Kuulumisia piiiitkästä aikaa

Heippa vaan kaikille. Olipa muuten Riitta Väisäsmäinen tervehdys. Anyway, ajattelin laittaa hiukan kuulumisia, jos jotkut tätä blogia vielä lueskelee.

Nyt ollaan mahan kanssa viikolla 31, eli vähän yli pari kuukautta on esikoisen syntymään aikaa. Jännittää vähän, mutta päälimmäisenä tunteena on kuitenkin ilo ja odotus. Välillä on ollut valehtelematta ns. paniikkihetkiä, kun on tajunnut mitä tässä oikein tulee tapahtumaan. Onhan tässä ollut jo seitsemän hyvää kuuakutta aikaa totulella asiaan, mutta kun kaikki sanoo, että "kaikki tulee muuttumaan täysin", niin onhan se aika massiivisen kuuloinen juttu. Jännitystä lisää toki se, että itsellä ei ole mitenkään hillittömän selkeää kuvaa siitä, millaiseksi kaikki sitten muuttuu. Ihanaa kuitenkin tietenkin saada lapsi, vaikka sitten sen jälkeen matot olisivat katossa ja käsillä käveltäis loppu elo!

Taloprojekti etenee hienosti. Kaikenlaista kommervenkkiä on tosin tähänkin huushollirakennukseen liittynyt, mutta joustolla on selvitty hyvin, puolin ja toisin. Viimeisin juttu taisi olla kaarevat portaat (sellaiset, kuin satulinnoissa), joiden piti luonnollisesti olla supisuorat. Me kuitenkin oikeastaan tykättiin niistä, vaikea sanoa miksi. Kaarre edessä on hyvin hillitty ja toistuu samana melkein alas saakka. Kun sisko perheineen kävi täällä katsastamassa meitin taloa, niin ne eivät edes huomanneet portaiden kaarevuutta. Ei siis ongelma laisinkaan.

Tässä vaiheessa rakennetaan nyt

Ylihuomenna lähdemme miehen kanssa Tallinnaan kaselemaan ja toivottavasti myös hankkimaan edullisia hanoja, lukkoja, kahvoja ym. mitä sieltä nyt on kuullut halvalla saavan. Lisäksi meinaan hommata meille sieltä matkarattaat, joihin sopii jo omistamamme (kiitos veljen perheen!) turvakaukalo. Näillä näkymin päädymme Gesslein Swiftiin, ketä tämä asia nyt sitten sattuu kiinnostamaan...

Mies on tämän viikonlopun muiden "poikien" kanssa golfreissulla. Heillä taitaa olla jo seitsemäs vuosi perättäin, mitä ovat näitä golfreissuja järjestäneet. Viime vuonna reissu tosin jäi niin myöhäiseksi, että oli jo lumi maassa, eikä mitään mahdollisuuksia päästä pelaamaan. Olivat sitten pelanneet jotain pleikkaa tms koko viikonlopun. Vai oliko se rockbandia sittenkin, näistä kun jotain ymmärtäisi!

Itse kävin tänään Jumbossa, koska heitin muutaman englannin ihmeen aamulla kentälle. Kiertelin lastenvaatekauppoja ja istuskelin kahvilassa. Ihan mukavaa oli ja lämpöpuku ja pari pipoa tarttuivatkin mukaani. Tälle illalle on vielä suunnitelmissa katsoa ainakin elokuva Perikato, jota suosittelenkin voimakkaasti. Se on aivan upea elokuva, vaikkakin karmaiseva. Taitaa tulla kakkoselta tai ykköseltä. Muuten ajattelin lueskella vähän lainassa olevaa nimikirjaa ja syödä pinaattikeittoa.

Oikein mukavaa viikonloppua ja elokuun loppua kaikille!

Suomeen sopeutunut

Niin sitä ollaan nyt melkein kuukausi oltu Suomessa ja tännehän me olemme jäämässä. Uusia ulkomaankomennuksia ei nyt ainakaan lähitulevaisuudessa ole tiedossa, joten nyt keskitymme suuriin elämänmuutoksiin, joita meillä on edessä.

