keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Yty suklaapiirakka

Hip heijaa! Tästä tulee hyvä päivä, eikö niin?

Saatettiin koirien kanssa mies töihin, tai siis ainakin puolimatkaan. Oli mahtava idea lähteä mukaan, sillä ranta oli vielä aika hiljainen, aurinko paistoi täydeltä terältä ja koiratkin olivat jotenkin ihan innoissaan. Lähtö oli nopea, sillä heti heräämisen jälkeen mies kysyi, lähdettäiskö saattamaan ja ensin meinasin laiskotella ja sanoa, että ei taida viitsiä lähteä, jos meinaan vielä myöhemmin tehdä kunnon reippailulenkin. Jostain sain sitten kuitenkin virtaa ja niinpä 10 misnaa heräämisen jälkeen oltiinkin jo rannalla. Jes!

Nappasin paluumatkalta pikku videon hauveleista. Nyt kuitenkin olen ladannut sitä jo kolmatta tuntia, joten se ei taida mahtua tähän. Harmin paikka! Se oli hauska video koirista, kun ne kipsuttaa kauheeta vauhtia ja vieressä näyttää jolkottavan iso musta varjokoira. Oli aurinko vielä kävellessä melko matalalla, joten varjot oli pitkiä. Harmin paikka, että videon lataus ei onnistunut. Nyt tarvii vaan käyttää mielikuvitusta sitten...


Eilen tehtiin tosiaan niitä ruokia ja ne onnistuivat tosi hyvin molemmat. Meillä olikin sitten oikein herkkuilta ja vieläpä leffa höysteeksi. Elokuva nyt ei ollut kovin hyvä, mutta oli mukava silti katsoa ja viettää "leffailtaa".

Tässä halukkaille superherkullinen, makea ja epäterveellinen suklaapiirakkaohje.

Pohja
5dl sokeria
5dl jauhoja
2tl vaniljasokeria
1 1/2 tl soodaa

1tl suolaa
2 1/2dl vettä
200g margariinia
3-4rkl kaakaojauhetta

1dl piimää( tai maustamatonta jogurttia, maitoa tai vahvaa kahvia)
2 kananmunaa

Sekoita kuivat aineet keskenään (sokeri, jauhot, vaniljasokeri ja sooda). Kiehauta margariini, vesi, kaakaojauhe ja suola- seos. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää tämän jälkeen joukkoon 1dl piimää ja kun taikina on tarpeeksi jäähtynyt sekoita joukkoon kananmunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta sen jälkeen.


Kuorrute
100g margariinia
2rkl maitoa
1 rkl kaakaojauhetta
tomusokeria

Kiehauta aineet ja lisää sen jälkeen joukkoon tomusokeria kunnes kuorrute on sopivan vahvuista levitettäväksi piirakan päälle.


Tuossa on kyllä omasta mielestäni liikaa voita tuossa kuorrutuksessa tai sitten tomusokeria joutuu laittamaan varmaan 1,5-2 pakettia. Mulla oli täällä vaan yksi, niin en ottanut riskiä, että tomusokeri loppuu kesken, joten laitoin vähemmän voita. Lisäsin kuorrutteeseen myös mustaa kahvia ja myös kaakaojauhetta enemmän. Ehdottomasti neuvon myös vähentämään sokerin määrää, sillä huh huh, aika tavaraa on! Sitä olis tuossa nyt pellillinen, eli tulkaahan syömään ihmiset! No, eihän sitä voi mitenkään parissa päivässä kahdestaan syödä, joten puolet ainakin menee pakkaseen. Sieltä on mukava sitten ottaa pala, jos joskus tekee mieli jotain toi makeaa. Tai jos tekee makeaa mieli koko ajan, niinkuin allekirjoittaneella.

Tänään laitan yhdet ennakotehtävät postiin, käyn ostamassa kartonkia kuvien liimaamista varten ja mennään yhdessä miehen kanssa sen työpaikan lähellä olevaan arabialaiseen ravintolaan syömään. Ollaan käyty siellä kerran silloin, kun siskokin oli täällä ja ruoka oli tosi erikoista, mutta hyvää. Tunnelma paikassa on arabialainen, tai ainakin niin arabialainen, että uskon siellä olevan tuollaisia ravintoloita. Paljon värejä, lyhtyjä, upottavia sohvia, tosi himmeä valaistus ja hiljaista arabialaista musiikkia. Tarjoilija (ehkä myös omistaja) tarjoilee hymy huulilla ja löysät housut liihottaen. Viimeksi ainakin tuntui, että on pakko kipsahtaa siihen sohvalle nukkuman, mutta päätettiin sitten kuitenkin jatkaa siitä matkaa keskustaan. Nytkin on sama suunnitelma, paitsi mies menee takaisin töihin.

