Valenbisi (paikalliset city-biket)

Viime viikolla posti toi meille omat pyöräkortit. Niiden avulla voimme siis vuokrata kaupunkipyörät puoleksi tunniksi kerrallaan. Katso Valenbisi. Puolen tunnin sisällä pyörä täytyy palauttaa tai vaihtaa jollakin pyöräasemalla toiseen. Näin vuokraaminen on ilmaista. Ylimenevästä puolesta tunnista tulee maksua 50 senttiä ja ylimenevistä seuraavista tunneista kultakin 2 euroa. Jos nyt ihan oikein muistan.

Eilen lähdettiin koirien kanssa rannalle ja saatiin idea kokeilla niitä pyöriä heti. Uusi pyöräkortti tietysti poltteli taskussa! Vuokraaminen oli helppoa, se tapahtui vuokrauspisteellä olevan tietokoneen kautta. Siihen näppäiltiin oma henk. koht. pin-koodi, minkä pyörän haluaa ja kutekuinkin se oli siinä. Ei kun pyörä irti telineestä ja polkemaan. Koirathan meillä oli kans mukana, joten kokeiltiin heti, että pysyykö ne edessäolevassa korissa hyvin.

Miehellä oli onneksi paksu huppari mukana, jonka sisään me ne sitten laitettiin. Koirathan tykkäsivät vauhdin hurmasta! Ei mitään kiipeilyä, vinkumista tms., vaan tuuli tuiversi turkkia ja siinä ne nökötti vieretysten kaikessa rauhassa. Tätä meidän piti kokeilla jo Hollannissa, mutta kummankaan pyörässä ei ollut koria, niin se ei sitten onnistunutkaan. Tähän mennessä koirat ovat "pyöräilleet" vain kantokassissa ja silloinkin molemmilla kerroilla eläinlääkäriin, joten fiilikset eivät varmaan olleet kovin korkealla, kun lähestyttiin taas pyöriä.

Poljettiin puoliväliin tuota rantaa ja käytiin lounaalla. Kiva, kun koirat sai olla siinä meidän kansa, kun tähän mennessä on aina sanottu, että koirat saa olla terassillakin vain kantokassissa. Tällä kertaa oli lounaana muuten niin kuivaa paellaa, että huh huh. Tais olla eiliset, mitä tuotiin pöytään.

Lounaan jälkeen poljettiin takaisin ja oltiin palauttamassa pyöriä meidän "stationille", kun huomattiin että se on täynnä. No, sitten polkastiin hotellille ja sekin oli täynnä. Vielä metropysäkille, uusiks rannalle, rannalle toiseen kohtaan ja vihdoin jonnekin ihan huitsin nevadaan (kauemmaksi kuin missä me syötiin lounasta) ja siellä oli sitten kaksi paikkaa just vapaana! Rannalla huomasin, että kaksi muuta pyöräilijää oli saman pulman edessä ja niinpä alkoi "ainakin mun mielessäni" hurja takaa-ajo, Amazing Race -tyyliin. No, siis todellisuudessa en edes nähnyt niitä tyyppejä enää, vaan ne varmaan lähtivät etsimään toista palautuspistettä. Kuitekin nilkoissa kihisi siihen malliin, niinkuin olisi ollut kovakin skaba päällä.

Saatiin pyörät palautettua ja mies oli ihan kypsänä, kun jouduttiinkin sitten kävelemään tosi pitkä matka kotiin. Pääteltiinkin, että tuo homma on paras ehkä yhteen suuntaa mennessä. Ei tarvi sitten molemmissa päissä etsiä pyörää ja sitten vielä etsiä palautuspistettä. Hermot riittänee varmaankin hyvin siis yhdensuuntaiseen matkaan ja sen tuomiin haasteisiin.

En muuten tiedä (tulevia vieraita ajatellen), saako pyörää vuokrata ollenkaan ilman etukäteen tilattua korttia. Se on sinänsä kyllä harmi, koska innokkaita vuokraajia löytyisi varmasti myös lyhyempiaikaisista turisteista. Mies muistelee, että pyörän voi kyllä vuokrata suoraan luottokortillakin, mutta se on tosi paljon kalliimpaa verrattuna vuosikorttiin. Kuulemma viikon käyttöoikeus maksaa 12 euroa ja lisäksi luottokortilta veloitetaan 170 euron pantti, joka sitten tietenkin palautetaan, kunhan itse ei jätä pyöräänsä palauttamatta. No jaa, kaipa sekin on ihan kelpo vaihtoehto!

Ulkomaalaisten naisten illallinen

Sain kutsun osallistua ulkomaalaisten naisten illalliselle. Kutsun antoi meidän asuntovälittäjämme, joka itsekin on alunperin saksalainen. Niinpä eilen illalla suuntasin sinne.

Toisessa asunnossa, jota kävimme katsomassa asuu tällä hetkellä parikymppinen tyttö poikaystävänsä kanssa. Poikaystävä on tällä rakentamassa venettä ja tyttö lähti mukaan. Hänen piti myös osallistua illalliselle ja meidän oli tarkoitus mennä yhdessä, mutta tuntia ennen sain häneltä sähköpostin, että hän ei pääsekään tulemaan. Oli kuulemma unohtanut jonkin toisen tapaamisen. Vai mahtoiko tulla "cold feet"? Ainakin itse olin niin jännittynyt uusien ihmisten tapaamisesta, että olin monta kertaa perumassa osallistumiseni.

Lähdin taas kerran liian myöhään viemään koiria ulos ja niinpä sain juosta ratikkapysäkille henkihieverissä. Mun oli tarkoitus mennä erään illalliselle tulevan naisen luo, jotta mentäisi ravintolaan yhteisellä kyydillä. En kehdannut myöhästyä, niin jätin sitten lipun ostamatta, jotten myöhästyisi ratikasta. Niinpä matkustelin sitten ihan jännänä ekan (ja toivottavasti viimeisen) matkani pummilla. Mietin, että en ole kertaakaan vielä nähnyt tarkastajia, joten ei ne varmaan nytkään tulisi. Jäin sovitulla pysäkillä pois ja siinähän ne sitten olivat! Melkein 10 tarkastajaa ja polisiia pysäkillä odottamassa. Juuri kirjoittivat sakkoa muutamalla henkilölle. En jäänyt kiinni, vaan kävelin muina miehinä kadun yli. Huh!

Saavuimme ravintolalle, joka sijaitsi jossakin tosi suuressa kompleksissa, mistä löytyi erillisten ravintoloiden lisäksi myös leffateatteri, pelihalleja, kauppakeskuksia ym. Olin unohtanut nostaa käteistä ja siellä ei kuulemma voinut maksaa kortilla. Niinpä kävin äkkiä etsimässä automaattia ja onneksi sellainen löytyikin kohtuullisen harhailun jälkeen. Illallinen maksi 30 euroa, johon sisältyi kaikki. Lisäksi piti tuoda mukanaan 10 euroa maksava ystävänpäivälahja. Aika tyyristä mun mielestäni!

Paikan päällä oli noin 30 naista, jotka kukin olivat jostakin muualta kuin Espanjasta tulleita. Taisin olla "nuorin" kolmella viikollani, kun vanhin taisi olla ollut Espanjassa jo 31 vuotta. Ruoka oli hyvää, mutta pakko sanoa, että sitä oli mielestäni todella vähän. Kaikki ruoka oli tapastyylisesti tarjoiltu, eli ruoat tulivat pöytään lautasilla, joista kaikki ottivat omalle lautaselleen osan. Valikoimassa oli niitä samoja minimakkaroita, mitä siinä yhdessä tapas-paikassa oli, jossa käytiin miehen ja hänen mumminsa kanssa. Sitten löytyi kroketteja, joissa oli kinkkua ja juustoa, pieni salaatti jaettavaksi ja lopuksi lihaa. Siis siinä kaikki! Näitä kutakin sai lautaselleen 1-2 kpl, eli en tosiaankaan tullut täyteen siitä. Ruoka oli hyvää ja sitä siis ei ollut riittävästi. Tulikohan nyt tilitettyä tarpeeksi... Höh.

No mutta siis porukka oli kivaa. Tuntui, että puolet oli Saksasta ja loput kyllä ympäri maailmaaa, mutta Valenciassa siksi, koska mies on armeijassa töissä. Siellä sitten juteltiin kaikenlaisista asioista ja kuulin, että tämän tyylinen illallinen järjestetään noin kerran kuukaudessa. Se järkätään aina eri paikassa ja yleensä kuulemma keskustassa. Tämän kertainen sijainti oli poikkeus.

Jossain vaiheessa sitten oli lahjojen jakamisen aika. Kaikille oli alussa jaettu lautasen alle numerolappu. Sen mukaisessa järjestyksessä lahjapöydältä sai käydä hakemassa itselleen lahjan. Lahja piti avata pöydässä ja jättää se niin, että kaikki näkevät, mitä on lahjaksi saanut. Homman nimi olikin sitten se, että jonkun toisen saaman lahjan sai omalla vuorollaan "varastaa". Itse varastin omalla vuorollani servettirenkaat, mutta sitten sama henkilö varasti ne minulta myöhemmin takaisin. Niinpä päätin sitten ottaa uuden lahjan jäljelläolevista ja sieltä paljastui ihan mukava vihreä huivi, joka ikävä kyllä ei ole yhtään omaa väriäni. Kiva leikki sinänsä ja kyllä siellä näkyi lahjoihinsa kiintyneitä tyyppejä samoin kuin sellaisia, jotka eivät olleet saamastaan lahjasta yhtään tyytyväisiä. Joku sai siis esim. jonkin Montreal -kalenterin ja jonkun erikoisen näköisen kupposen. Hih, olin ihan tyytyväinen huiviini.

