishääpäivä ja täytyy kyllä sanoa, että aika on mennyt nopeasti. Ensimmäinen avioliittovuosi on ollut aika lailla sellainen, kuin olin kuvitellutkin. Tiedossa oli kaksi useamman kuukauden mittaista vaihtoa ulkomailla, mutta yllätyksiäkin tuli muutama suuri. Nekin oikein iloisia ja ihania molemmat.

Tänään meillä on suunnitelmana suunnata tuonne Turialle, eli puistoon, joka ympäröi keskustaa. Leivoin tänä aamuna mahtavan makean kakun, joka muistuttaa kylläkin jo ennen naimisiinmenoa tehdystä matkasta Key Westiin. Kyllä vain, kyseessä on key lime lie, tuo hypermakea ja kirpeä juustokakku. Maistoin juuri lusikalla tuosta vuoan reunasta ja todella hyvää tuli. Jippii, se onnistui! Meillä ei täällä kotona ole kunnon mittaa, joten käytin hätäpäissäni desin mittana Actimel -juoman purkkia. Ja hei toinen jippii: mies kömpi juuri pedistä maistamaan kakkua ja kommentti oli "erinomaista". Taisi olla hääpäiväkehulisää tässä mukana!

Miehen rastina on koota meille kiva eilen ideoitu pastasalaatti. Siihen tulee pastaa, kanaa, punaista pestoa, kirsikkatomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, fetaa, kuullotettua punasipulia, cashewpähkinöitä ja korianteria. Mums, mums, siitä on pakko tulla hyvää! Ei muuta kuin kirjat, aurinkorasvat ja viltti mukaan ja pyörällä kohti puistopiknikiä.

Illalle varasimme aivan huipun kuuloisen esityksen, nimittäin flamencoa. Tässä linkki illan esiintyjän tanssiin. Kannattaa antaa tuon (6 minuuttinen video) ensin latautua loppuun, ennen kuin alkaa katsomaan. Saa sitten katsoa ilman katkoksia.

Huomenna onkin sitten superaikainen herätys, sillä 6.30 lähtee kone kohti Suomea. En varmaankaan ota konetta mukaan, eli jos en saa kännykällä jotakin muutamaa riviä tänne päivitettyä, niin sitten voi tulla pidempikin tauko. Suoraan Suomesta nimittäin jatkamme edellisessa postauksessani mainitsemallamme road tripillä niin, että minä lennän Barcelonaan ja mies ajelee täältä Valenciasta kentälle mua vastaan. Siitä alkaakin sitten taas ihan uudenlainen seikkailu... 

Oikein lämpimiä päiviä kaikille!

Jälkimaininkeja ja matkan suunnittelua

Pilvistä päivää! Täällä on melkein koko päivän ollut pilvistä ja tuulista, mutta silti ihan mukavan lämmintä. Tuntuu, että olen nyt lääkkeiden myötä toipunut tosi hyvin muutaman päivän takaisista koettelemuksista. Ruokakin taas maistuu ja sain nukuttua viime yönä hyvin.

Vielä olen tänäänkin ottanut aika iisisti, eli kerrottavaa ei ihan kamalasti ole. Pyykinpesussa ja muussa perustoimissa on tämä päivä kulunut, eikä sen ihmeellisempiä suunnitelmia taida olla loppuillallekaan. Taidan kuitenkin houkutella miehen vielä toiselle pikku kävelylle koirien kanssa.

Kokosin äsken tosi mukavan ja ihan tavallisen välipalan mahdollisimman epänärästävistä aineksista. Laitoin maustamatonta jogurttia, banaania ja kuitumuroja ja päälle luikauksen hunajaa. Vettä olen kanssa koittanut nyt juoda enemmän, sillä suositus lääkäriltä oli 1-2 litraa päivässä. Rassaa vaan vähän tuo veden kantaminen kotiin, sillä kauppa ei ole ihan vieressä ja vaikka olisikin, niin silti joutuu raahaamaan ostokset aina tänne neljänteen kerrokseen. Se on melko rankkaa, jos ajattelee että meidän pitäisi kantaa tänne vettä 21 litraa viikossa, jotta molemmat voisivat juoda edes sen 1,5 litraa vettä päivittäin.