Tänään on luvattu +23, samoin huomenna. Ai ihanuutta, kyllä meidän kelpaa täällä olla. Ensi viikolla ollaankin sitten Suomessa. Aika jännä mennä taas kylmyyden keskelle. Saas nähdä, minkälaisia säitä heittää ensi viikoksi sinne.

Iloa ja virkeyttä päivääsi!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Unelias tiistai

Tänään on ollut jotenkin aika väsähtänyt päivä. Nukuin ihan hyvin, mutta jotenkin on vaan olla kova väsy päällä. Aamulla en saanut edes raahattua itseäni lenkille, mutta sentään puolen tunnin jumpan vedin tuossa matolla. Se teki ainakin hyvää!

Pienellä iltakävelyllä käytiin koirien kanssa tuossa rannalla ja meidän poikakoira oli niin älyttömän niskuroivalla tuulella, ettei tiedetä mikä siihen mahtoi iskeä. Kauhea veto koko ajan jonnekin suuntaan ja kun sitten otin sen "kurikävelyyn" tuohon vierelle, niin tosi monta kertaa piti käskeä, että se malttoi kävellä vierellä vetämättä. Näitä pikku riiviöitä pitäisi kyllä aivan ehdottomasti kouluttaa! Löytyisköhän netistä jotakin hyviä ohjeita , joiden avulla voisi ainakin yrittää. Musta olisi kyllä ihan hauskakin kouluttaa noita ja luultavasti hauvelitkin siitä pitäisivät.

Nyt meillä on täällä tulossa saat melkoinen kokeiluruoka, nimittäin kanasalaattia wasabi-jogurttikastikkeella. Jälkkäriksi väänsin perinteisen suklaapiirakan. Siis sellaisen, mitä thdään pellillinen ja vedetään suklaakuorrute päälle. Sitten leikataan neliöiksi ja jotkut niitä kutsuvatkin mokkapaloiksi. Meillä kotona se on kulkenut aina nimikkeellä suklaapiirakka. Ainakin kymmenisen vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi olen tällaisen pyöräyttänyt, joten peukut pystyyn, että onnistuu. Mulla tuppaa tulemaan leivonnaisista aina rumia, mutta useimmiten hyviä. Ei kyllä aina! Muistuupa mieleen yksi klassikko mökiltä, kun koitin tehdä sokerittomia (makeutusaineella makeutettuja) suklaamuffinsseja ja makeutusaine muuttuikin sitten uunissa suolaksi. Huh sentään! Niinpä vinkkinä muille, että jos ohjeessa lukee, että kuumennuksen kestävää makeutusainetta, niin sen on kyllä paree olla sitten justiina sitä...

Tänään kävin Papelariasta ostamassa kirjekuoria, niin saan yhdet ennakkotehtävät lähetettyä huomenna. Oon saanut ihan hienosti niitä tehtyä ja toivon, että pääsen jonnekin pääsykokeisiin saakka. Ja tietysti olisi tosi hienoa, jos pääsisi ihan kouluunkin asti. Nyt täytyy vaan tehdä parhaansa ja toivoa, että oma näkemys avautuu arvostelijoille oikein tai ainakin ajatuksia herättävällä tavalla.

Kauniita unia ja tai raikasta aamua, jos aamulla tätä luet!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Ihanat vieraat Suomesta

Jaahans, tänään sitten aamulla viiden aikaan jouduttiin sanomaan heipat meidän viikonlopun vieraille. Kaverit tuli tänne Madridin kautta ja yllättäen taas Iberian lento sieltä tänne oli myöhässä. Niinpä pariskunta kipusi meidän portaita vasta joskus puolenyön aikaan.

Oltiin valmistettu Banana Cup Cakeseja ja Miilunpolttajan spaghetti heille ruoaksi ja hyvin näytti onneksi maistuvan, vaikka taisivat matkalaiset olla aika poikki melkein kokopäiväisestä matkustuksesta. Siinä sitten hetken aikaa istuskeltiin ja sen jälkeen painuttiin kaikki yöpuulle.