Kotona olin vasta 1.30 yöllä. Illallinen alkoikin vasta yhdeksältä, joten olin aivan poikki kun pääsin kotiin. Voisi mun puolesta aloittaa tapaamisen joskus vähän aikaisemminkin.. Nielin varmaan tuhat haukotusta illan aikana, kun väsytti niin kamalasti... :)

Suomalainen TV lievitti ikävää

Täällä on ilmat niin paljon lämmennyt, että meidän talokin on pikku hiljaa tullut lämpimämmäksi. Eilen illalla nimittäin nappasin tuon ilmalämpöpumpun kokonaan pois päältä, sillä se piti niin kauheeta mekkalaa. Lisäksi tuuli ulvoi ihan mielettömästi nurkissa ja tuolla meidän sisäpihalla ja se oli tarpeeksi meteliä siihen hetkeen.

Meillä on siis noin 4 neliön kokoinen sisäparveke tuossa makuuhuoneen vieressä ja siellä tuuli pyörii oikein urakalla. Siellä meillä on sellainen pikku grilli, jonka voimin tullaan varmasti jotkut barbeque-juhlat pitämään! Tosin tällä hetkellä se on vielä aivan mustan mönjän peitossa, eli joko hinkataan se käyttökuntoon tai sitten ostetaan jokin halpa pallogrilli siihen. Ja sitten ei kun läskit vaan tuleen!

Eilen sitten väsäsin itselleni tosiaan bolognesen, eikä siinä nyt ollut mitään ihmeellistä. Hyvää oli ja kaikki meni niinkuin pitikin, mutta en nyt ala sen reseptiä laittamaan, koska se aikaisempi jauhelihakastikeresepti (makea) on kuitenkin niin peruspohja, jonka mukaan voi sitten muunnella makuja miten tykkää.

Eilen ruokaa syödessäni mietin, että nyt olisi ihan katsella jotakin suomalaista ohjelmaa. Niinpä sitten lähdin googlaamaan, että mitkä netti-tv -palvelut toimivat Suomen ulkopuolella. Nelosen Ruutu.fi ja Maikkarin Katsomo kun toimovat ikävä kyllä vain Suomessa. Löysinkin aivan erinomaisen ja myös ilmaisen paikan, nimittäin täältä. Oma vanha rakkineenikin jaksaa toistaa sitä pätkimättä! Niinpä sieltä sitten katselin eilen Muodin huipulle -ohjelman loppua ja Suomen Top Chefia. Pääasia oli päästä kuulemaan suomea ja kyllähän mä tuosta Muodin huipulle -ohjelmasta tykkäänkin..

Niinpä siis heräsin tänään heti aikaisin aamusta, koska haluan katsoa Tunteita ja Tuoksuja.
Tiedän, tiedän, se on kamala ja ihmisten aivoja tehokkaasti pehmentävä ohjelma...

Nyt vielä tovi Studio 55:sta ja hapankorppuleivät tekoon, niin saan oikein kunnon viihdekatsomon tähän pöytäni ääreen.

Kummitäti, huulipunatäti ja sporttitäti left the building

Nyt taas takaisin ruodussa. Tädit lähtivät.

Tultiin juuri kävelyltä koirien kanssa. Niiden kunto on noussut kohisten ja vaikka edelleen syke kohenee roimasti portaissa, niin kaippa se omakin kunto on hiukan noussut. Asumme siis neljännessä kerroksessa ja tätä väliä tulee ravattua päivittäin 4-5 kertaa.

Täällä on tänään huimat +23 astetta. Ilma tuntuukin lämpimimmältä, mitä koko tänä meidän täällä olo aikana on tuntunut. Kivat säät osuivat myös mun vieraille, mutta nyt sää on suorastaan painostava. Lieneekö sadetta tulossa. Tuuli on myös aivan huima! Juuri kun tässä keittiössä istuskelin voileipäni kanssa, niin huomasin että terassipöytä nousi kahdelle jalalle, pyörähti ympäri ja paiskautui kaidetta vasten! Menin äkkiä kääntämään pöytää ylösalaisin kun samalla tuolit lähtivät vyörymään kauhealla ryminällä mua päin. Huh, meinasin säikähtää! Nyt on tuolit siistissä nipussa tuolla kulmassa ja molemmat pöydät nurinpäin. Tai alaspäin kait, koska en nyt niitä mitenkään itsensä ympäri kääntänyt.

Viime yönä koko porukka nukkui aika huonosti, kun oli jo lähdön tunnelma käsillä. Meillä oli kova mietintä täällä (kaksi vastaan kaksi) siitä, että mihin aikaan pitää Suomen aikaa laittaa kello soittamaan, että se herättää neljältä tätä Espanjan aikaa. No, siitä kyllä selvittiin ja tässä sitten aamuyöstä vielä höräsivät kupposet kahvia ja juteltiin vikat jutut vähään aikaan. Laukut tajuttiin sentää roudata jo eilen illalla alas, sillä täytyy sanoa, että oli kyllä erityisen takkuinen olo silloin keskellä yötä. Meillä oli mukana yksi sporttitäti, joka rahtasi muutenkin koko viikon aikana yhtä sun toista ylös ja alas... Tattista vaan! Seuraaville vierailijoille vinkiksi, että ne 20 kilon perusmatkalaukut on ehkä syytä jättää kotiin. Jos vaan käsimatkalaukulla pärjää, niin säästää paljon polvia, selkää ja käsivarsia. Huh!

Yhtenä iltana kehaisin yhden tädeistä huulipunan väriä. Siitähän sitten lähtikin kunnon huulipuna- ja huultenrajaustestaus! Itsekin päätin nyt ostaa elämäni toisen huulipunan ja opetella puhumaan sen kanssa normaalisti, eli ei sillä lailla huulet tönksöllään, kun pelkää että huulipunaa on ympäri hampaita, jos puhuu normaalisti ym. Muutenkin tuosta sitten lähti hyvä keskustelu toisten ihmisten kehumisesta ja kannustamisesta.

Liian vähän tulee sanottua hyviä asioita ystävilleen ja sukulaisilleen, saati sitten tutuille tai puolitutuille. Vaikka ajattelee, että "onpas tuolla hienot silmät tai näppärä tapam leikata sipulia...", niin sen ääneen sanominen saattaa kuitenkin jäädä. Miten toinen siitä sitten koskaan tietää? Sehän voisi suorastaan pelastaa yhden ihmisen kokonaisen viikon! Jos on ollut alla päin, eikä oma oleminen tunnu hyvältä tai tärkeältä, niin kuinka mukava jotakin pientäkin on kuulla. Siispä muistetaan kaikki hiukan herkemmin ja epäsuomalaisemmin kehua toisiamme. Siitä ei takuulla ole mitään haittaa, PÄINVASTOIN. Silloin, kun ihmistä kehuu jostakin hyvin tehdystä jutusta, niin silloin hän luultavasti pyrkii toimimaan niin toisenkin kerran. Jos taas aina kritisoidaan, niin vaikka kuinka yrittäisi tehdä (toisen mielestä) oikein, niin silti tulee aina jotain kriittistä kommenttia joka tapauksessa. Tai sitten ei tule mitään kommenttia, ainakaan positiivista. Mietittiin myös sitä, että estääkö kateus tai katkeruus useassa tapauksessa kehumisen tai mukana iloitsemisen? Onko muita syitä?

Paljon juteltiin muistakin hyvistä asioista, mutta tuo tuli nyt mieleeni. Enkä varmasti muistanut kirjoittaa kaikkia ajatuksia, mutta tuossa nyt joitain. Monia hyviä keskusteluita saatiin aikaiseksi noin vain ja se oli kyllä tosi antoisaa.

Nyt alkaa aurinko laskea ja ajattelin lähteä käväisemään kaupassa. Illan ruoka vielä auki, mutta ehkä kallistun kunnon lohturuokaan ja teen spagetti bolognesea.

Ruokakokemuksia ja railakkaita juttuja

Tervehdys kaikille ja pahoitteluni, että vieläkään ei ole tullut pidempää postausta täältä tunnelmista. Tädit vievät kaiken aikani – hyvässä!