Närästysepisodin jälkeen jouduin myös luopumaan ainakin väliaikaisesti tämänhetkisistä herkuistani, eli appelsiineista, vihreistä superkirpeistä omenoista, appelsiinimehusta, salmiakista ja sipulista. Kahvia ja teetäkään ei suositella, joten niinpä meikäläisen ainoiksi juomiksi karsiutuivat mitkäpä muut kuin maito ja vesi. Suomessa on kyllä aivan mahtava valikoima erilaisia mehuja. Täällä erikoisemmat mehut ovat melkein aina nektareita, joten ne eivät ole niin mukavia juoda. Suosikkijuomani tuorepuristettu appelsiinimehukin jää nyt ainakin vähäksi aikaa pannaan, sillä en halua missään tapauksessa riskeerata itselleni uutta samanlaista tilannetta, kuin mikä taannoin oli.

Saimme tänään tehtyä viimeiset varaukset Barcelonan ja Arenys de Marin matkaa varten. Teemme pienen road tripin miehen kanssa, joka taitaakin jäädä ainoaksi pikku matkaksi Denian piipahduksen lisäksi. Mutta uskon, että tästä tulee tosi kivaa. Suunnitelmana on siis olla Barcelonassa 2 päivää, Arenys de Marissa yksi päivä ja paluumatkalla poiketa vielä Montserratiin. Kirjoitan myöhemmin tarkempaa suunnitelmaa ja toki sen jälkeen matkakertomusta kuvilla. Auton aiomme hyvän hinnan vuoksi pitää yhteensä 6 päivää, joten Valenciaan paluun jälkeen meillä on vielä 2-3 päivää aikaa kierrellä myös Valencian lähiympäristössä.

Tauti vei voimat

Huh, niin sitä sai taas homman balanssiin kun viime viikonloppuna oli kivoin päivä, niin nyt on takana kaksi karmeinta päivää.

Maanantaina pyöräilin miehen työpaikan läheisyyteen ja mentiin yhdessä lounaalle. Se oli sellainen tavanomainen pieni kuppila josta sai kolmen ruokalajin lounaan kahdeksalla eurolla. Alkuun sain tonnikalapastasalaatin ja pääruoaksi kalaa. Kala mua mietitytti kovastikin jo siinä vaiheessa, mutta jotenkin kohteliaisuudesta sitten kuitenkin söin annosta yli puolet. Kala oli kuivinta, mitä olen eläessäni nähnyt ja maistanut. Siis aivan tikkumaista, mattapintaista ja kovaa. Se oli varmasti paistettu tunteja ennen kuin tulimme syömään, enkä ole varma sen silytystavastakaan. Jälkkäriksi otin kahvin, joka oli hyvä.

Menimme vielä miehen työpaikalla käymään ja olikin kiva nähdä se paikka ekaa kertaa. Oli hauska tavata miehen lähimpiä työkavereita ja nähdä, missä mies työskentelee päivittäin. Hienon näköinen oli paikka, oikein valoisa ja avara avokonttoriksi.

Pyöräiltiin sitten takaisin ja tunsin, kuinka vatsaan alkoi sattua jo kesken pyöräilyn. Siitähän se alkoi... Niinpä makasin sängyn pohjalla tuskissani vuorokauden ennen kuin lähdimme lääkäriin. Uuvuttavan vatsataudin lisäksi kärsin aivan infernaalisesta närästyksestä, joka alkoi vasta yöllä. Mulla on ennestäänkin kokemusta erittäin kovista vatsakivuista ja lukiossa ne todettiinkin pahaksi vatsakatarriksi. Kuitenkin nämä kivut, jotka kestivät tauotta 14 tuntia(!!!), olivat jotain ihan omaa luokkaansa. Korvat, kurkku, selkä, rinta ja vatsa olivat tulessa. Onneksi vihdoin lähdimme lääkäriin ja pääsin pian hoitoon. Nestehukkaa korjattiin ja sain myös tehokasta, tilanteeseen soveltuvaa kipulääkettä. Eilen illalla sitten klo 22 jälkeen pääsimme pois ja meinasin jo kääntyä kannoillani, kun kipu alkoi taas tuntua taksia odottaessamme.