Rakennamme taloa Espooseen ja nyt rakennus on siinä vaiheessa, että harjakaisia voitaisi jo viettää! Homma on siis edennyt todella nopeasti ja näyttää siltä, että myös erittäin ammattitaitoisesti. Appiukko häärää työmaalla melkein viikon jokaisena päivänä ja onkin ollut korvaamaton apu. Eikä edes apu, vaan koko projektia tehokkaasti eteenpäin vievä voima. Työporukkana meillä häärää Slovakialainen porukka, joka ilmestyy raksalle hyvinkin pitkälti kellon tarkkuudella joka aamu seitsemältä tai kahdeksalta. He ovat ahkeria, kohteliaita ja selkästi myös ammattilaisia. Ovat rakentaneet tähän samalle tienoolle muutaman muunkin kivitalon, joten appivanhemmat ovat saaneet seurata heidän työskentelyään ennenkin. Hyvältä on näyttänyt.

Taloa odotetaan valmistuvaksi hiukan erilaisin odotuksin. Mies toivoo ja uskoo, että taloon muutetaan sisälle jouluksi. Omasta mielestäni se on hullua höpinää, eikä kannata edes yrittää tunkea itseään ja tavaroitaan keskeneräiseen taloon vain joulun vuoksi. Appiukolla oli ainakin jossakin vaiheessa näkemys, että homma voisi olla valmis vuoden vaihteen paikkeilla. Itse ajattelen niin, että muuttopuuhaa voisi alkaa tehdä joskus helmi-maaliskuun aikoihin. Yritän asennoitua siihen, että voi mennä pidemmällekin kevääseen. On sitten mukava yllätys, mikäli talo valmistuukin aikaisemmin. Tämä on selkeästi sellainen asia, jossa positiivisuus ei mielessäni jyrää, vaan lähinnä koetan suojella itseäni pettymyksiltä, jotka saattaisivat aiheutua liian tarkkojen muuttosuunnitelmien romuttumisesta. 

Talon rakennuksen lisäksi meille on tulossa lokakuussa tyttövauva. Jee! Ihanaa! Ja niin toivottua. Jännittävä kyllä myös, mutta luotan siihen, että kaikki kyllä suttaantuu sitten aikanaan. 

Lisäksi mulla on oikein iloisia uutisia kouluihin pyrkimisistäni. Pääsin kaikkiin haluamiini kouluihin (Journalismi/ Haaga-Helia, Radio ja TV/ Metropolia, Kuvataidekasvatus/ TaiK), joista valitsin Taikin. Ei kai kukaan voi sellaisesta kieltäytyäkään, herranje! Kaikki alat kiinnostivat kovasti ja olisin ollut onnesta ymmyrkäisenä mistä vain hakemastani opiskelupaikasta. Tottakai hiukan hivelee, että kävi näin hienosti. 

Vauvan vuoksi päätin siirtää opintojeni aloitusta vuodella eteenpäin, joten vasta sitten syksyllä 2012 minua tullaan näkemään taideteollisen käytävillä baskeri vinossa haahuilemassa. Ei vaiskaan, vaaleanpunaisista kauluspaidoista sun muista perustyllerön vaatteista en aio luopua, vaikka itse rehtori sitä vaatisi. Hörhöpukeutujia on siinä pytingissä varmasti jo ihan tarpeeksi... Kokeissa kyllä pistin merkille, että hakijoiden joukossa oli vain kourallinen "taiteilijan näköisiä" ihmisiä, muut näyttivät ihan perustallaajilta. Kokeiden valvojissa sen sijaan oli suurin osa nuttu-, räsy- ja loimipukeutujaa, joten saas nähdä jos se koulu sitten muuttaa. Olen aivan superinnoissani tulevasta opinahjostani. Jonkun oman säväyksen antaa myös se, että isäni oli ammatiltaan taiteilija ja äiti opettaja, joten saan toteuttaa kunnioittamiani ammatteja myös itse sitten myöhemmin ja mikä parasta, yhdistettynä. 