Seuraava aamu oli tosi kaunis ja saatiinkin nautiskella hyvästä säästä tuossa terassilla. Syötiin aamiaista kaikessa rauhassa ennenkuin sitten päätettiin lähteä ratikalla keskustaan sompailemaan. Siellä sitten pyörittiin ja syötiin oikeestaan koko aika. Tilasin yhdestä ravintolasta lounaslistalta siansorkkakeiton ja huh sentään. En vaan päässyt käsiksi sorkkamaiseen, läskiseen, nahkaiseen ja lihattomaan sorkkaan, mutta liemi oli kyllä herkullista. Suomi-poika kuitenkin veteli sen hienosti napaansa ja meitä muita nauratti. Pakko sanoa, että touhu oli kyllä erittäin lähellä Pelkokerrointa...

Vähän jotain pientä kivaakin tuli ostettua, mutta lähinnä keskityttiin terassilla istumiseen ja nautiskelemiseen. Viiden aikaan lähdettiin kotiin päin ja hengailtiin vielä tuossa takaterassilla, koska siihen tuo ilta-aurinko porottaa vielä ihan mukavasti. Parin korttipelin jälkeen (sisälsi muuten tyylikkäimmän "Risti-seiska"-lopetuksen, mitä olen eläessäni nähnyt.

Sitten vähän hienompaa päälle ja takaisin keskustaan. Mentiin meidän aikaisemmin syksyllä bongaamaamme Tapa2 -ravintolaan, kun silloin jäi niin hyvät fiilikset kyseisestä paikasta. Nytkin annokset olivat yhtä alkupalaa lukuunottamatta herkullisia ja osin innovatiivisiakin, mutta aivan liian suolaisia! Tulee mieleen tätin kanssa käymämme italialaisen ravintolan suolankäyttö... Pääruoat oli tosi herkullisia ja vaikka muuten en ole lihamuhennos-tyyppiä, niin tässä tapauksessa homma oli kuitenkin saatu pidettyä tarpeeksi tiiviinä ja samaan aikaan mehukkaana. "Stew"-henkisissä ruoissa en pidä nimenomaan siitä, että lihasta tulee suikaleista, jotenkin tikkumaista. No mutta siis, pääruoat oli hyviä.

Jälkkäriksi otettiin viime kerralla ihastuttanut Chocolate Exposion, eli suklaaräjähdys. Tällä kertaa tosin se oli suorastaan pahaa! En tiedä, olikohan siinä mennyt jokin vikaan, kenties tuorejuusto pilaantunut vai mitä, mutta maku oli mielettömän tunkkainen, ylivoimakas ja kaukana siitä, mitä se viimeksi oli. Niinpä jäikin nyt vähän ristiriitaiset fiilikset kyseisestä paikasta. Ehkä annetaan sille vielä mahdollisuus, sillä siellä töissä olevan ihmiset on aivan huippukivoja ja ammattilaisia, mitä ruokaan tulee. Siksi hiukan ihmetyttäänkin tuo notkahdus. Se on sääli, että nyt, niinkuin viime kerrallakin ravintola oli tyhjä. Tällä kertaa tosin yksi kolmen hengen ulkomaalaisporukka oli myös syömässä, mutta viime kerralla paikka oli typötyhjä.

Ruoan jälkeen suunnattiin sitten vielä yksille drinkeille jonnekin baariin. Se sijaitsee Barrio del Carmen -nimisellä yöelämäalueella. Paikka oli ihan mukava, mutta kuulemma paikan Agua de Valencia oli kammottavan sokerista! Käppäiltiin sen jälkeen sitten hissuksiin pääaukiolle ja napattiin taksi kotiin. Neljästään se lysti on kyllä halpaa, kun ratikkalippu maksaisi 1,40 ja halvimmillaan olla tultu keskustasta alle 7 eurolla kotiin, eli kovin paljoa ei tule lisämaksua siitä, jos ottaakin taksin ja jakaa neljällä.

Sunnuntaina meidän porukan espanjankielentaitoinen etsi kaupungista kirpputorin ja voi vitsi, sehän oli tosi kiva! Se sijaitsee yhden jalkapallostadionin kupeessa ja myynnissä on vaikka mitä!