Eilen kävimme koirien ja kanssa rantakävelyllä ja sitten suuntasimme lounaalle. Jouduimme haeskelemaan paikkaa aika lailla, vaikka olimme juuri kreivin aikaan (klo 14) liikkeellä. Rantakuppiloissa oli kyllä menoa ja melskettä, mutta tietysti myös hinnat vähän korkeammat ja ruokaa olisi pitänyt odotella noin 40-50 minuuttia. Päädyimme erääseen kivan näköiseen tavernaan, jossa meitä vastassa oli mitä erikoislaatuisin tarjoilijatar. Se huusi niin kovaan ääneen koko ajan ja vaikka sanoimme, että tarvitsemme hiukan aikaa umpiespanjalaisen menun tavaamiseen, oli hän kuitenkin koko ajan haukkana vieressä. Listalla oli mm. kolmea erilaista lihaa ja koetimme kysyä, millä lisukkeella (esim. pihvi pippurikastikkeella, pihvi salaatilla, pihvi ranskalaisilla....) mikin annos tulee, niin tarjoilija kiljui vain osoittaen kutakin annoskohtaa erikseen:" LIHAA, LIHAA, LIHAA..." Huh, no, se ei paljon selkiinnyttänyt asiaa, vaan otimme sitten hätäpäissämme salaatit. Ruoka oli kohtalaista, mutta lounashetkeen kuului vielä pari muutakin erikoista asiaa, joiden vuoksi siihen ravintolaan ei välttämttä ole intoa mennä uudelleen.

Illalliseksi suuntasimme italialaiseen pizzeriaan. Pitsat oli tosi hyviä, mutta hullun suolaisia! Palvelu tosi hyvää ja muutenkin mukava paikka. Juurikin yksi tädeistä tuolta vinkkasi, että josko ravintolan kokki olikin niin kovin rakastunut! Siitä kuulemma tulee aina suolaista ruokaa, kun umpirakastunut kokki tekee ruokaa. Ehkä näin... :)

Nyt kuitenkin joudun jälleen sanomaan so long ja suuntaamaan tätien kanssa vielä vähän tuliaisostoksille. On ollut niiiiin hauskaa! Jutut on aivan hulluja ja pohdinkin jo moneen otteeseen, että jos minä olen vuosikymmenten jälkeen vielä noin hauska ja simpsakka, niin tässä ei ole kuulkaa mitään hätää.

Tädit kyläilee ja hauskuuttaa

Täällä sitä on nyt vietetty jo useampi päivä puheliaiden ja hauskojen tätien ympäröimänä. Ollaan otettu aika leppoisasti, mutta niinhän sitä lomalla kuuluukin tehdä. Tänään aamiaisen jälkeen käveltiin rantabulevardia pitkin puoleen väliin ja sitten vaihdettiin ratikkaa, joka vei meidät Serranon torneille. Sieltä sitten käveltiin pientä katua pitkin keskusaukiolle. Välillä maisteltiin jogurttijäätelöä, hiplailtiin värikkäitä huiveja ja ostettiin postikortteja. Sitten taas syötiin.

Lounaaksi oli taas menu del dia ja siihen sai valita mieleisensä kolme ruokalajia. Hyvää oli ja hintakin oli halpa, eli koko paketti juomineen hengeltä 11 euroa. Sen jälkeen käveltiin ympäriinsä ja käytiin vilkaisemassa vanhaa rautatieasemaa. Sieltäkin meinasi lähteä huivi mukaan, mutta hillittiin itsemme ja hypättiin taksiin. Alkaa joka kerta olla helpompi selittää, minkä talon edessä taksin tulee pysähtyä. Sanat "tässä, vasen, suoraa ja vastapäätä" ovat hyviä sanoja käyttöön.

Toinen koirista on nyt keksinyt, että menee aina meidän poissaollessa kylppäriin ja pissaa sinne lattialle. Ikävää! Parempi kuitenkin niin kuin että pissaisi matolle. Sementtilattialta tuo ruokalusikallinen on kuitenkin melko kivutonta pyyhkäistä pois. Harmittaa silti, että se näyttää olevan nyt enemmän tapa kuin poikkeus.

Mukavat säät on sattuneet tätien lomalle ja sehän sopii. Koti-Suomessa kun näköjään ja kuulemma paukkuneet jo 40 asteen pakkaset. Nyt ilmeisesti kuitenkin uudelta lumen tulolta on säästytty, eli vähän lepoa lumitöistä sentään. Pipoa korville vaan ja tykit jalkaan itse kullekin.

Palailen sitten taas vähän pidempisanaisemmin, kun tännekin taloon laskeutuu rauha. Vaikka nyt kyllä otan kaiken irti tästä hulinasta ja hyvästä meiningistä. Sitten on taas rauhallisia päiviä aikaa kirjoitella.

Kuulemiin!

Kikkelis kokkelis! Mitäs läksit?

Eilen illalla tädit Raumalta ja Tampereelta saapuivat Espanjaan. Tekstari napsahti puhelimeen, että "Täällä me nyt ollaan alhaalla.." Läksin koirien kanssa alas vastaan ja kovalla roudauksella saatiin kaikki matkalaukut ja tuliaiset ylös. Ilta sujui väsyneiden matkalaisten juttuja kuunnellen ja maha krampissa nauraen. Tuliaisena taisi tulla 4 pakettia hapankorppuja ja 5 levyä Fazerin sinistä. Täydellistä!!!

Kirjoittaisin enemmän, mutta en pysty nyt keskittymään, kun noiden jutut sekoittaa mun pään! Huomenna siis toivottavasti vähän hedelmällisemmällä kirjoituksella liikkeellä.

Remonttipuuhia, rantakävelyä ja American Idol

Mies lähti eilen aamulla varhain Valencian kentälle, josta oli tarkoitus lentää aamuseitsemän koneella Madridiin ja sieltä Amsterdamin kautta Helsinkiin. Toisin kävi, taas. Olivat kuulemma istuneet ensin tunnin verran koneessa, kun sitä oli korjattu ja sen jälkeen heidät oli ohjattu takaisin terminaaliin odottelemaan. Lento sitten peruttiinkin ja mies sai paikan 13.30 lähtevälle lennolle. Muuten olisi ehtinyt kotiin siinä välissä, mutta kentälle piti jäädä passiin odottamaan, kun chekkaus avataan virallisesti. Vasta sitten sai jonottaa paikkaa lennolle.

Lento tuli puoli tuntia myöhässä Madridiin ja sieltä olikin vielä tunti aikaa seuraavan koneen lähtöön. Kone oli kuitenkin roimasti myöhässä, minkä vuoksi mies oli tehnyt maailman nopeimman vaihdon toiseen koneeseen. Helsingin koneen lähtöportti oli onneksi sattumalta Madridin tulokoneen portin vieressä ja mies oli juossut suoraan "Final Call"- kuulutuksella Helsingin koneeseen. Aikamoista!

Vuokraisäntä kävi edellisenä iltana ja sanoi, että NYT hänellä on kaikki tarvittavat asiat ja tekijät keittiöremonttiin. Tai niin minä sitä ainakin kutsun, kun vaihdetaan tasot ja koneet. No, putkimies pääsisi heti aikaisin aamusta paikalle ja sähkömies ja puuseppä sitten seuraavana päivänä. Olin tikkana ylhäällä seiskalta, kun ajattelin että Suomessa aloitettaisiin varmaan siihen aikaan enkä kehdannut sitten unisena joutua avaamaan ovea. Puoli yhdentoista aikaan alkoi kuulua kolinaa alakerrasta. Putkari saapui! Pian alkoikin kilkuttelu, kun putkari apumiehineen alkoi siirtää lämminvesivaraajaa toiselle seinälle. Sitten se olikin kutakuinkin siinä! Kaikenlaista päänrapsuttelijaa tässä kävi välillä ihmettelemässä, mutta sen enempää ei eilen tapahtunut.

Kaikenlaista Puuha-Peteä paikan päällä

Kuulemma uuden uunimme liitos ei näyttänyt hyvältä. Tai joku johto ainakaan. Vuokraisäntä sanoi mulle, että uunia voit käyttää 20-30 minuuttia, mutta ei enempää. Mitään kanaa ei saa sinne laittaa (eli tarkoitti vrmaan, etten ala montaa tuntia paistaa kokonaista kanaa uunissa). Hah, en varmana rupea käyttämään sitä minuuttiakaan ennenkuin kaikki on kutakuinkin asianmukaisesti tehty ja liitetty. "Kaasu"-sanakin mainittiin ja se on sitten selvä peli. Uuni käyttöön vasta, kun se on ok.

Me vietimme koirien kanssa hauskaa aikaa rannalla. Täällä ei siis saa oikeastaan viedä koiria rannalle, mutta olen usealta paikalliselta kuullut, että tällä lailla alkukeväästä se on ok. Olen nähnyt siellä muitakin koiralaisia, joten uskaltauduimme sinne sitten mekin. Koirat tykkäsivät aivan hulluna! Sai juosta vapaana pientä ympyrää ja tuuli tuiversi turkkia. Nuuskuttelivat hiekkaa ja haukahtelivat iloisesti. Vaude, eivät ole olleet noin tohkeissaan pitkään aikaan, paitsi tietenkin aina mökillä. Mutta onhan syksystä jo aikaa!

Eilen illalla kaveri sai aivan mahti-idean. He olivat miehensä kanssa katsomassa illalla American Idolia ja kaverini kysyi, pitäisikö minun kokeilla TV:n katsomista Skypen avulla. Suunnitelma kuulosti tosi hauskalta ja odottelinkin sitten koko illan luvattua ohjelma-aikaa. Kymmentä minuuttia ennen lähetyksen alkua tarkistimme, että ääni kuuluu ja kuva näkyy. Olihan se paikoitellen hiukan puuromaista ja kuvakin meni välillä mustaksi, mutta kyllä mulla oli hauskaa!