Kysyimme ala-aulasta, että tännekö maksetaan ja he olivat jo kirjoittamassa pelottavan kokoista laskua, kun kaivoin uudelleen kansainvälisen kela-korttini (eurooppalainen sairaanhoitokortti) esiin. Sen myötä hoito oli ilmainen!! En tiedä oliko sairaalassa ehkä ymmärretty se väärin, vai onko omassa sisälukutaidossani häikkää, mutta käsittääkseni tuolla kansainvälisellä kela-kortilla on oikeutettu lyhytaikaisen EU-maissa oleskelun aikana käyttämään terveyspalveluita kohdemaan kansalaisille tarkoitetuilla hinnoilla. Voihan toki olla, että lasku tulee myöhemmin kotiin suoraan kelalta, mutta katsotaan sitä sitten. Voin kuitenkin tämän ensimmäisen kela-korttikokemuksen perusteella suositella kortin tilaamista kaikille. Ei tarvinnut mitään vakuutus- tms. papereita täytellä tai soitella mihinkään mitään puheluita. Lähimpään sairaalaan vaan ja sillä selvä. Tästä voi jokainen tavallisen kela-kortin omistava hakea eurooppalaista sairaanhoitokorttia, mikäli kiinnostaa. Ja mikäli nyt ei kiinnosta, niin saattaa joskus kiinnostaa, kun on ulkomailla vaikkapa ilman omaa vakuutusta ja sairastuu äkillisesti... Sitten on hieno kaivaa kortti esiin.

Tulimme kuitenkin pikku korvennuksesta välittämättä kotiin ja täällä rakennettiin mulle sellainen sairaalasänkytyylinen viritelmä isosta viltistä, eli nyt saatoin olla kohotetussa makuuasennossa mukavasti. Edellinen oma tyynykyhäelmäni oli luokaton ja sen seurauksena lantioni oli koko ajan aivan puuduksissa ja selkä entistä enemmän jumissa. Yö meni ihan hyvin ja vaikka kivut välillä muistuttelivat olemassaolostaan, niin tunne oli aivan eri luokkaa kuin edellisenä yönä. Aamulla kävimme apteekissa ja nyt olen ottanut rauhallisesti.

Sunnuntaina on taas Suomen vierailu tiedossa, joten toivottavasti olen silloin kunnossa ja valmis matkustamaan. Tiedossa on nimittäin pääsykokeet....

Unohtumaton Bioparc ja huippu japanilainen rafla

Meillä oli eilen aivan huippukiva päivä. Sanoinkin miehelle, että oli varmaan paras päivä koko täälläoloaikana. Aamulla syötiin kauhea kasa munakokkelia ja muuta tuossa meidän meren puoleisella terassilla. Sitten loikoiltiin vähän ja lähdettiin kohti eläintarhaa. Paikan nimi on Bioparc ja sinne päästiin taas kätevästi metrolla.

Ööö... vihannekset oli vielä sisällä kuvan ottamisen aikaan.

Liput kustansivat suurinpiirtein saman verran kuin mitä akvaarioon viime viikonloppuna, eli vähän päälle 20 euroa. Hinta tuntui melko kovalta pulittaa, mutta koska molempia kiinnosti tämä erilaiseksi mainostettu eläintarha, niin kaivoimme lompuukit esiin. Tässä eläintarhan kartta.

Ensimmäiseksi jouduimme käydä haukkaamassa vähän ruokaa, sillä molemmilla oli kova nälkä. Patonki-ranskalais-annos oli aika huono, mutta kyllä sillä nälkä lähti. Suuntasimme kohti Madagascar-aluetta. Ovista sisälle ja tupsahdimme tosi viehättävälle viheralueelle, jossa kiemurteli polku puiden ja pensaiden keskellä. Kävelimme hetken aikaa vain paikan tunnelmasta nautiskellen, kunnes joku jäi pensaaseen osoittelemaan. Herrajje! Siinähän oli veikeä pikku otus puussa istuskelemassa. Tai siis viisihän niitä olikin, kun alkoi tarkemmin bongailla! Otukset olivat tosi huippuhienoja ja todellakin kosketusetäisyydellä, sillä ne eivät olleet missään häkissä tai aidan takana, vaan siellä isolla alueella vapaana juoksentelemassa.