Lähimpien ystävien ja perheen kannustus oli tuossa pääsykoerutistuksessa korvaamattoman tärkeää. Olen tosi kiitollinen (ja toivottavasti olen sen myös muistanut kaikille ihmisille sanoa) kaikesta tsempistä ja kannustuksesta, mitä olen osakseni saanut. Auttoi ehdottomasti eteenpäin, kun tunsi itsensä välillä aivan tuhottoman väsyneeksi. Ennen olen aina pitänyt tällaisia yritelmiä salassa, jotta en epäonnistuisi muiden edessä. Liekö sitten ikä tuonut itseäkin kohtaan enemmän armollisuutta ja toisaalta hyväksyntää, vaikka kaikessa ei heti onnistuisikaan. Yrittäminenkin on itsessään tosi tärkeää. Sitä saatoin odottaa tässä taikkiasiassa vähän turhankin pitkään, sillä en vain uskonut kykyihini. Ensimmäisen kerran yläasteella ajattelin, että kuinka upeaa olisi osata opettaa taidetta ja levittää omalta osaltaan sen hienoutta. Koskaan ennen en kuitenkaan uskaltanut hakea ja saattaapi olla, että kaikki se työ-, opiskelu- ja elämänkokemus on vasta tehnyt minusta sen ihmisen, joka oli juuri tänä vuonna valmis pääsemään unelmiensa kouluun. Siltikin suosittelen kaikille toista tapaa toimia. Nimittäin nimenomaan toimia, eikä odottaa ja ajatella, että "ei minusta ole siihen". Mistäs tiedät? Ja siksi siis: anna kaikkesi ja kokeile.

Mietiskelin vähän toisen blogin aloittamista, johon kirjoittaisin siitä, millaisena koen ekan raskauden ja miltä tuntuu rakentaa omaa taloa. Ja ehkä ennen kaikkea siitä, miltä tuntuu yhdistää ne kaksi asiaa. Lisänä toki sitten vielä myöhemmin opiskelun aloittaminen ja tässä samalla koko ajan miehen ahkeroinnin seuraaminen oman väitöskirjansa kanssa. Unohdinkohan jotakin...? 

Auringontäyteistä päivää kaikille!

Matkalaukun tehokas pakkaaminen

Heippa, 


koetan tarjota nyt ikuisuuskysymykseen "Kuinka pakata järkevästi, tiiviisti ja tehokkaasti?" jonkin näköistä vinkkipankkia. Jos tavoitteena on siis saada mahtumaan mahdollisimman paljon tavaraa rajalliseen tilaan ja selkä on siinä kunnossa, että voi sitten sen hillittömän painavan laukun itse nostaa, niin tässä on siihen keinot. Osa on kopioitu aikaisemmin lehdessä julkaistusta jutusta, mutta täydensin ohjetta hieman. Olkaa hyvät!


- Pakkaa sukat ja muut pienet asusteet kenkiin ja kengät pusseihin. Asettele kengät tiiviisti vastakkain. Mikäli kengät ovat kovaa materiaalia, eivätkä taivu yhteen, tilkitse väliin jäävä rako pienillä vaatteilla.

Tiivis paketti.

Kengät muoto pysyy hyvänä, kun sen täyttää esim.  sukilla.

Lenkkariin mahtui aamutakki!

- Sijoita painavat esineet (esim. juuri kengät) mahdollisimman alas renkaiden päätyyn, jolloin painopiste on alhaalla ja laukku tuntuu kevyemmältä ja on vakaampi liikutella.

- Sijoita housut alimmaiseksi niin, että lahkeet ja vyötärö roikkuvat laukun ulkona. Rullaa paidat ja muut vaatteet mahdollisimman tiukoille rullille ja aseta ne housujen ja muiden pitkien vaatteiden päälle. Käännä lahkeet ja vyötärö lopuksi muiden vaatteiden päälle. Jos matkassa on pyyhe tai jokin muu laaja-alainen vaate, aseta se päällimmäiseksi muita vaatteita suojaamaan. Tämän ansiosta laukkua avatessaa laukun puoliskoista ei myöskään pääse tippumaan yksittäisi tavaroita, vaan järjestys pysyy hyvänä.

Aikaisemmin hankkimamme saviset kaapin nupitkin pääsivät
turvalliseen koloon matkustuksen ajaksi.

Hellemekko toimii vaatesuojana.

- Pakkaa rintaliivit sisäkkäin ja täytä kupit pikkuhousuilla. Näin kupit säilyttävät muotonsa, mutta eivät vie silti tilaa.


- Unohda kovat meikkipussit ja pakkaa meikit ja hygieniatarvikkeet mahdollisimman joustavaan ja pehmeäkankaiseen pussiin. Vuotovaaraiset tuotteet voi pakata sitä ennen esimerkiksi minigrip- tai vaikkapa hedelmäpussiin, mikäli nuukuus iskee. Näin tuotteet ovat pussissaan "muovattavissa" ja ne asettuvat muiden tavaroiden joukkoon paremmin. 