Kaverikin sanoi, että oli kummallista kun olin tavallaan siellä niiden olkkarissa, mutta en sitten ollutkaan. Kaverin kannettavan koneen kautta siis seurailin ja välillä kotin hihkaista jonkin kommentinkin, mutta taisivat telkkarin äänet olla niin kovalla, että ei kantautunut mun ääni täältä Espanjasta sinne... Tänään kuulemma luvassa Suomen Idols, jos olen linjoilla (eli Skypessä) kello 19 mun aikaa. Kivaa!

Minä katselemassa telkkaria

Muutenhan voisin katsoa Suomen netti-tv:tä, mutta koneeni on niin vanha ja hidas, että se ei ikävä kyllä onnistu... Siksi olikin niin mainiota saada osallistua telkkarointiin noin. Täällä ei olla ekan päivän jälkeen telkkaria avattu, sillä sieltä ei taida tulla meille mitään. Toki siinä kuuntelemallakin oppii, mutta ei se ehkä suoranaisesti rentouttavaa viihdettä ole kuitenkaan.

Tänään täällä on ravannut kaikenlaista ukkoa tuomassa ja viemässä noita laitteita. Nyt tuossa joku repii juuri pöytätasoja. Saas nähdä, onko homma paketissa, kun tätiporukka tänä iltana saapuu!

Tähän vielä kuva espanjalaisesta ruumiinkielestä:

Tämäkin on vielä aika selkeä,
mutta odottakaapas vaan...

Asemaravintola ja pitsan tekoa

Käytiin saattamassa miehen mummi Madridiin menevälle Radipo-junalle. Otettiin taas taksi tuosta hotellin edestä ja koska emme tienneet, missä asema on, niin näytettiin sitten junalippua, missä aseman nimi oli lyhenteenä. Taksikuskeja kertyi paikalle lippua ihmettelemään melkein puoli tusinaa, ennen kuin joku hoksasi, mistä on kyse.

Niinpä eräs kuski lähti meitä kuskaamaan ja matkaan meni ihan tuhottomasti aikaa! Varmaan puoli tuntia. Välillä aina tunnistimme joitain paikkoja, mutta koska meillä ei ollut hajuakaan asemasta, niin emme ryhtyneet sen kummemmin neuvomaan. Välillä kyllä mutistiin keskenämme, että "Miten tähän sillalle voi kestää näin kauan ajaa?" ym. ym. No, perille vihdoin päästyämme mittari olikin raksuttanut ihan huolella ja kaivoin mielenkiinnosta puhelimen kartan esiin. Äijähän oli kieputtanut meitä ympäri cityä oikein huolella! Tästä meidän kämpältä siihen asemalle olisi pitänyt ajaa melkein puolella rahalla ja ajalla siitä kuin mitä nyt matkaan tuhraantui. Kyllä kiukutti..

Asemalle päästyämme kaikilla oli kauhea nälkä ja olimmekin suunnitelleet syövämme aseman läheisyydessä lounaan. Siitä sitten on helppo kipittää junaan, eikä tarvitse sen enempiä miettiä enää muita kuljetuksia. Asemalla oli yllättävänkin ok ravintola, jossa perinteisesti tarjoiltiin päivän menua. Olisin itse halunnut ottaa vain paellan (8 euroa) , mutta tarjoilija kertoi, että mikäli otan myös alkuruoan ja jälkiruoan, niin saan paellan kolmella eurolla. Hullua! Niinpä pyysin alkupalaksi parsa- ja kukkakaalipaistosta, pääruoaksi paellaa ison keon ja jälkkäriksi vielä jotain riisivanukasta. Jälkiviisaana huomasin, että yhdelle aterialle riittää yksi riisiä sisältävä laji. Ei oikein vanukas enää meinannut maistua. Mutta tosiaan, ihan saman verran sai pastaa kolmella eurolla, kuin mitä olisi saanut kahdeksalla. Jouduin suorastaan toppuuttelemaan tarjoilijaa, joka lappoi paellaa lautaselleni ihan liikaa.

Niinpä vieraamme lähti ja jäimme vielä huiskuttelemaan turvatarkastuksen jälkeen palloilevalle isoäidille.  Täällä siis saa olla kyllä nesteitä ym. kassissa, mutta aseet ja sen sellaiset on kiellettyjä. Ne tarkistetaan läpivalaisulla, kuten lentokentälläkin. Mies jatkoi matkaansa takaisin töihin ja minä menin, minnekäs muualle kuin Carrefouriin. Onneksi on jo vippikortti sinne! :)

Käppäilin ympäri ostoskeskusta ja bongasinkin alakerrasta eläinliikkeen, josta saadaan tiettyä ruokamerkkiä noille haukuille kuppiin. Päätin tulla takaisin alakertaan sitten, kun olen hoitanut muut ostokset. Kyllä täällä on halpaa! Pari tosi kivaa puuvillapaitaa 3 euroa, kesätoppi saman verran ja kengäthän täällä on myös tosi halpoja. Niitä en ole ostanut, vaan koitan kitkutella noilla tennareilla vielä.

Ruokakaupasta ostin illan pitsatarvikkeet. Hillittömän ajan käytin hiivan etsimiseen ja laitoinkin jo miehelle töihin viestiä, että mikä hiiva mahtaa olla espanjaksi. Omista sanakirjoista sitä ei ihme kyllä löytynyt. "Levaduraa" ei meinannut siltikään löytyä, vaikka minut neuvottiin murojen kohdalta vasemmalle (uskomatonta, että näitä juttuja tajuaa, vaikka oikeastaan ei tajua kielestä välillä yhtään mitään...). Vihdoista viimein hiivakin kuitenkin löytyi ja pääsin jatkamaan matkaa. Koukkasin vielä koiranruokasäkin matkaan mukaan ja raahasin ostokset kotiin. Nyt jo muistan sen, miten meidän kämpän sijainti sanotaan tarkemmin, eli vastapäätä hotellia (delante de...). Siitä tiedosta on paljon hyötyä, niin ei tarvi vaan hokee "casa blanca, casa blanca..." koko ajan!

Kun mies sitten saapui töistä kotiin ystävänpäiväpuketti kädessään, niin alettiin tehdä pitsoja. sekin oli tuonu koiran ruokaa, kaks pussia! Ei oikein toiminu meidän ajatukset yhteen tällä kertaa... Kimppu on muuten hienoin näkemäni Valentine´s Day -kimppu. En oo koskaan saanut mitään noin imelää ja liukuhihna-yltiöromanttista! :D Hinnat muuten kuulemma pikkuset erit kuin Hollannissa. Eli esim. siis tuon kimpun olisi saanut Hollannista torilta noin seitsemäsosalla hinnasta. Mutta olihan siitä tosiaan noita sydämiä sun muita koristuksia...

On kyllä nätti

Pitsat siis tekoon ja siitäpä tässä vähän kuvamateriaalia. Pitsoista piti tehdä tosissaan kolme kertaa normaalia pitsaa pienempiä, sillä tuo meidän tämän hetkinen uuni on niin pieni. Sellainen lasten leikki-uunikin painii varmaan kookkaamassa sarjassa.

Jauhoja reippaasti pöytään, niin ei tartu taikina kiinni

Tällaisia pieniä myttyjä oli pöytä täys

Vanha kikka, eli viinipullo, josta on etiketit poistettu.
Ei tartu taikinaan kiinni, on hygineenen ja löytyy joka kodista

Tässä taisi olla tuorejuustoa, tuunattua tomaattipyrettä, tuoretta
mozzarellaa, pannulla käytettyä salamia ja tuoretta tomaattia

Sama pitsa uunin jälkeen

Selvyyden vuoksi: näin pikkuruisia pitsoja me tehtiin

Kielelle tilkka punaviiniä ja johan on ilta kohdillaan

Oikein mukava ystävänpäivä tuli vietettyä ja nyt sitten odottelenkin täällä jo seuraavia vieraita. Mies lähti Suomeen ja Hollantiin työmatkalle ja minä jäin tänne koiruliinien kanssa pitämään taloa pystyssä.

Tähän loppuun nyt eka osa espanjalaista ruumiinkieltä.

Toimii yllättäen myös Suomessa

Hummerin valmistus

Herkkupalat

Hummeri lähti matkaan mukaan kauppahallista ja päätyi meidän lautasille. Ostettiin siis tuore, eli elävä hummeri ja kuskattiin se kassissa kotiin. Täällä sitten avattiin se paketista ja laitettiin lavuaariin veteen. Annettiin sille kylpy, koska näin meitä jossakin neuvottiin siksi, että makea vesi tainnuttaa hummerin. Siispä vesi lorisemaan hummerin selälle ja lientä valmistamaan.

Hummeri Spassa

Kattilaan vettä ja sinne seuraavat ainesosat:

2/3 pulloa valkoviiniä

sipuli, porkkana ja sellerin varsi ohuina viipaleina

persilja

laakerinlehti

valkopippuri

suola

rakuuna

valkosipulia

Näitä keitellään kiehuvassa vedessä noin vartti. Kattilassa on hyvä olla tiivis kansi, jotta hummeri keittyy mahdollisimman kuumassa lämpötilassa. Hummeri laitetaan kiehuvaan veteen nopeasti ja tasaisesti niin, että se peittyy kokonaan veteen. Keitä 12 minuuttia hummerin koosta riippuen. 