Mahdottoman sievä otus (lemurien)

Pari melkein yhtä sievää lisää, ihan käden ulottuvilla (fossa)

Tämän jälkeen suuntasimme päiväntasaajan alueelle. Siellä oli vähän tutumpia kavereita, mutta voi hyvänen aika, miten hienoksi koko eläintarha olikaan rakennettu! Tällä alueella oli esimerkiksi paljon korkeita vesiputouksia, kallioita, luolia, viheralueita, todella laguunimaisen herkullisia vesialueita, mielettömän hienoja puita ja muutakin kasvillisuutta. Aloimme vihdoin ymmärtää koko tämän eläintarhan hienouden. Vihdoinkin paikka, jossa eläimille on todella rakennettu omaa elinympäristöään vastaavia alueita ja vieläpä kunnollisen kokoisena. Koko alueen pinta-ala on 100 000 neliötä ja melkein kaikki pinta-ala on eläinten käytössä. Esimerkiksi eläintenhoitajien ja muun henkilöstön tilat oli rakennettu elinalueiden kallioiden sisään, joten ne eivät vie tilaa eläimiltä. Samoin kaikenlaisia kioskeja ja hodarinmyyntipisteitä oli turha etsiä ympäri aluetta, sillä ruokailualue oli heti sisäänkäynnin jälkeen ja sen jälkeen virvoitusjuomaa ja naposteltavaa saattoi löytää vain erilaisista automaateista.

Päiväntasaajan jälkeen suuntasimme Wetlandin alueelle. Siellä meitä odotti aivan mieletön yllätys. Virtahepo pienen (!) poikasensa kanssa. Ja hienous tässä touhussa oli taas se, että virtahepoja saattoi tutkiskella ihan läheltä. Lasin takaa kyllä, mutta virtahevot kellivät jättikokoisessa altaassa, ikään kuin akvaariossa siis. Ns. akvaarioikkuna oli varmaan 10 metriä leveä ja saman verran korkea. Siellä ne molskivat menemään ja näiden jättiläisten leikkiä oli kyllä häkeltävän hieno katsoa. Muualla eläintarhassa oli lapsien myötä melkoisesti ääntä, mutta tuntui että nämä kaverukset saivat senkin porukan hiljenemään. Mykistyneinä ihmiset katselivat kun noin kolmetonninen lihavuori suorastaan pyörähteli höyhenen kevysti vedessä.

Pieni virtahepo kiipeilee emonsa päällä
ja ihmiset ihastelevat haavi auki

Aikaisemmin olemme kokeneet vastaavaa Rotterdamin eläintarhassa, jossa oli samanlainen allas onnekkaita katsojia varten. Siellä ei tosin ollut virtahepo, vaan jääkarhu! Silläkin oli reilu viheralue, jonka kulmaukseen oli tehty samanlainen iso allas uiskentelua varten. Satuimme todella superonnekkaasti juuri paikalle, kun ruokinta oli käsillä. Eläintenhoitaja heitteli sille kaloja veteen, jotka se sitten kävi helposti sieltä käsin keräämässä. Siis aivan häkellyttävän hienoa sekin... Voi vitsi, hieno muisto!

Oma haaveeni on joskus uida meressä niin, että olen näköetäisyydellä valaasta. Esimerkiksi valashai olisi aivan mielettömän hienoa nähdä!! Se on maailman suurin hailaji ja voi painaa muistaakseni jopa käsittämättömät 20 tonnia. Voi itku, kunpa edes jonkun "pienen" valaan kanssa joskus pääsisi samoihin vesiin. Pakko liittää tähän kuva viime viikonlopun akvaarioretkeltä, jossa mies suostui kuvaamaan mut pahvisen sinivalaan edessä. Voinhan aina kaivaa tämän muiston esiin, jos en koskaan tuota unelmaa saa muuten toteen...

L´Oceanograficin akvaariolla

Virtahevon luota lähdimme talsimaan Savannille päin. Sielläkin oli taas vähän tutumpaa porukkaa, mutta jälleen kerran erityistä ihastusta herätti ihanat mangustit. Paitsi nämä hemmot eivät olleet nimellä mangusti, vaan "suricate".  Myöhemmin törmäsimme myös mangusteihin, mutta kyllä nuo suricatet olivat vieläkin veikeämpiä.