- Sijoita minikokoisiin, täytettäviin shampoopulloihin. Standardikokoiset pikkupullot riittävät mainiosti ainakin yhden viikon ajaksi pitkillekin hiuksille. Säästä rahasi, äläkä osta valmiita minituotteita esim. hiustenmuotoiluaineista. Täytä pikkupullo sen sijaan esim. muotovaahdon korvaavalla muotoiluvoiteella.


- Solmiot ja vyöt kannattaa laittaa kulkemaan laukun sivussa laitoja pitkin, jolloin ne pysyvät suorina ja hyväkuntoisina.


- Vaatteet pysyvät suorimpana, kun ne taitellaan normaalisti pitkittäissuunnassa, mutta puolikkaaksi taittamisen sijasta ne rullataan tiukaksi. 


- Rinkkaa pakkaavalle rullaus on ainoa oikea keino pakata. Tällöin rullat kuitenkin asetetaan rinkkaan pystyyn, jolloin tarpeen tullen voi vetäistä esiin vain yhden vaatteen.


- Käytä luovuutta, kokoa matkalaukkua kuin palapeliä. Jos jossakin on rako, sen tilkitsemiseen löytyy aina jokin tavara tai pieni vaate. 


- Perille saavuttuasi ripusta rypistyneet vaatteet kylpyhuoneeseen, kun menet kylpyyn tai suihkuun. Lämmin höyry suoristaa vaatteita kiitettävästi.


- Kun kotiinlähtö lähestyy, pakkaa valmiiksi omaan pussiinsa eritellyt likapyykit litteänä levynä muiden vaatteiden alle tai päälle. Näin kotiin tullessasi saat skipata yhden "puhdas vai likainen" -tuumailun suosiolla.


Pelkällä käsimatkatavaralla matkustaminen on rentoa ja huoletonta. Pakkaamiseen joutuu vain käyttämään hiukan enemmän järkeä ja suunnitelmallisuutta. Ajan kuitenkin säästää sitten monin verroin kentällä, kun saa lipua käsimatkalaukkunsa kanssa hihnalla tuskaisena laukkuaan odottelevien ohitse.


Toivottavasti tästä oli teille hyötyä ja ensi kerralla saattekin ängettyä laukkuunne rutkasti enemmän tavaraa. Ai niin, tuiki tärkeä vinkki vielä tähän loppuun: Kun shoppailu on kohteessa yltynyt liiaksi, eikä laukkuun kerta kaikkiaan mahdu enempää tavaraa, on aika pukeutua kaikkiin suurimpiin ja painavimpiin vaatteisiinsa. (Allekirjoittanut matkaa huomenna täältä helteestä melko hauskassa asussa itsekin: Tikkitakki, pari neulepaitaa, iso huivi ja sääripituisten housujen kaverina kiiltonahkakengät... Stetson onneksi mahtui laukkuun.)


Jos joku haluaa lainata esim. blogiinsa näitä vinkkejä, niin laitattehan lähteen mukaan. Kiitos!

Suihk suihk - nyt siivotaan!

Hip,

tuli väsy, niin ajattelin tulla tänne laittamaan pienen välipäivityksen tältä päivältä. Ollaan koko aamu käytetty siivoamiseen ja pakkaamiseen ja oi voi, kyllä sitä tavaraa on taas päässyt kertymään. Onneksi on hyvät pakkausniksit, joten varmaan saadaan tavarat kyllä mahtumaan. Eri asia sitten on, paljonko joudumme maksamaan ylimääräisistä kiloista. Ylihuomenna Suomeen lähtee täältä Valtsusta siis aikamoinen lasti: Kaksi koiraa, kaksi käsimatkatavaralaukkua, kaksi kannettavaa ja henkilökohtaista käsimatkatavaraa ja lisäksi sitten ne kaksi pommia, eli kaksi isoa ruumaan menevää matkalaukkua. Huh sentään! No, pian ollaan Suomessa ja nämä hikiset päivät täällä ovat muisto vain.

Näillä puheilla menenkin heti nyt tuohon parvekkeelle ja nuuhkaisen kunnolla lämmintä meri-ilmaa. Sitten pakkaamista jatkamaan. Olen kuvannut pakkaustapaani ja siitä on tulossa myöhemmin tänään tai viimeistään huomenna kuvilla varustettu raportti. Kirjoitin joskus lehteen jutun pakkausvinkeistä ja se sai hyvää palautetta. Nyt liitän vähän kuvia mukaan, niin sitä on mukavampi lukea.