Ota hummeri pois vedestä ja jäähdyttele sen aikaa, että sen pystyy leikkaamaan. Aseta veitsen kärki kilven ristin muotoiseen kohtaan ja halkaise hummeri pitkittäin kahtia. Pyrstössä ja saksissa on suurimmat osat lihaa, mutta sisäelinten välissä on myös hyviä lihaosuuksia. Tarkkaile myös rapuvoita! Sakset ovat tosi kovia ja ne saa rikottua hyvin veitsen hamaralla tai vasaralla. 

Ravun kuorista saa keitettyä huippuhyvän rapuliemen paistamalla kuoria sipulin, voin ja tomaattimurskan kanssa noin 10 minsaa kattilassa. Lisää vettä, porkkanaa, selleriä, valkopippuria ja laakerinlehden ja keitä niitä hiljalleen tunti. Siivilöi liemi niin, että et vahingossa kaada valmistamaasi lientä viemäriin! Keitä siivilöityä lientä kasaan noin vartti. 


Liemen voi pakastaa. Yksi hyvä idea (vielä kokeilematon) on säilöä lientä pakastamalla se jääpalapussiin, josta voi tarpeen mukaan lohkaista pienen määrän nestettä käyttöön.

Kookosbataattikeitto

Samettisen ihanuuden ohje tulee nyt tässä. Olkaa hyvät:

1 iso bataatti
3-4 perunaa
kanaliemikuutio tai kaksi
kookosmaitoa
chiliä
suola + pippuri
paprikajauhetta
kermaa

Kookosbataattikeitto oli pehmoista ja hyvää
(ja vaikka kuvassa näyttää hiukan ruskehtavalta,
niin väri on enemmänkin persikkainen)

Perunat ja bataatti viipaloidaan ja laitetaan kiehumaan liemikuution kanssa. Chili palasiksi ja sekaan. Annetaan kiehua siihen saakka, että perunat ja bataatti ovat täysin kypsiä. Säästä keitinliemi.
Soseuta perunat ja bataatit huolellisesti ja lisää kookosmaitoa (melkein purkillinen), kermaa ja keitinlientä. Mausta.

Jos haluaa terveellisemmän vaihtoehdon, niin kannattaa laittaa enemmän keitinlientä kuin kermaa ja kookosmaitoa. Hyvää tulee joka tapauksessa. Tai siis todella herkullista! Söimme keittoa hapankorppujen kanssa ja niissä oli vielä silaus Philadelphiaa päällä.

Tapakset veivät kielen mennessään

Vihdoin eilen päätettiin oikein ottaa asiaksemme ja mennä syömään tapaksia. Valkkasin LP:stä paikan ja sinne sitten suunnattiin. Paikka olikin yllätykseksi sama, kuin mitä oltiin viime reissulla katseltu. Isoista ikkunoista näkyi silloin vain kova tungos ja tapaksia notkuvat tiskit. Silloin jätettiin väliin.

Oli montaa eri lajia, 1,80 euroa/kpl

Ensin ei päästy ollenkaan istumaan, vaan jäätin hengailemaan korkean tiskin äärelle. Yläkerrassa on ravintola, alakerrassa tämä tapasbaari. Siitä sitten napsitaan oman mielen mukaan kaikenlaisia tapaksia omalle lautaselle ja tikut laitetaan talteen laskun maksuun saakka. Tapakset ja siis tässä tapauksessa pinchokset ovat patonkisiivulle kasattua ruokaa, josta on tökätty tikku läpi. Siis voi mahoton, miten herkullisia ne olivatkaan. Nyt on pakko sanoa, että esim. Kaisaniemen pinchos-mesta jäi kyllä lähtöviivalle näiden makujen edessä. En ole varmaan eläissäni syönyt näin hyviä (ja isoja) pinchoksia. 

Itse söin seitsemän kappaletta, mies 11 ja miehen mummi 6. Sopiva määrä lienee siinä 5-7 välillä, ellei halua niin ähkyä olo kuin mitä meidän porukassa ilmeni... Seisoskeltiin ja syötiin aikamme, kun sitten pöytäkin vapautui. Satakuntalaisella sähäkkyydellä heti istumaan. 

Tilasin siiderin ja se olikin hauska kokemus. Ei tullut juoma pullosta! Seinällä oli tosi iso tynnyri, mistä tuli ihan hillittömällä paineella siideriä lasiin. Siis nyt puhutaan sellaisesta paineesta, kuin minkä saa vaikkapa hierovasta suihkusta tai vesisuihkepullosta sillä terävimmällä suihkulla. Samantyyppisen efektin saa aikaan, kun laittaa lasin pöydälle ja lorottaa siideriä pikku hiljaa mahdollisimman ylhäältä. Näin tehdään ainakin jossain päin Espanjaa ja varmaan aina siellä, missä ei tuollaista siiderisuihkausta ole tarjolla. Vielä mainittakoon siitä siiderin paineesta sen verran, että kun se tarjoilija käänsi hanasta, niin se asetti lasin vaakasuoraan siihen hanaan nähden, eikä suinkaan hanan alle. Juu, sitä mä siellä sitten ihmettelin syömisen lomassa. 

Tuo makkara oli täydellistä (tuo on kyllä musta melko riisuttu tapas sinänsä), toinen mun lemppari on takana näkyvä rapumönjä, jonka päällä ennennäkemätöntä kananmunaraastetta ja kolmas on salaatinlehdellä horjuva jättimäinen kokkare vuohenjuustoa, jonka päällä chilikastiketta ja pistaasipähkinärouhetta.

Tästä tuli heti kerta heitolla meidän vakipaikka. Se ei suoranaisesti sijaitse meidän kodin lähellä, mutta aivan keskustassa kyllä. Siitä on sitten helppo lähteä eteenpäin tai sitten voi tietysti lähteä myös kotiin. Lounaanahan tuollainen on kanssa aika iisi, kun ei tarvi ku alkaa syömään. Samoin supernälkäiselle sopii tuollainen, missä ei tarvi odotella listoja ja ruokia, vaan eiku alkaa syömään vaan.

Pahoittelen kovasti, että reseptit puuttuvat yhä. Kovasti on ollut kiiruuta ja tänäänkin päivä meni suit sait ja oli pakko saada kirjoitettua tämä tapas-juttu ylös. Reseptit eivät häviä minnekään, joten sinänsä hyvä säästää sellanen pläjäys sitten siihen hetkeen, kun ei mitään muuta tapahdu.

Kohta otetaan vireopuhelua Suomeen ja sitten aletaankin leipomaan pitsaa. Hyvää ystävänpäivää ystäville ja sukulaisille. Olette tärkeitä.

Ilman ystävää olisi murhe mahtavampi ja ilo olemattomampi. Ollaan siis ystäviä!

Synttäri-illallinen akvaariossa

Eilen illalla otimme suunnan kohti L´Oceanographicia tarkoituksenamme päästä syömään kiva synttäri-illallinen miehen kunniaksi. Varauksemme oli klo 21, jolloin koko ravintola vasta aukesi. Saavuimme paikalle kuitenkin noin varttia ennen. Ovimies ohjasi meidät parkkihallin tuulikaappin värjöttelemään siksi aikaa, kunnes ovet ravintolaan aukeaisivat, eli tasan kello yhdeksän. Väkeä alko kerääntyä paikalle ja vihdoin ovimies avasi portin ja paikalle kiiruhti naishenkilö kansionsa kanssa.

Nimet löytyivät onneksi listasta ja pääsimme sisälle. Koskaan ei voi tietää, mitä ja milloin tarkalleen varaa, kun yrittää hoita asioita espanjaksi sanakirjan avulla... Ravintola sijaitsi yhdessä tiedepuiston "näkinkengässä" ja sisätiloissa eteen tuli ensimmäisetkin hillittömän kokoinen lamppu. Kuulostaa nyt varmaan pikkasen turhasta kohkaamiselta (lamppu ku lamppu), mutta kyllä tämä kyseinen nyt oli ihan tosissaan aika massiivinen ja kaunis lamppu! Jollekin tuli mieleen meduusat, toiselle koralli. Kaunis se oli joka tapauksessa, sillä yläaula oli muuten hyvin pelkistetty.

Lamppu (kuva ei ole itse otettu):

Portaita alas ja vauuu... siellä oli koko huoneen kiertävä korkea akvaario, joka oli täynnä kaloja. Tässäkin kuva, joka löytyi netistä: Ruokasali. Nyt tosiaan vähän laiskottaa. Otin siis kyllä itsekin kuvia, mutta kamera on jossakin päin asuntoa käsveskassa, eikä juuri nyt saatavilla. Siksi käytin näitä nettikuvia.

Ruoka tuolla oli mielettömän hyvää, samoin palvelu. Ei mikään halpa, mutta ei mahdotonkaan. Pääruoat oli 20-30 euroa ja alkuruoat (ne ehkä pääruokaan nähden hintavia) noin 13-20 euroa. Ruoka todella oli taivaallisen hyvää.