Kesken savannitouhujen kuulimme kuulutuksen, että kohta alkaa eläinten esittelyshow. Olimme vähän ennakkoluuloisia, että mikähän juttu tämä mahtaa olla, mutta läksimme silti amfiteatterille päin. Saatiin onneksi kelpo varjoisat paikat, joka oli tuossa +27 asteen helteessä tarpeen. Kesti perinteiseen tyyliin melko kauan, ennen kuin esitys alkoi. Itse kuvittelin, että kyseessä on joku tarinankerronta ja tyyliin joitain afrikan heimolaisia tulee sinne tanssimaan, mutta vielä mitän. Show oli tavallaan tosi vähäeleinen, mutta sitäkin häkellyttävämpi. Musiikit nyt oli taas vaihteeksi superkovalla, josta päättelinkin näppärästi, että siksi espanjalaiset puhuvat niin kovaan ääneen, koska niiden kuulo on mennyt näissä kaiken maailman kuulutuksissa.

No mutta siis, musiikki alkoi ja paikalle vipelsi piikkisika. Se meni pitkin nurmikenttää ja kurvasi vielä pienen puronkin poikki herkkupalojansa hakemaan. Sitten se kipitti yhteen katsomon alla olevista ovista ja seuraava eläin tuli paikalle. Esitys oli todella hyvin organisoitu ja tarpeeksi rauhallinen, jotta siitä ei tullut sirkusfiilistä. Mieleenpainuvin juttu oli erilaiset petolinnut, jotka lensivät teatterin yli ja jopa katsomoon eläintenhoitajan käsivarrelle. Yleisössä kävi aina kohahdus, kun tosi uhkaavan näköinen lintu liisi ylitse tai laskeutui kovaa vauhtia aivan lähelle katsojia. Ne saivat palkinnoksi jokaisesta lennosta raakaa lihaa ja melko tyytyväiseltä ne näyttivät. Oli aivan mielettömän hieno kokemus ja jälleen jotakin aivan uutta, mitä ei ole ennen nähnyt. Valitettavasti en nytkään saa ladattua kuvaamaani videota tänne, joten joudutte tyytymään kuvaan. Ihan keskellä puron luona näkyy lintu.

Hoitaja piilossa pensaan takana linnun ruokahetken ajan.
Sen jälkeen hoitaja kiipesi viereemme penkille ja viittilöi pedon luokseen.

Kyyneleet pyyhittyämme suuntasimme jatkamaan savannikierrosta, mutta mikään ei oikein tuntunut enää niin vaikuttavalta, kun oli nähnyt noiden suurien lintujen lentävän aivan lähietäisyydellä. Vau...

Nyt alkaa sormet turtua näpyttämisestä, joten taidampa lopettaa tähän. Jaa! Enpäs lopetakaan, koska on ihan pakko kertoa vielä ihanasta illallisesta. Päätettiin, että nyt etsitään vaikka kiven kolosta paikka, jossa voi syödä shabu shabua, eli japanilaista ruokaa, joka valmistetaan itse pöydässä. Surffailin tovin ympäri nettiä ja kerroin miehelle pari paikkaa, joista sitä mahdollisesti voisi saada. Mies otti luurin käteensä ja soitti ja niin löytyi meille paikka, eli Kaede! Jossakin arvostelussa luki, että paikka ei ole mitenkään kovin erikoinen sisustukseltaan, mutta henkilökunta suhtautuu ruokaan intohimoisesti. Napakymppi! Juuri sellaista etsimmekin.

Puoli tuntia ennen lähtöä täydellisen aurinkoinen päivä ropsahti sateeksi. Se ei haitannut muuten kuin siten, että olin vihdoinkin aikonut laittaa uudet punaiset kangaskengät jalkaan ja nytkään se ei sitten onnistunut. Oh well, melko pieni huoli kun tiesi saavansa kohta huippua japanilaista ruokaa vatsaansa. Ei voi muuta sanoa, kuin että homma toimi kuin unelma. Tarjoilija oli todella ystävällinen, ruoka oli erinomaista ja hintakin oli ok. Sisustus tosiaan oli melko lounasruokalahenkinen ja me olimme paikan kaksi ainoata asiakasta, mutta se ei menoa haitannut. Olimme padan hurmiossa ja paperinohuet lihanpalat saivat yksi toisensa jälkeen sukeltaa siivilän turvissa kiehuvaan keitinveteen... Uu lalaa, täydellistä!

Shabu shabu on hyvää hyvää!

Nyt lopetan, kiitti ja moro. En kirjoita tähän nyt mitään pelistä, vaan ruodin sitä sitten ehkä vähän huomenna. Tai sitten en, koska jokainen päivä- ja iltalehti tekee sen varmasti puolestani. Niinpä siis kaikille rentouttavaa sunnuntai-iltaa ja muistakaahan latailla paristoja uuttta keväistä viikkoa varten!

Täydellisyyttä hipova kurpitsapasta

Hur-raa! Tekstit palasivat, Suomi voitti Venäjän aivan huippumatsilla ja taas paistaa aurinko. Lämmöksi on luvattu mahtavat +27 ja puolipilvistä päivää kauppaavat. Ostettu!

Eilen kokeiltiin miehen kanssa ihan uutta pastareseptiä. Kyseessä oli täydellisyyttä hipova kurpitsapasta. Siksi vasta hipova, koska meinaamme seuraavalla kerralla vähän hienosäätää sitä vielä. Mutta tässä siis ohje.

Kuva otettu jälleen iPhonella, eli jälki on nyt vähän tällaista...

400g kurpitsaa

200-250g pastaa: rigatoni, penne, fusilli, caserecce, tms. 

puoli lasia valkkaria

pieni sipuli

rosmariinia tai salviaa maun mukaan, sekä timjamia jos tykkää

50g savupekonia, ilmakuivattua kinkkua tai muuta voimakasmakuista lihaa niin halutessaan

suolaa ja pippuria (tai kasvislientä)

oliiviöljyä ja nokare voita

hyppysellinen paahdettuja pinjansiemeniä

voimakasaromista juustoa raasteeksi, esim parmesaani

Silputaan sipuli ja kuullotetaan sitä pannulla oliiviöljyssä, jossa halutessaan voi aluksi hetken ajan lämmittää rosmariinia tai salviaa makua tuomaan. Poista sitten yrtti. Puolet kurpitsasta kuutioidaan ja vipataan samalle pannulle sipulin kanssa. Kaadetaan ylle puolisen lasillista valkoviiniä, jonka annetaan haihtua kuumassa lämmössä. Alennetaan lämpötilaa ja lisätään lasillinen vettä (sekä suolaa ja pippuria) tai kasvislientä. Keitetään vajaa varttitunnin verran, jotta kurpitsa kypsyy. Rullataan sitten tehosekoittimessa soosiksi. Jos lopputulos on liian paksu, lisätään vielä hieman vettä. Aika paksu saa ollakin, mutta notkea.

Loput kurpitsasta silpaistaan lastuiksi tai tikuiksi, joita sitten ruskistetaan pannulla nokareessa voita ja tilkassa oliiviöljyä, kanssa rosmariinin tai salvian. Hetken päästä lisätään kuutioitu pekoni tai vastaava, halutessaan myös tuoretta timjamia ja maun mukaan suolaa. Keitetään pasta, sekoitetaan kaikki keskenään, lastataan lautasille, koristellaan paahdetuilla pinjansiemenillä, maustetaan aromikkaalla juustoraasteella ja nautitaan! Resepti on poimittu Chefblogista.

Tämä kopioitu siis kaikkinensa blogista Keittiö Piemonten sydämessä. Ihana blogin nimi, muuten. Kuva on itse nappaistu eilisestä annoksesta. Ohjeesta poikkesimme vain sen verran, että laitoimme enemmän valkkaria, jotta homma muhevoitui oikein hyvin. Lisäksi laitoimme hiukan enemmän kurpitsaa ja kinkkua. Ohjeesta poiketen mukaan meni myös pari kynttä valkosipulia pieneksi pilkottuna. sipulin joukkoon heti alussa. Ostimme muuten aivan täydellistä kinkkua tiskistä eilen. Olisi ehdottomasti pitänyt ostaa enemmän ja pyytää siitä siivuja, niinkuin myyjä ensin ehdotti. Nyt voisi aamulla lehauttaa sellaisen tuohon Ruispalalle ja mennä aurinkoon nautiskelemaan. 

Pinjansiemenet ohjeessa olivat aivan must juttu, eli älkää missään tapauksessa korvatko/ jättäkö niitä pois.  Yrttinä käytimme ainoastaan rosmariinia, koska täältä on ollut yllättävän hankala saada tuoreita yrttejä. Kyllä on pari kertaa tullut suomalaisten markettien hienoa yrttivalikoimaa ikävä. Omaan keittiöön onkin suunnitteilla ikkunan alle pieni taso, johon voi laittaa yrttejä kasvamaan. Kummitädillä on aina aivan mielettömät tuoksut siinä keittiön pöydän ääressä, joten esimerkki on olemassa!