Sunnuntaita!

Palau de la Música

Täällä on kauhea siivoaminen käynnissä. Koiran karvoja on joka paikassa, ja kun ne on päistä suippoja, niin menevät esim. sohvan kuitujen väliin aika tiukasti. Imuria kun tänne paikkaan ei ole siunaantunut, niin tarraharjalla ja maalarinteippimytyillä niitä sitten koitetaan onkia. Sellaista huvitusta siis rannalla olon lisäksi ollut meille tänään tarjolla.

Eilen olimme katsomassa tai pikemminkin kuuntelemassa Valencian musiikkitalolla Palau de la Músicalla klassista konserttia. Se oli tosi hieno. Meillä oli todella piippuhyllyn paikat, ylin rivi ja ihan kulmassa. Halvimmat liput tietysti, muistaakseni 25 euroa kappale! Viimeinen rivi näytti olevan jonkin sortin extrarivi, koska meidän kummankaan jalat eivät mahtuneet riville, vaan painoivat tosi pahasti edessä olevaan penkkiriviin. Musiikkielämys oli kuitenkin huikea ja voin lämpimästi suositella tätäkin aktiviteettia. Konserttitalo on tosi kaunis ja se sijaitsee Turian puistossa suihkulähteiden ympäröimänä.

Meidän edessä istui mies, jolla oli vielä kuumempi kuin meillä. Sen piti ihan riisua päällä oleva paitansa ja kuivata hiuksensa ja naamamnsa, kuin pyyhkeeseen. Oli sillä toinen paita vielä alla, ettei ihan yläosattomiin heittänyt. Samoin meidän edessä istui sellainen tukevampi rouva, joka yritti kolme (!!!) kertaa päästä penkkirivin ja seinän välisestä raosta laskeutumaan alemmalle penkkiriville, jotta olisi nähnyt paremmin. Se istuutui yrityskertojen välillä aina hetkeksi puuskuttamaan ja viimeisen kerran jälkeen se sitten lähti könyämään rivinsä päähän ja virallista reittiä alemman rivin päätyyn.

Konsertin ekan osan soittajat soittivat tumma puku päällä, eikä eri konserttojen välillä ollut aplodeja. Itse olin jo ihan riehaantuneena läpyttämässä käsiä ensimmäisen konserton jälkeen. Väliajan jälkeen musikantit lähtivät irroittelemaan ja olivat ottaneet paitasilleen. Sitten myös konserttojen välissä taputettiin raivoisasti. Meistä kumpikaan ei ole muistaakseen käynyt koskaan kuuntelemassa pelkkää klassista musiikkikonserttia, niin tällaiset käytännöt oli meille urpoille uutta. Oopperaa, balettia ja näytelmiä kyllä on tullut nähtyä runsaastikin, mutta tämä oli ensimmäinen (mutta ei takuulla viimeinen) lajiaan.

Ai niin, naisten vessassa törmäsin hassuun juttuun. Siellä oli sisällä naistenhuoneessa jonoa tai oikeastaan sekalainen porukka naisia, jotka odottivat koppiin pääsyä. Siellä oli tiukka järjestys, sillä minua ennen sisään tullut nainen osoitti minua tuimasti sormellaan, josta ymmärsin pitää huolen mennä koppiin vasta, kun olen nähnyt hänen häipyvän omaansa ensin. Nimenomaan sormella osoittelua näkyi siellä koko ajan ja oma käsitykseni mukaan sellainen on epäkohteliasta. No, siellä se ei ollut, eikä kukaan näyttänyt loukkaantuvan, kun astui sisälle naistenhuoneeseen, että heti joku osoitti häntä sormellaan sen kummempia muuten kommunikoimatta. Koska Espanjassa ei tunneta käsitettä jono, niin kai se on sitten toimiva keino näin. Täällä onkin joutunut joko teroittamaan kyynärpäitään tai nielemään ärtymyksensä ikuisen etuilun edessä.

No jaa, nyt on kohta aika alkaa syömään. Eipä ole muuten aikoihin tullut kirjoiteltua mitään ruokapäivityksiä. Lieneekö johtuvan siitä, että ollaan kokkailtu hurjan vähän, joten ei ole paljon ollut kirjoiteltavaa! Höräsen nyt tuon lasillisen Horchataa (joku paikallinen ihme maito-pähkinäjuoma) tuosta napaani ja menen sitten kattamaan pöytää. Morjes!