Ruoan jälkeen isoanoppi laitettiin taksiin ja hotellille. Me lähdettiin vielä juhlimaan keskustaan. Siellä valkkasimme LP:n oppaasta paikan, jossa myydään edullisia ja isoja drinkkishakeja. Saatiin jonotusnumero 2 ja odottelimme noin 5 minuuttia, ennen kuin saimme pöydän. Paikkaa pitävät kaksi keski-ikäistä ukkoa, joiden saatoimme hyvin kuvitella saaneen loistoidiksen tällaisesta rennosta drinkkibaarista joskus korituolissa retkottaessaan. "Lampunvarjostimiksi vaan jotain aurinkohattuja ja tiäks, ei sen väliä miltä se paikka näyttää, kunhan tunnelma on hyvä ja drinkit on isot..." :)

Miehen drinkki maistui ihan siltä sitruunalimonadilta, mitä Aku ja Hannu juo Aku Ankan klassikkosarjiksessa. Juotiin sitten vuorotellen toistemme juomia, jotta pysyisi joku balanssi. Muuten oli naama niin supussa, ettei sitä olis kattonut kukaan. Tuntuu, että kiilteet hampaista hävis jo tokalla kulauksella. Onneksi mun juoma oli niin sokerinen, että tahmakerros saatiin korvaavana pintaan sitten heti. Huh, onneksi pestiin hampaat ennen nukkumaanmenoa.

Kyseisessä baarissa viihdyttiin yksien drinkkien verran (niiden juomiseen meni varmaan tunti!) ja sitten polkastiin kohti keskusaukiota ja venailtiin taksia joku vartti. Istahdettiin autoon ja kun kerrottiin, mihin ollaan menossa niin se kuski tuhahti ja sanoi, että ei teidän kannata taksilla mennä, vaan kävelkää sinne. No niin me sitte noustiin pois taksista ja lähdettiin kävelemään. Jonkin aikaa mentiin harhaan, mutta sitten oikea katu löytyi. Määränpäänä jazz-klubi, joka osoittautuikin ihan oivalliseksi istuskelupaikaksi. Pikkusen jäätiin kaipaamaan live esiintyjää, mutta kyllä se taustalta kuuluva äänitepimputuskin meni ihan hyvin. Joinain iltoina siellä on kuitenkin siis esiintyjiäkin.

Tänään oltiin tuossa viiden * hotellissa aamiaisella, kun oli oikein juhlan aihetta, eli virallisesti ne synttärit. Mies jo 5 Actimelia, kun niitä ei kotiin osteta (ihan vaan siksi kun ovat niin turhaa jätettä ja hintakin on kova). Kaikkea oli tarjolla ja kyllähän siinä juhlava olo tulikin, kun kilistettiin vielä aamulla cavalla. Itselle ei kyllä maistunut kuin yhden kulauksen verran.. :)

Sitten tultiin vähän lepäilemään ja lähdettiin myöhemmin rantakävelylle ja lounaalle. Sitten taas tultiin lepäilemään ja katselemaan ottamiamme valokuvia. Kohta mennään taas syömään, tänään metsästetään tapaksia.

Huomenna, kun miehen mummi lähtee kohti Madridia ja mies menee töihin, niin koetan päivittää hiukan meidän kokkausjuttuja, eli video- ja kuvamateriaalia taistosta hummerin kanssa, liian sipulisesta gazpachosta ja hyvästä pinaattilisukkeesta.

Kauppahallissa

Vaude!

Eilen kävimme siis Euroopan suurimmaksi tituleeratussa kauppahallissa ja olihan se vakuuttava. Tarjolla oli oikeastaan taas kaikkea, mitä voi kuvitella ja vielä paljon lisää. Kauppahalli sijaitsee melko lähellä Valencian pääaukiota, eli Plaza de la Reinaa. Halliin on siis helppo pääsy.

Kauppahallit ovat kyllä aina erityisen houkuttelevia, oli missä puolella maailmaa tahansa. Myös torit, kirpputorit ja markkinat kiinnostavat aina. Koska miehen mummi on nyt täällä ja kaikenlaista ohjelmaa on paljon, niin annan kuvien puhua puolestaan.

Jos tästä ei löydy sopivaa marmelaatia, niin saa sitten olla ilman...

Mercat Central, eli kauppahalli

Särvintä leivän päälle

Aplarit on kyllä todella maukkaita täällä

Paprikajauhekasoja

Sitten muutaman kuvan verran vähän erikoisempaa materiaalia. Näitä katsellessa tuli vähän kauhistunut olo, vaikka toki nämä ovat laadukasta herkkua niille, jotka kokkaamisen todella taitavat. Tällaiset valmistelemattomat raaka-aineethan antavat ruoanlaitolle rajaamattomia mahdollisuuksia, eivät esteitä tai hidasteita.

Kananjalkoja

Kania

Putte-possu

Lammas

Kiukkunen kala 

Ammattilainen  hommissa, upeaa!

Olisi ihana joskus työskennellä juustojen tai kalojen ja äyriäisten kanssa vaikkapa hallissa. Joka kerta, kun menen Suomessakin halliin, tulee hinku hakeutua sinne töihin. Olisi hienoa tietää jostakin tietystä alasta ja erityisesti ruoasta niin paljon, kuin mitä nämä halliammattilaiset tuotteistaan tietävät. Ehkä joskus!

Tässä vielä hauska pätkä suomalaisesta pohdinnasta ja erityisesti noista tuoreista herkkulaisista. Viimeisen kuvan rapu tosin näyttää tosi ärtyneeltä. Ehkä sillä on peppu jo puutunut tuosta istumisesta...

Nämä kaikki kuvat tuli siis napsittua iPhonella, kiitos sentään sen. Kameran laturi löytyi pitkien etsintöjen jälkeen ja nyt on akut taas ladattu. Mukava juttu!

Siestan aikaan maisteltiin vähän cavaa ja puhuttiin maratonipuhelu kavereille Tokioon. Oli ihan mielettömän kivaa! Kiitoksia vaan, otetaan uusiksi piakkoin.

Siestan jälkeen suunnattiin Valencian keskustaan syömään ja voi ihme, kuinka mielettömän hyvää gazpachoa siellä oli. Meriahven oli ihan näppärä, rapeiden capristen kanssa tarjoiltuna, mutta ei vetäny vertoja tuon kylmän vihanneskeiton makumaailmalle. Sitä täytyy ehdottomasti tehdä itse!

Ruoan jälkeen oltiinkin niin puhki, että heti kotiin nukkumaan. Tämän päivän ohjelmassa on mennä tuhoon lähihalliin ja hakea sieltä pari-kolme taskurapua ja valmistaa niistä lounas. Aivan hiton hyviä ohjeita löytyy netistä, mutta jännäähän se on! Suunnitelmissa sellainen tahmea rapusalaatti vihersalaatin ja pienten paistettujen perunoiden kanssa.

Illalla mennään synttäri-illalliselle. Aikaisemmassa blogissa kirjoitin virheellisesti, että ylläri-illallinen olisi varattu sunnuntaiksi, mutta se onkin siis tänään. Jännää!!!

Oikein aurinkoista lauantaita kaikille.

Adios!
(Näkemiin!)

Kauppahalli, "yöchatti" Japaniin ja cavaa

Pahoittelen, mutta otsikko on vain siis teaser huomiseen blogiin...
Luvassa mm. todella autenttista kuvamateriaalia Euroopan suurimmasta kauppahallista ja fiilistelyä riehakkaasta Skype-palaverista Japaniin.

Nyt ilman sanakirjan apua, mutta cavan tuomalla varmuudella:

Esta cava es muy bien.
(Tämä cava on oikein hyvää.)

Isoanoppi, Nikke-kirjat ja suussasulava kookosbataattikeitto

Aamu meni siivoillessa ja tiskaillessa, koska isoanoppi tuli tänään tänne käymään. Eka vieras siis "plakkarissa". Vilkuteltiin ensin tuossa meidän parvekkeen ja hotellin parvekkeen välillä ja sitten miehen mummi kipusi tänne meille kylään. Mulla oli kamiina hiilloksella, niin en arvannut jättää sitä vahtimatta.

Piakkoin mentiin lounaalle tuohon rantakadulle ja tilattiin alkuun simpukoita, baby calamareja ja salaattia. Pääruoaksi nautiskeltiin paella mixtaa, eli sellaista, missä oli mukana sekä kanaa, että äyriäisiä. Jälkkäriksi vielä jokin valikoima erilaisia kakunpaloja ja sitten tietty päälle se vanha kunnon bonbon.

Siinä se o! Cafe bonbon. Pohjalla luraus kondensoitua maitoa ja päällä kuuma espresso. Nam!

Päätettiin lähteä käymään taas Carrefourissa ja sieltä lähti mukaan kaikenlaista tarpeellista; harja ja kihveli, rapuja, vuohenjuustoa, halkoja ja espanjankielinen Nikke-kirja. Ne on niin huippua luettavaa. Äiti osti niitä mulle nuorena ja jo silloin ihastuin kuviin ja kirjoitustyyliin. Yhä edelleen tämän ikäisenä (kohta 30 v.) ne uppoavat kuin lusikka tiskiveteen. Nyt siis sain idean, että koitan lukea sanakirjan kanssa Nikkeä espanjaksi. Saas nähdä, tuliko haukattua liika iso pala.

Suosittelen kirjoja kovasti kaikille, joilla on yhtään viikarimaista mieltä jäljellä tai vaihtoehtoisesti, jos haluaa kaivaa sen kekseliään ja uteliaan pikkukaverin itsestään. Näiden kirjojen lukemisella se onnistuu, varsinkin, jos 1950 -luku on mitenkään tuttu... Kirjailija on René Goscinny ja kuvittajana upea Jean-Jacques Sempé.