Näiden tavaroiden myyjä hermostui, kun nappasin kuvan.
Luuli varmaan, että otan mallia selkeästä esillepanosta...
Kirppikseltä loysin meidän uuteen kotiin aikas erikoiset pyyhetelineet. Ne on sellaisen vanhan näköiset ranskalaiset pyyhekoukut, joissa on kuva vanhasta jalallisesta kylpyammeesta ja vähän jotakin tekstiä. Lähtöhinta oli 5 euroa/ kpl. Tinkasin ja kysyin toiselta siinä häärineeltä myyjältä, että saanko kolme kympillä. Se suostui, mutta sitten kun jäin niitä vielä siihen pähkäilemään, niin paikan kolmas myyjä tuli heittämään tarjouksen "kolme euroa kappale". Terästäydyin heti ja tajusin, että oma tinkimishintani oli siis ollut vieläkin liian korkea, jos toinen myyjäkin jo ehdottaa pienempää hintaa. Tinkasin sitten vielä ja sain kaksi viidellä eurolla. Hyvä kokemus sinänsä, että tietää ainakin hinnoissa olevan täälläkin runsaasti tinkaamisen varaa. harmi, että tämä kirppari löytyi vasta nyt, koska kaikki meidän vieraat eivät päässeet näkemään sitä. Tuleville ieraille lupaan kyllä hienon ulkoilmakirpparin, mikäli heitä se kiinnostaa. Myynnissä oli siis mm. pyöriä, polkupyöriä, kippoja, kuppeja, aurinkolaseja, vaatteita, kenkiä ja huonekaluja, joista helmenä ehkä massiivinen barokkityylinen valtaistuin. Ehdotin sitä miehelle työtuliksi, mutta ei nyt tällä haavaa lähtenyt mukaan.

Kirpparin jälkeen istuskeltiin vielä yhdellä terassilla, jonka jälkeen itse hipsin koirien kanssa kotiin ja loppuporukka lähti metsästämään meille grillisapuskaa illaksi. Ikävä kyllä Carrefour oli sunnuntaina kiinni ja niin meidän grillausidea kariutui. Keksittiin sitten lähteä illalla TGI Friday´siin, eli amerikkalaiseen ketjuun syömään hampurilaisia. Ai jettä, kun olikin herkullista. Siitä vielä Sidreriaan, missä päästiin laskemaan omat siiderimme. Se oli sellainen pullon päälle kiinnitettävä vehje, mistä tuli paineella pullon siideri lasiin. Maistettiin kahta erilaista siideria ja olihan ne hyviä. Vähän niinkuin hapanta omppumehua tai vastaavaa. Kaukana Linda-siideristä ja kuulemma myös Matti-siideristä, jonka olemassaoloa en muistanutkaan ollenkaan... Helsingissä olen ravintola Kaislassa, Kaisaniemessä joskus maistanut vastaavanlaista siideriä, mutta ei sitä suinkaan kaadettu lasiin korkeuksista saati mitenkään muutenkaan erilailla. Ihan pullosta vaan lasiin, niinkuin kaikki muutkin.

Sieltä sitten kotiin ja unten maille, jotta Suomi-pariskunta pääsisi aamulla varhain ylös ja kohti lentokenttää. Oli tosi kiva vierailu, vaikka olikin niin lyhyt aika. Kiitokset!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Hops lenkille ja sähköjohtopäivittelyä

Nyt heti aamutuimaan moikat kaikille! Heräsin heti hyvällä fiiliksellä ja katselin tuttuun tyyliin vähän Tunteita ja Tuoksuja. Nyt on aika sännätä lenkille ja ihanaa, mies tulee mukaan.

Sää on pilvinen, mutta kohtuullisen lämpimän tuntuinen. Tuulikin on maltillista. Niinpä ei ihan ehkä shortseissa parane lähteä, mutta trikoilla, T-paidalla ja tuulitakilla luulisi pärjäävän. Tuolla on tosi kostea ilma edelleen, eli hengittäminen on mukavan tuntuista.