Cirque du Soleil - Corteo

Toissapäivänä kun kävimme siellä rautakaupassa, niin näimme Cirque du Soleilin teltan pystytettynä yliopiston rakennuksen lähellä. Jo silloin, kun tulimme tänne ja mietimme mahdollista kivaa ohjelmaa appivanhemmille, niin ajattelimme ehdottaa CDS:iin menemistä. Niinä päivinä ei tainnut olla sitten esityksiä, joten asia jäi sikseen. Myöhemmin kyllä kyselin mieheltä, olisikohan sinne mahdollista vielä saada lippuja, mutta emme edenneet asian kanssa mihinkään.

Nyt kuitenkin, kun näimme nuo kiehtovan näköiset sirkusteltat, kiinnostus heräsi uudelleen. Niinpä menimme heidän nettisivuilleen ja kävimme tarkistamassa paikkatilanteen. Edullisimmasta katsomosta (35 euroa/ kpl) löytyi vielä pari paikkaa, joten päätimme ottaa ne ja hemmotella itseämme mahtavalla esityksellä.

Niinpä eilen sitten ostimme liput netistä ja ja rantapäivän jälkeen suuntasimme pimenevässä illassa kohti telttoja. Teltta oli jo melkein täynnä, kun pääsimme paikalle. Muutamia hajapaikkoja näytti vielä olevan, joten esityksen aikana mekin saatoimme liukua hiukan paremmille paikoille.

Esitys oli häkellyttävän upea ja taidokas. Voin sanoa, että täysi kymppi ja menee samalla myös TOP10-asioihin, joita olen koko elämäni aikana nähnyt. Tässä on esityksen virallinen trailer, josta näkee ainakin hiukan, minkälaista esitystä Corteo tarjosi. Esityksessä oli paljon aivan klassisia numeroita, joita oli sitten viilattu visuaalisesti hyvin näyttäviksi ja kiehtoviksi esityksiksi. Olen esimerkiksi vain tv:stä tai kirjoista nähnyt  "ponkulla" voltteja hyppiviä akrobaatteja, eikä sellaista ole muissa sirkuksissa enää nähty pitkiin aikoihin. En ole mikään uuttera sirkuksenkävijä, mutta tällainen käsitys minulle on jäänyt.

Heillä oli monta todella vallatonta numeroa, jotka jäävät kyllä pitkäksi aikaa mieleen. Esimerkiksi yksi trampoliininumero oli tehty niin, että trampoliinit oli naamioitu vanhan näköisiksi pylvässängyiksi, joissa lasten yöpukuihin pukeutuneet akrobaatit hyppivät voltteja, sängyistä toiseen ym. Aivan hillitön oli myös välinumero, jossa todella pienikokoinen aikuinen ihminen leijui ilmassa ilman turvaköyttä vain jättimäisten heliumpallojen varassa. Jättiläinen (todella, arvioilta noin 2,3 metriä pitkä) lähetti tämän lyhytkasvuisen (hän oli korkeintaan metrin mittainen ja totutusta poiketen myös aivan hoikka ja notkea, kuten lapsi, mutta silti aikuinen) palloineen yleisön päälle leijumaan. Sitten aina kun hän alkoi pudota pikku hiljaa, niin ihmiset nostivat käsiä ylös ja leijuva ihminen ponkaisi pikku jaloillaan taas itsensä korkeuksiin.

Koko showssa joutui monta kertaa hieromaan silmiään ja muistuttamaan itseään, että kyseessä todella on aivan oikeita ihmisiä, eikä tämä ole erikoisefekteillä rakennettua elokuvaa. Niin ihmeellinen se oli, että välillä nousi pala kurkkuun ja toisaalta taas koko sali tuntui välillä täysin hiljenevän henkeään haukkomaan hurjien temppujen edessä. Muuten espanjalainen yleisö oli aivan upea omillaan nostamaan tunnelman koko korkean sirkusteltan kattoon. Aplodit olivat todella raikuvia ja hurraa-huutoja tuli huomattavasti enemmän, kuin Suomessa missään koskaan...