Tässä kuvitusnäyte eräästä Nikke-kirjasta:

http://forbiddenplanet.co.uk/blog/wp-content/uploads/2009/03/Le%20Petit%20Nicolas%20Goscinny%20Sempe.jpg

Ja kun nyt vauhtiin pääsin, niin tässä kohtaus yhdestä yksittäisestä tarinasta, jossa valokuvaaja on tullut koululle ottamaan oppilaista luokkakuvan. Teksti kopioitu osoitteesta http://nono.vuodatus.net/.

   Kun oli pesty ja pyyhitty, palattiin pihalle. Kaikki olivat vähän märkiä, mutta valokuvaaja sanoi, ettei se näkyisi kuvassa.
   - Hyvä on, haluatteko nyt tehdä mieliksi opettajallenne? kysyi valokuvaaja. Sanottiin kyllä, sillä me pidetään hurjasti opettajasta, hän on oikein mukava silloin kun häntä ei ärsytetä.
   - Siispä asetutte kiltisti paikoillenne kuvausta varten. Suurimmat taakse laatikoiden pääälle, keskikokoiset seisomaan, pienet eteen istumaan. Me tehtiin työtä käskettyä ja valokuvaaja alkoi selittää opettajalle, kuinka kaikki lapset taltutetaan kärsivällisyydellä, mutta opettaja ei voinut kuunnella loppuun asti. Hänen täytyi tulla erottamaan meitä, sillä kaikki halusivat seistä laatikoiden päällä.
   - Tääällä ei ole kuin yksi iso ja se olen minä, Henri huusi ja puski poispäin niitä jotka tahtoivat seistä laatikoiden päällä. Kun Jori oli itsepintainen, Henri löi häntä kalamaljaan ja satutti kätensä. Tarvittiin aika monta kaveria irrottamaan Jorin kalamaljaa joka juuttui kiinni.
   Opettaja sanoi antavansa meille viimeisen varoituksen, ellei se auta tulisi matematiikkaa, joten me alettiin mennä omille paikoillemme.
   - Jori meni valokuvaajan luo ja kysyi:
   - Mikä kone tämä on?
   Valokuvaaja hymyili ja sanoi:
   - Se on, poikaseni, sellainen laatikko, josta tulee ulos pieni tipunen.
   - Vanha kone, Jori sanoi. - Isä antoi minulle sellaisen jossa on vastavalosuojat, laajakulmat, telet, tietysti heijastamattomat... Valokuvaaja näytti hyvin äimistyneeltä, lakkasi hymyilemästä ja käski Jorin mennä paikalleen.
   - On kai teillä ainakin valotusmittari? Jori kysyi vielä.
   - Viimeisen kerran, mene paikallesi! valokuvaaja karjui ja vaikutti yhtäkkiä kovin hermostuneelta.

No niin, mutta takaisin asiaan.

Kauppareissun jälkeen mies teki taivaallista kookosbataattikeittoa. Voi hurja! Kuin lämmintä samettia pienellä potkulla napautettuna. Nyt se on kiireinen, mutta pyydän reseptin vaikka vielä tämän viikonlopun aikana. Niin ja mikä upeinta, miehen mummi toi mukanaan kaksi isoa paketti hapankorppuja. Herkullista kyllä ja päätinkin, että tästä lähtien pidän huolen, että hapankorppuvarastossa on aina vähän huonon päivän varalle, eli varautukaa te Suomesta tulevat ihmiset: matkalaukkuun siivu tilaa, jotta korput mahtuu mukaan. Salmiakkia saatiin myös ja iltapäivälehtiä. Lisäksi toivotut tiskiharja ja juustohöylä komeilevat nyt keittiössä.

Tänään on ollut melko kylmä päivä ja kovin pilvistä myös. Viikonlopusta näyttäisi tulevan aurinkoinen ja asteita 15-20 välillä. Toivotaan, että näin käy, sillä koko viikko on ollu aika lailla hyinen. Ei tietysti mitään verrattuna Suomen säihin, mutta kuitenkin. Meri viilentää ja kosteuttaa ilmaa kummasti.

Miehellä on sunnuntaina syntymäpäivä ja olen varannut erikoisesta paikasta pöydän synttäri-illalliselle. Nyt pitää vielä säilyttää yllätystä muutama päivä, niin sitten helpottaa. Toisin sanottuna asiaa auttaa se, ettei kerro asiasta kenellekään, kuka voisi sen vahingossa möläyttää... ;) Velipoika, kuulet tätä naljailua varmaan vielä pari vuotta.

Nyt oikein hyvää yötä ja kuullaan taas!

Hasta luego.
(Nähdään myöhemmin.)

Tähän astisen elämäni avarin kuntosali

Tänään kävin taas lenkillä ja nyt (hillitömän suosion ja kysynnän myötä) jaan kanssanne muutamia valio-otoksia kuntosalilaitteistostamme. Mainittakoon, että laitteet eivät ole suoranaisia lihaskuntolaitteita, sillä vastuksia ei voi säätää = niitä ei ole. Liikkuvuutta nämä kyllä silti lisäävät. Kuntosali on tilava, raikas, lähellä, ilmainen ja suosittu kaikenikäisten keskuudessa.

Heiluri, jossa vitkutellaan jalkoja puolelta toiselle

"Prässi", eli tässä työnnetään istuma-asennosta jalat suoriksi

Pyöränkieputus

Cross trainer, eli lenkkeilyä niveliä rasittamatta

Toinen vitkuttelulaite, jossa jalat viedään vuorotahtia eteen ja taakse

Pahoittelen, että kuvat ovat osa vinksallaan ja osa kehnosti rajattuja, mutta kameran akku vilkutti punaista, joten piti olla nopea. Halusin saada laitteista kuvat, koska tänään ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. PAITSI kiitos siskon, sain Skype-yhteyden Manchesteriin = Manseen = Tampereelle ja skypettäminen sujui mallikkaasti myös yli ysikymppiseltä mummiltani. Asiallista!

Este es mi esposo.
Tässä on minun aviomieheni.

Esta es mi esposa.
Tässä on minun aviovaimoni.

Kauppahallijuttuja

Olin menevinäni markkinoille tuohon lähikujalle, mutta niitä ei sitten tänään ollutkaan. Niinpä jatkoin kaduilla maleksimista, kunnes tulin vahingossa sinne, minne olen jo jonkin aikaa halunnutkin mennä, eli kauppahalliin.

Valencian keskustassa on todella jättimäinen kauppahalli, jonka ohi kuljimme viime kerran täällä ollessamme. Silloin oli jo ilta, eikä halli ollut auki. Tämä meidän lähellä oleva hallikin oli kyllä ihan asiallisen kokoinen. Siellä nyt myytiin oikeastaan kaikkea ruokaa, eli hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, kalaa, äyriäisiä, lihaa, juustoja ja kaikkea sitä, mikä ei nyt tule mieleen. Kuitenkin siis vain ruokaa, ei vaatteita tai tavaroita.

Harhailin hallissa vartin verran ja olin jo lähdössä, kun päätin, että nyt en jänistä. Käännyin kannoillani ja suuntasin ensimmäisen näkemäni vitriinin eteen ja pakotin itseni puhumaan espanjaa. Niinpä siitä lähti yksi herkkupatonki mun matkaan! Sittenhän mä innostuin, vaikka jännitti kauheesti kun kieli on kuitenkin NIIN takkuilevaa ja sanatkin ihan hukassa. No, joka tapauksessa mukaan lähti loppujen lopuksi appelsiineja, salaattia, kevätsipulinippu, manchegoa, jättikatkarapuja ja se patonki. Ai että, kun mä olin tyytyväinen! Koko reissu espanjaksi!

Rouvat hevi-tiskillä

Shop in Shop, eli hallin oma gourmet-kauppa

Taisin olla liian tohkeissani omasta osaamisestani, sillä sitten marssin tupakkakauppaan aikeenani ostaa kymppikortti ratikkaan. Sitten tuli ihan kauhea tenkkapoo ja mielestä menivät tyystin sanat ratikka (tranvia), lippu (billete) ja kymmenen (diez)! Siis melko merkittävät sanat, jotta voisi saada haluamansa lipun. Sitten sinne paukkasi yhtäkkiä kolme ihmistä ja menin ihan lukkoon. Kiitin ja lähdin menee. Tarvii mennä joku toinen päivä uusiks kokeilee.

Kotiin päästyäni aloin ihan tohkeena kokkailemaan rapusalaattia itselleni. Lykkäsin oliiviöljyt pannulle ja valkosipulia perään. Sitten katkaravut, joissa päät ja systeemit mukana. Lisäksi suolaa ja pikkusen pippuria. Ajattelin, että kyllähän ravintoloissakin näin näitä tarjoillaan, kokonaisina. Ennen olen aina kuorinut raa´at katkaravut ja poistanut peräsuolen ennen pannulle heittoa. Nyt kuitenkin päätin tehdä toisin, koska ajattelin saavani siitä tähän blogiin hienon kuvan.