Eilen illalla oli muuten pieniä kauhunhetkiä täällä meillä, kun huomattiin, että jossakin välkkyy ja pahasti. Yritin paikantaa epäsäännöllistä välähdystä siinä kuitenkin heti onnistumatta, kun samalla tiirailin Beckiä (ekaa kertaa eläessäni!). Sitten kerran satuin katsomaan ulos oikeaan aikaan ja huomasin, että antenni tuossa meidän talon vastapäisellä katolla rätisee. Kipinöitä lenteli, pieniä tulenlieskoja ja sitten näitä ihan selviä isoja sähköiskuja, jotka paukahtelivat ilmassa. Oli kova sade ja pimeää, niin näky oli aika pelottava. Varsinkin, kun sieltä tuleva sähköjohto (saattaa näkyä siinä eilisen päivityksen ekassa videossa) johtaa suoraan tähän meidän talon katolle. Itse näin jo sieluni silmin, kuinka tuli kiipeää sitten tuota johtoa pitkin tänne meidän talon katolla ja syttyy tuleen. Mies sanoi, että ei se sieltä minnekään kiipeä. Mutta että shköjohto voi palaa poikki ja sitten irrota ja tipahtaa kadulle. Ei kiva skenaario sekään.

Mietittiin, että Suomessa tällaisesta olis kyllä heti soittanut jonnekin, mutta täällä kun ei tiedä onko tuollainen normaalia vai ei, niin ei sitten ryhdytty mihinkään toimiin. Seurailtiin! ;) Ja eihän meillä tässä nyt heti mitään poliisin tai palokubnnan numeroa olisi ollutkaan saati siitä olisi käyty taas iso taisto, kumpi joutuu soittamaan ja yrittämään sönkätä jotakin espanjaksi. Rätinä ja liekit sitten loppuivat noin tunnin kuluttua, joten ei tehty asialle sitten muuta kuin päiviteltiin. Tai ehkä mä hoidin sen puolen, mutta kyllä mieskin nyökytteli...

Nyt lenkille! Haastan kaikki tänään jonnekin ulkoilemaan, paitsi jos edelleen on tuulista ja liukasta. Sitten on parempi vaikka Zumbata kotona! Kokeilin sitä siis eilen ja oli pakko sulkea verhot, kun nolotti niin omat hetkuminen. Saas nähdä, tuleeko kaivettua sitä levyä uudelleen enää esiin. Ehkä joskus!

torstai 24. maaliskuuta 2011

Videomateriaalia Fallaksesta ja sitten se asia on vihdoinkin loppuunkäsitelty...

Huh huijjaa! Lähes viikko mennyt ilman yhtäkään tekstiä. on ollut jotenkin vaikean tuntuista tarttua näppäimistöön ja näpytellä tänne juttuja. On jotenkin tuntunut, että joko ei ole mitään asiaa tai sitten niin, että asiaa on, mutta koska ne kohokohtakuvat tapahtuneista jutuista on jumissa kameralla, niin ei viitsi sitten niistä kirjoittakaan. Se on kuitenkin melko huono ajattelutapa, sillä on se pelkkä tekstikin parempi kuin ei mitään.

Niinpä siis tässä vähän paivitystä. Nyt on ollut pari aika tuulista päivää ja vettä on tullut ikkunoiden karmeista myös sisälle lattialle saakka. Sitä sitten saa tuosta luuttuilla ja seurailla homeen lisääntyvää marssia pitkin seinää. Mua onkin alkanut hirvittämään tää homeen määrä, mitä tässä asunnossa on. Kylpyhuone on suorastaan vihreä ja kammottaakin käydä siellä aina suihkussa, kun tuntuu, että home suorastaan kiipeää suihkun mukana iholle. Nyt saatiin vihdoin lisää lämpöä sinne, kun mies kävi vähän tarkastelemassa patteria. Siellä on siis tähän saakka ollut 15 astetta, eli voitte kuvitella, että aika vilpakat oltavat on ollu. Samalla ku kosteus hohkaa seinistä ja pyttykin on niin kylmä, että hyvä kun ilkeää istua! Nyt siis toivotaan, että tuo patteri alkaisi toimimaan toisella tavalla ja saatais vähän lämpöä ja kuivuutta kylppäriin.

Huomenna meille on tulossa pari vierasta Suomesta ja sekös onkin huisia! Visiitti tulee olemaan tosin aika lyhyt, mutta varmaan sitäkin hauskempi. Vielä ei olla tehty suuria suunnitelmia viikonlopun varalle, mutta eiköhän me jotakin kivaa taas keksitä. Onneksi ilmakin alkaa muuttua taas parempaan suuntaan. Ainakin siis viikonlopuksi on luvattu +20 ja aurinkoa.

Täällä on tosissaan se Fallas ja se on nyt ollut melkein viikon ohi. Tuntuu, että vieläkin saadaan toipua pommeista ja joka aamu herätään kiitollisena omaan herätyskelloon eikä pommiparaatiin. Tässä videonäyte joka-aamuisesta paraatista.

Ja tässä sitten videota viimeiseltä päivältä tuosta meidän takaterassilta kuvattuna. Pommit lentelivät siis tuosta korttelin takaa, läheisestä pikkupuistosta.



Aika huimaa menoa oli siis tämä kolme viikkoa, eikä meillä kummallakaan ole mitään intoa palata näihin maisemiin ainakaan seuraavan Fallaksen aikaan! Huh... Hieno juttu oli se, että viimeisenä iltana Cremassa poltetaan kaikki paperipatsaat. Lähdimme sitten katsomaan siis yhtä tällaista tuohon kulmille ja olihan se ihan mielettömän vaikuttava juttu.

Ikävä juttu, että mun kaikki kuvat on kameralla ja sieltä niitä ei saa tällä hetkellä pois. Niinpä voin vaan kertoa, että pikkukatujen risteykseen voimalinjojen keskelle oli pystytetty yksi näistä noin 10-metrisistä patsaista. Menimme paikan päälle jo joskus klo 12 aikaan yöllä, kun silloin se oli tarkoitus sytyttää. Homma ei kuitenkaan edennyt ihan niin nopsaa, vaan sitten tunnin kuluttua siitä patsas vihdoin reuhahti tuleen. Sitä edelsi pitkä ruljanssi sytykkeiden tunkemista patsaan eri puolille, vesijohdon testaamista, valokuvaamista juhlapukuihin pukeutuneiden ihmisten kanssa, yleisestä haahuilua, pommien heittelyä, ilotulitus ja vihdoin itse paperinuken poltto.

Meidän kulmilla ollut nukke oli aika hurjan näköinen ukko ja mietimmekin siinä innokkaina eturiviläisinä, että kuinkahan mahtaa tuo paperinukke sitten lyyhistyä kasaan vai kaatuuko se mahdollisesti jonnekin suuntaan. Patsas romahti tosi hienosti niille sijoilleen. Vain yksi käsi tippui nätkähtäen maahan, mutta kuitenkin aika hallitun oloisesti. Lopuksi koko muu patsas oli palanut, kunnes pelkkä pää oli liekeissä jäljellä. Se taisikin olla sitten kohokohta, kun palava pää vihdoin mätkähti maahan. Porukka hurrasi ja riemuitsi. Pikku hiljaa lähdettiin sitten tassuttelemaan kämpälle päin ja voi sitä autuutta, kun tuon episodin jälkeen ei sitten seurannutkaan hurjat karkelot tuossa meidän takapihan parkkiksella, vaan sitä seurasi täydellinen hiljaisuus.

Nyt lupaan parantaa tapani tämän bloggaamisen osalta. On ihan tosi noloa pitää blogia, johon ei sitten kirjoitakaan! Niinpä asiaan tulee nyt muutos ja anon kirjoitusvapautta vain niille päiville, kun meillä on vieraita. Ja tällä en nyt siis yritä pedata viikonlopua kirjoitusvapaaksi, vaan pistän kyllä nyt päivittäin tekstiä tulemaan hyvitykseksi melkein viikon tauosta.

Oikein rattoisaa torstaita kaikille!

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Lindströminpihvit

Täällä on ollut niin älyttömän kuuma päivä tänään, että alkaa usko vihdoin rakentua lämpiämiselle. Seuraavalle viikolle on luvattu sateista ja pilvistä. Asteetkin tippuvat tuonne 10-15 asteen välille, mutta sitten loppuviikosta pitäisi taas koittaa aurnkoisempi taival. Silloin tapahtuukin Forecan mukaan suuri muutos yölämpötilassa. Tällä haavaa yölämpötila keikkuu viiden ja nollan välillä, mutta tuolla viikon perässä näyttäisi yölämpötila jäävän poikkeuksellisesti 17 asteeseen. tervetuloa kesä!