Kastikkeen amatöörianalysointia vielä hiukan: Käytimme "perhospastaa", eli parfallea ja valinta osoittautui erinomaiseksi. Tulikin ihan sellainen fiilis, että tätä pastaa täytyy tehdä ensi vuonna heti, kun ensimmäiset kevään merkit ilmestyvät. Kepeät perhosmuodot, aivan mielettömn upea kurpitsan väri ja hennot tuoksut tuovat kesän ihan takuulla ainakin päivällä parilla lähemmäksi, kun tätä syö. Vielä kun heitteli raastettua parmesania annoksen päälle, niin ainakin itsestäni näytti siltä, että perhosilla oli mahtava niittykin lautasella. Maku oli todella vieno ja pehmeä. Ihan ekan haarukallisen jälkeen olin lisäämässä jos jotakin, mutta mies rauhoitteli, että maistele hetki. Hänelläkin oli mennyt pari suupalallista, ennen kuin maun hienous ja herkkyys oli löytynyt. Totta tosiaan. Tämä pasta tarvitsee vähän aikaa ja rauhaa maistuakseen ja sitten kun se saa tarpeeksi tilaa ja ajatusta, niin voi mitkä hienot maut sieltä löytyvätkään! Siltikin.... meille jäi fiilis, että tätä täytyy kokeilla vielä muutaman pikku muutoksen kanssa uudelleen. Sen kun teemme, niin laitan sitten vaikka viestiä tänne. 

Mies joskus vähän hymyilee mulle, kun kaikesta syntyy niin voimakkaita visuaalisia tuntemuksia. Visuaaliset kokemukset ovat mulle tosi tärkeitä ja niiden voimakkuutta ja näkemistä kun ei voi estää, enkä haluaisikaan...Olen muuten huomannut, että tosi usein kehun jotakin ruokaa nätiksi. Esimekiksi ruodoton kalafile voi olla todella nätti. Oranssina, kiiltävänä ja painavana siinä leikkuulaudalla. Kalan nätteysarviointi on muuten suoraan peruja iskältäni, joka oli innokas kalan ystävä.

Pahoittelen, kun päivityksestä tuli vähän sekava. Olin niin innoissani tuosta eilisestä uudesta tuttavuudesta. Meillä leijui täällä kotona aivan valtavan ihana, huumaava tuoksu, kun tultiin koirien kanssa iltalenkiltä. Ehdottomasti taas uutta pastareseptiä kokeiluun piakkoin. Kotona Suomessa mua odottaakin iskän mulle ostama mielettömän hyvä pastakirja, Aglio & Olio. Voin suositella aivan erinomaisten ja silti helppotekoisten reseptien vuoksi!

Kadonneet tekstit

Bloggerissahan on kahden päivän ajan ollut erinäisiä ongelmia ja niiden vuoksi blogistani on kadonnut kaksi viimeisintä päivitystä. Toinen oli Pilkun makaronilaatikko ja toinen mun shalottisipuli-feta-tomaattipyrépastaohje. Höh!

Vähän kyllä harmittaa, kun ne antaamuksella tänne väänsin ja nyt niitä ei enää ole missään. Googlesta löytyy "pilkun makaronilaatikko" -hakusanoilla linkki, mutta se ei ole kuitenkaan toiminnassa. Myös omissa tilastoissani lukee, että viimeisin päivitys on tehty 11.5, eli toissapäivänä, kun kirjoitin tuon IVAM-stoorin. Niinpä ne ovat nyt kadonneet bittiavaruuteen.

Täytyypä tässä nyt vähän koota ihtiään ja palata kirjoittamaan ohjeet uudemman kerran. Nyt ei pysty, kun pitää alkaa kokeilemaan ihka uutta pastareseptiä. Tähän tulee mm. kurpitsaa, savukinkkua, salviaa, valkkaria ja pinjansiemeniä. Eipä kuulosta hyvältä! Nam. Odotukset ovat korkealla.

Kivaa alkavaa viikonloppua kaikille! Palaan asiaan taas myöhemmin mm. hauskan kokeiluohjeen merkeissä, joka eilen loihdittiin.