Kunnon luikerot

Säpsäkkä annos

Kaikki meni hienosti siihen asti, kunnes aloin syödä. Ensin meinasin riipiä kuoret, pään ja jalat haarukka ja veitsellä, mutta sitten päätinkin ottaa katkaravun käteeni ja vääntää siltä käsin pään irti.

Spluuuurts!!

Kaikki sen pikku ravun päässä kiehuneet nesteet purskahti käsille, lautaselle, pöydälle ja vaatteille. Voi itku, kun harmitti ja ällötti. Siirryin tekemään käsinperkauksen tiskipöydälle ja koska hännät tuntuivat vielä hiukan turhan lötköiltä, niin viskasin ne takaisin pannulle. Sitten takaisin lautaselle, kuva ja syömään. Pakko sanoa, että pikkusen meni terä ruokahalusta, mutta jos sen ulkopuolelta arvostelee, niin annokseen olisi tarvittu jotakin rouskuvaa. Ehkäpä krutonkeja, pähkinöitä tai porkkanaa. Kurkkukin olisi toiminut oikein hyvin, mutta sen olen kaikeksi kummalisuudeksi huomannut, että täältä ei tavallista kurkkua löydy. Mahtaa olla sellaisia muhkuraisia avomaankurkkuja tms., mutta niitä ei olla vielä ostettu.

Annokseen tuli siis

katkarapuja (perkaa ennen pannua)
valkosipulia
oliiviöljyä
suola + pippuri
salaatinlehtiä
kevätsipulia
avocadoa
balsamico-kastiketta (sitä notkeaa)

Fiilis siis vähän meni tuon episodin takia, enkä siksi nyt aio hehkutaa tätä sen enempää. Hmm.. ehkä myös jonkin sortin pikamarinadi olisi ollut paikallaan, mitä katkarapuihin tulee.

Tällä pääsi tosi pitkälle hallissa ja varmaan monessa muussakin paikassa:

Quisiera...
Haluaisin...

Heippa!

Edit: Mä keksin, mitä tähän olis tarvittu: pikkusen murskattuja pistaasipähkinöitä ja ennen kaikkea wasabia.

Savuista kotatunnelmaa ja aamuinen lenkki rannalla

Eilen illalla hoksattiin, että kaupat eivät yleisesti ottaen ole sunnuntaisin auki. Löysimme kuitenkin yhden sekatavarakaupan ja hedelmäpuodin, jotka olivat avoinna. Hedelmäpuodista ostimme appelsiineja (oikein hyviä, tänään maistoin!), tomaatteja, perunaa, chiliä ja avocadoja.

Sekatavarakaupasta mukaan lähti kuorimaveitsi, karamellia, olutta, tiskisieni (tiskiharja on tilattu ja saapunee juustohöylän kupeessa parin päivän sisällä, kiitoksia vain osallisille!) ja paistinpannu. Täällä asunnossa olleesta paistinpannusta irtoaa teflon, kuin suomalaiselta kevätauringossa iho ja kattila on niin pieni, että siellä voi vaivatta keittää vain yhden perunan kerrallaan. Kattila on siis edelleen hakusessa, joten saatanpa tehdä taas ristiretken Carrefouriin. On täällä toinenkin iso kauppa, Merchado, mutta pysytellään nyt näillä tutuilla poluilla ens alkuun.

Mies väsäsi illalliseksi jauhelihapihvejä ja peruna-sipulipaistosta. Kävi vaan sellainen hassu juttu, että koska meillä oli kamiinassa vielä hiillos, niin liesituuletin imaisi sieltä savut koko asuntoon. Kumpikaan ei eka huomannut mitään, mutta sitten kommentoin apukokkimaisesti, että nyt kyllä haisee vähäsen erikoiselta. Ja sitten vasta nostin katseeni ja huomasin, että asuntohan on ihan harmaana savusta. Niinpä täällä sitten tuuletettiin vaivalla lämmitetty asunto viileäksi ja syötiin läpivedossa ja savun hajussa. Ei meinannut tuulettua pois ollenkaan, koska ulkona ei tuullut lähes lainkaan. Vielä tänäänkin vieno tuoksu meitä muistuttelee, mutta opittiinhan kerrasta. Itse en olis hoksannut noiden kahden yhteisvaikutusta, vaan varmaan tempassu vaan hätäpäissäni kovemmalle sen tuulettimen. Mutta hyvä, ettei näin päässyt käymään.

Tänään aamulla lähdin itselleni lupaamalle reippailulle rantaan. Bulevardia eka päätyyn saakka ja sitten vielä rannalle hiukan hölkkäämään. Kääntöpaikalla oikaisin pari vanhaa kunnon naisvoikkarivenytystä ja lähdin sitten takaisin päin rantaviivaa pitkin.

Paluumatkalla näin kerrassaan hauskoja juttuja. sellainen vanha mies teki ihan täysillä speedot jalassa sellaisia karate tms. liikkeitä. Hosui käsillä ja jaloilla ja potki ilmaa. Se oli tosi jännän näköistä ja muutkin sitä katteli mielenkiinnolla. Sitten vastaan tuli tällainen kaveri, joka istui kaikkien eväiden, tuolien, jalkojen ja kameroiden kanssa merelle päin. Sillä oli mukanaan sellainen hopeinen kangas, vähän niinkuin refla, mutta siis suora kangas. En tiedä, mitä sillä oli suunnitelmissa kuvata. Ehkä sille oli joku tulossa kuvattavaksi meri taustanaan.

Sitten oli vielä tällainen rumpuryhmä. Siinä oli 4-5 tyyppiä isojen rumpujen kanssa ja ne harjoitteli jotain uutta kappaletta. Taisivat olla katutaiteilijoita illan esitystä treenaamassa. Rannalla oli paljon nuoria ihmisiä hölkkäämässä, joilla kaikilla ipodit tarkasti korvillaan. Mukana myös oikein paljon vanhempaa porukkaa, jotka älysivät kuunnella aaltoja, lintuja ja tuulta. Itse kuuluin tähän ipod-porukkaan.

Ryysis

Tuossa rannan kahden kadun välisellä pienellä puistoalueella on ikäänkuin aikuisten leikkipuisto. Laitteet ainakin näyttävät sellaisilta, mutta ne ovatkin kuntoilutarkoitukseen. Yhdessä mennään ikäänkuin pyörän selkään, mutta kiskaistaankin oma vartalo suoraksi samalla kun kädet vedetään itseä kohti. Niinkuin laittaisi sen pyörän keskeltä nippuun ja jäisi itse väliin. Sitten on sellainen, mihin mennään pidikkeille seisomaan ja heilutellaan sivusuunnassa edes takaisin, niinkuin kellon viisari heiluisi viitosen ja seiskan väliä. Ja jos on oikein hyvät kylkilihakset, niin menee varmaan jopa väliä neljä ja kahdeksan. Yksi laite on sellainen, missä on kaksi rattia vierekkäin ja siinä renkaassa on reunalla nuppi, josta pidetään kiinni. Niitä sitten siitä nupista kiinni pitäen pyöritetään ikkunanpesuliikkeen tyylisesti niin, että voi vaihdella tuntuuko liike rintalihaksissa vai ehkä olkalihaksissa. Jos aihe vielä enemmän kiinnostaa, niin voin kokeilla niitä huomenna, jos ei ole kovasti ammattipyörittäjiä siinä edustalla.

Tarvii vielä sanoa, että mulle tuli niin mielettömän onnellinen olo tuolla rannalla kävellessäni. En oo tuntenut tuollaista puhdasta elämäniloa ja energiaa vähään aikaan. Tuntui, että oikein kuplin! Siellä mä sitte kävelin hymy korvasta toiseen ja taisinpa nauraa ääneenkin kerran.

Lounaalla käytiin rannassa yhdessä kuppilassa ja koko hoito sujui espanjaksi. Kyllä tää on ollu hienoa, mitä tähän saakka on tapahtunut. Me ollaan molemmat kertakaikkiaan ihan tohkeissaan, kun saadaan näin hienossa paikassa olla ja oppia samalla uutta kieltä. Koko ajan oppii jotain. Espanja on tosi hieno kieli ja olen aina ollut vähän kade, kun olen kuullut jonkun osaavan puhua espanjaa. Sanavarastoni tänne tullessani oli ihan todella viiden sanan luokkaa. Nyt varmaan muutamassa päivässä jo 30! Se on niin hyvä, kun ravintolassakin, jos ei ymmärrä lueteltua päivän menua, niin vaikka levittelee käsiään ja yrittää naamallaan jotenkin viestittää, että "ihan sama, kaikki käy," niin tarjoilija vaan odottaa järkähtämättä paikallaan, kunnes valitsee jotain. Sitten vaan jotain on keksittävä! Ja nälkää ei ole vielä tähän mennessä nähty. Täällä on täytynyt heittää kaikki "mä en sit halua mokata" -ajatukset romukoppaan, sillä sillä asenteella ei pitkälle pääsisi. Nyt vaan heittäydytään mukaan ja ollaan niinkuin ei oltaiskaan, eli puhutaan sitten vaikka kaikista kököintä ralliespanjaa.

Nyt alkaa ilta pimentyä ja kauppaan lähtö lähestyä. Huomenna on tarkoitus mennä markkinoille.

Una cerveza, por favor!
(Yksi olut, kiitos) Tämän tietääkin varmaan ihan kaikki suomalaiset.