Näissä sirkusesityksissä ei käytetä ollenkaan eläimiä, mikä on mielestäni hyvä asia. Esitys oli kokonaan espanjaksi, mutta ei se kovin paljoa haitannut, sillä puhetta oli vain näissä virallisten ohjelmanumeroiden välissä olevissa täytteissä. Odotukseni esitystä kohtaan olivat jostain syystä vain melko kohtuulliset, joten esitykset todella tekivät vaikutuksen. Kunhan tätä esitystä on hiukan sulateltu, alkaa varmaan mielessä siintää jo uusi toive näiden taitureiden uudelleennäkemisestä. Bravo!

Raportti tiedepuiston Tiedemuseosta

Toissapäivänä päätettiin miehen kanssa käydä katsastamassa vielä tämä tiedepuiston pääosuus, eli tiedemuseo. Se oli aivan huippuhieno! Arkkitehtuuri oli nyt luonnollisesti vertaansa vailla, mutta myös itse museon sisältö oli tosi mielenkiintoinen ja kiva.

Suurelta osin homma keskittyi siihen, mitä ihminen on, mitä se voi tehdä ja millä tavalla. Siellä pääsi siis itse kokeilemaan esimerkiksi kuinka pitkälle voi paikaltaan hypätä, millainen oma näkökenttä on ja miten silmät seuraavat liikkuvaa elementtiä ja esimerkiksi sitä, kuinka hyvä oma tasapaino on. Museossa oli pääasiassa aikuisia kävijöitä, mutta kaikki näyttivät olevan aivan tohkeissaan kaikenlaisista tarjolla olevista testeistä.

Meidän mielestä hauskin testi oli sellainen, missä istuuduttiin alas, kumpikin pöydän omalle puolelle. Välissä oli ura, jonka keskellä oli pallo. Molemmat painoivat otsansa joitakin sensoreita vasten ja tehtävänä oli tyhjentää pää. Eli siis yrittää rentoutua täydellisesti ja saada aivonsa täysin tyhjiksi mistään ajatuksista, jotka voisivat häiritä. Se, kumpi sai mielensä vakaammaksi sai pallon pikku hiljaa liikkumaan toisen päätyyn saakka. Kokeilimme totta kai tätä laitetta miehen kanssa ja minä voitin molemmilla kerroilla. Taas tietty urpona katsoin tuloksen väärin ja olin vähän myrtsinä, koska luulin, että olin hävinnyt, kun pallo liukui kohti miehen päätyä. Mutta sitten, kun tajusin, että olinkin itse voittaja, niin kyllä mä olin tyytyväinen. Jee! Mies ei joko itsekään tajunnut ensin, kumpi meistä oikein voitti, tai sitten se nautiskeli "voittajuudesta" kaikessa rauhassa itsekseen kertomatta mulle, että olin itse hakoteillä...

Annoimme vuoron seuraaville ja testiin asettui kaksi miestä. Pallo liikkui edes takaisin ja sitten toisella heistä soi puhelin. Niinpä pallo liukui väistämättä hänen päätyynsä, sillä totta kai puhelimen soiminen ja sen esiin kaivaminen häiritsivät hänen keskittymiskykyään. Siinä ainakin näki, että testi ei ollut mikään lelu, vaan ihka oikea laite. Testattavien yläpuolella oli myös molemmilla oma ruutu, josta aivojen käyrää saattoi seurata koko ajan.

Yksi mielenkiintoinen ja mieleen jäänyt juttu oli se, kun saimme seurata kanan kuoriutumista munasta. Joku varmaan ajattelee, että mikäs siinä nyt on niin kummallista, mutta kyllä siinä vaan on hioenoja elementtejä kuulkaa siinäkin. Laitan tähän kuvasarjan, jonka otin siitä rääpäleestä. Meillä "tuhlaantui" tämän kuoriutumisen katsomiseen varmaan noin puoli tuntia, mutta koska se oli niin kiinnostavaa, niin sitä ei voinut jättää kesken.

Vapaus!

Oli kauhea pettymys, kun kello tuli seitsemän ja meidät ohjattiin ulos. Olimme viihtyneet paikassa jo viisi tuntia, mutta ehtineet käydä vasta kahdessa kerroksessa. Todella paljon jäi näkemättä ja kokeilematta, joten se harmistutti. Tätä paikkaa suosittelen siis aivan ehdottomasti henkilöille, joita kiinnostaa tällaiset testaukset ja niiden tulokset ja tiede ylipäätään. Me oltiin ainakin aivan ihastuneita.