Eilen olimme katsomassa tai pikemminkin kuuntelemassa Valencian musiikkitalolla Palau de la Músicalla klassista konserttia. Se oli tosi hieno. Meillä oli todella piippuhyllyn paikat, ylin rivi ja ihan kulmassa. Halvimmat liput tietysti, muistaakseni 25 euroa kappale! Viimeinen rivi näytti olevan jonkin sortin extrarivi, koska meidän kummankaan jalat eivät mahtuneet riville, vaan painoivat tosi pahasti edessä olevaan penkkiriviin. Musiikkielämys oli kuitenkin huikea ja voin lämpimästi suositella tätäkin aktiviteettia. Konserttitalo on tosi kaunis ja se sijaitsee Turian puistossa suihkulähteiden ympäröimänä.
Meidän edessä istui mies, jolla oli vielä kuumempi kuin meillä. Sen piti ihan riisua päällä oleva paitansa ja kuivata hiuksensa ja naamamnsa, kuin pyyhkeeseen. Oli sillä toinen paita vielä alla, ettei ihan yläosattomiin heittänyt. Samoin meidän edessä istui sellainen tukevampi rouva, joka yritti kolme (!!!) kertaa päästä penkkirivin ja seinän välisestä raosta laskeutumaan alemmalle penkkiriville, jotta olisi nähnyt paremmin. Se istuutui yrityskertojen välillä aina hetkeksi puuskuttamaan ja viimeisen kerran jälkeen se sitten lähti könyämään rivinsä päähän ja virallista reittiä alemman rivin päätyyn.
Konsertin ekan osan soittajat soittivat tumma puku päällä, eikä eri konserttojen välillä ollut aplodeja. Itse olin jo ihan riehaantuneena läpyttämässä käsiä ensimmäisen konserton jälkeen. Väliajan jälkeen musikantit lähtivät irroittelemaan ja olivat ottaneet paitasilleen. Sitten myös konserttojen välissä taputettiin raivoisasti. Meistä kumpikaan ei ole muistaakseen käynyt koskaan kuuntelemassa pelkkää klassista musiikkikonserttia, niin tällaiset käytännöt oli meille urpoille uutta. Oopperaa, balettia ja näytelmiä kyllä on tullut nähtyä runsaastikin, mutta tämä oli ensimmäinen (mutta ei takuulla viimeinen) lajiaan.
Ai niin, naisten vessassa törmäsin hassuun juttuun. Siellä oli sisällä naistenhuoneessa jonoa tai oikeastaan sekalainen porukka naisia, jotka odottivat koppiin pääsyä. Siellä oli tiukka järjestys, sillä minua ennen sisään tullut nainen osoitti minua tuimasti sormellaan, josta ymmärsin pitää huolen mennä koppiin vasta, kun olen nähnyt hänen häipyvän omaansa ensin. Nimenomaan sormella osoittelua näkyi siellä koko ajan ja oma käsitykseni mukaan sellainen on epäkohteliasta. No, siellä se ei ollut, eikä kukaan näyttänyt loukkaantuvan, kun astui sisälle naistenhuoneeseen, että heti joku osoitti häntä sormellaan sen kummempia muuten kommunikoimatta. Koska Espanjassa ei tunneta käsitettä jono, niin kai se on sitten toimiva keino näin. Täällä onkin joutunut joko teroittamaan kyynärpäitään tai nielemään ärtymyksensä ikuisen etuilun edessä.
No jaa, nyt on kohta aika alkaa syömään. Eipä ole muuten aikoihin tullut kirjoiteltua mitään ruokapäivityksiä. Lieneekö johtuvan siitä, että ollaan kokkailtu hurjan vähän, joten ei ole paljon ollut kirjoiteltavaa! Höräsen nyt tuon lasillisen Horchataa (joku paikallinen ihme maito-pähkinäjuoma) tuosta napaani ja menen sitten kattamaan pöytää. Morjes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti