Raportti tiedepuiston Tiedemuseosta

Toissapäivänä päätettiin miehen kanssa käydä katsastamassa vielä tämä tiedepuiston pääosuus, eli tiedemuseo. Se oli aivan huippuhieno! Arkkitehtuuri oli nyt luonnollisesti vertaansa vailla, mutta myös itse museon sisältö oli tosi mielenkiintoinen ja kiva.

Suurelta osin homma keskittyi siihen, mitä ihminen on, mitä se voi tehdä ja millä tavalla. Siellä pääsi siis itse kokeilemaan esimerkiksi kuinka pitkälle voi paikaltaan hypätä, millainen oma näkökenttä on ja miten silmät seuraavat liikkuvaa elementtiä ja esimerkiksi sitä, kuinka hyvä oma tasapaino on. Museossa oli pääasiassa aikuisia kävijöitä, mutta kaikki näyttivät olevan aivan tohkeissaan kaikenlaisista tarjolla olevista testeistä.

Meidän mielestä hauskin testi oli sellainen, missä istuuduttiin alas, kumpikin pöydän omalle puolelle. Välissä oli ura, jonka keskellä oli pallo. Molemmat painoivat otsansa joitakin sensoreita vasten ja tehtävänä oli tyhjentää pää. Eli siis yrittää rentoutua täydellisesti ja saada aivonsa täysin tyhjiksi mistään ajatuksista, jotka voisivat häiritä. Se, kumpi sai mielensä vakaammaksi sai pallon pikku hiljaa liikkumaan toisen päätyyn saakka. Kokeilimme totta kai tätä laitetta miehen kanssa ja minä voitin molemmilla kerroilla. Taas tietty urpona katsoin tuloksen väärin ja olin vähän myrtsinä, koska luulin, että olin hävinnyt, kun pallo liukui kohti miehen päätyä. Mutta sitten, kun tajusin, että olinkin itse voittaja, niin kyllä mä olin tyytyväinen. Jee! Mies ei joko itsekään tajunnut ensin, kumpi meistä oikein voitti, tai sitten se nautiskeli "voittajuudesta" kaikessa rauhassa itsekseen kertomatta mulle, että olin itse hakoteillä...

Annoimme vuoron seuraaville ja testiin asettui kaksi miestä. Pallo liikkui edes takaisin ja sitten toisella heistä soi puhelin. Niinpä pallo liukui väistämättä hänen päätyynsä, sillä totta kai puhelimen soiminen ja sen esiin kaivaminen häiritsivät hänen keskittymiskykyään. Siinä ainakin näki, että testi ei ollut mikään lelu, vaan ihka oikea laite. Testattavien yläpuolella oli myös molemmilla oma ruutu, josta aivojen käyrää saattoi seurata koko ajan.

Yksi mielenkiintoinen ja mieleen jäänyt juttu oli se, kun saimme seurata kanan kuoriutumista munasta. Joku varmaan ajattelee, että mikäs siinä nyt on niin kummallista, mutta kyllä siinä vaan on hioenoja elementtejä kuulkaa siinäkin. Laitan tähän kuvasarjan, jonka otin siitä rääpäleestä. Meillä "tuhlaantui" tämän kuoriutumisen katsomiseen varmaan noin puoli tuntia, mutta koska se oli niin kiinnostavaa, niin sitä ei voinut jättää kesken.

Vapaus!

Oli kauhea pettymys, kun kello tuli seitsemän ja meidät ohjattiin ulos. Olimme viihtyneet paikassa jo viisi tuntia, mutta ehtineet käydä vasta kahdessa kerroksessa. Todella paljon jäi näkemättä ja kokeilematta, joten se harmistutti. Tätä paikkaa suosittelen siis aivan ehdottomasti henkilöille, joita kiinnostaa tällaiset testaukset ja niiden tulokset ja tiede ylipäätään. Me oltiin ainakin aivan ihastuneita.