Aurinkoa täällä onkin jo tullut saatua. Ei vaan malta istua sisällä ja nuhjaantua, vaan on pakko hengailla rannalla tai terassilla koko ajan. Meillä on täällä ihan mielettömän hyvä juttu toiden terassien suhteen, sillä aamulla paistaa aurinko isolle terassille, eli meren puolelle ja joskus yhden kahden aikaan se alkaa helottaa takaterassille. Aina on jompi kumpi terassi, jonne ei tuule. Kesemmällä tulee varmaan voittamaan se puoli, kummalle nimen omaan tuulee.

Eilen tehtiin ribsejä tuossa meidän sisäterassilla, joka on siis noin 6 neliön koppero, jossa ei ole kattoa. Siellä oli oikeen erityisen huonoon kuntoon päässyt grilli, jonka mies sitten putsasi. Sanoin, että vähempikin varmaan riittää, mutta kun se oli päässyt homman makuun, niin ei voinut luovuttaa. Ja tulihan siitä sitten, kuin uusi! Ribsit onnistuivat ihan hyvin, mutta ei kyllä voi verrata viimekesäisiin ribseihin mökillä.

Tuota mökkiä onkin tullut jo useampaan otteeseen täällä haikailtua. Se on lyhyen ajomatkan päässä  Helsingistä, aivan järjettömän upealla paikalla ja kaikin puolin toimiva ja tyylikäs mökki. Tai siis kun näin sen ekaa kertaa, niin ajattelin, että tuohan on huvila, eikä mikään mökki. Isot ikkunat järvelle päin, oma pikku ranta, mustikkametsää, pari isoa terassia ja viime kesänä rakennettu ihka uusi kesäpesä, eli työkaluvaja/ grillikatos/ privaatti minimökki. Ollaan koirillekin juteltu kymmeniä kertoja niiden nautiskellessa tästä auringosta, että on varmaan jo niilläkin kova kaipuu mökille haistelemaan tuulta. Kyllä on meilläkin ja se tulee olemaan kyllä yksi kohokohdista, kun kesällä saadaan sinne sitten taas pinkaista. Pakata koirat ja nyssäkät mukaan ja päästä herkuttelemaan ihanalla mökkielolla. Juuh, ja mainittakoon että mökki ei todellakaan ole meidän, vaan miehen vanhempien. Fiilinki siellä on aina mitä mahtavin ja leppoisin. Kova kaipuu siis jo sinne!

Tänään tuli myös haiku omaa rakasta mummia. Ja sehän tarkoitti sitä, että oli ryhdyttävä tekemään kuuluisia lindströminpihvejä. Ja voi moro, kun niistä tuli herkullisia! Täällä ei ollut kaupassa kokonaisia säilöttyjä punajuuria, niin piti ostaa valmista raastetta. Niinpä pihveistä ei tullut niin herkullisen punertavia, vaan jäivät aika perusruskeaksi. Maku oli kyllä silti paikoillaan. En nyt ole varma, onko tämä joku salainen perheresepti taas, mutta mikäli on, niin mummi puhelua sitten tänne päin, niin poistan sen täältä! Ja tietysti, mikäli olen kirjannut tämän "puhelinreseptin" joskus väärin ja asianomainen havaitsee vakavia puutteita niin myöskin silloin: luuri käteen! :)

Sipuli on tärkeä

Tässäpä ohjetta:

Mummin Lindströminpihvit

400 g jauhelihaa 
3-4 punajuurta mausteliemessä 
2 sipulia
n. 1 tl kaprismarjoja
2 kananmunaa
mustapippuria
1 tl suolaa
vaaleaa leipää
Raasta punajuuret ja yksi sipuli. Pilko kaprismarjat pieneksi. Sekoita keskenään kaikki muut paitsi jauheliha. Anna maustua 30 min. 
Lisää sekaan jauheliha ja pieneksi murustettu vaalea leivänpala ja anna olla vielä puoli tuntia.
Paista pihvit pannulla voissa (tärkeää) ja kerää valmiit pihvit esim syvälle lautaselle. Kun kaikki pihvit paistettu, lorauta vähän vettä tyhjälle pannulle ja anna kiehua hetki. Kaada neste pihvien päälle. (tärkeää)
Lopuksi paista toinen renkaiksi leikattu sipuli miedolla lämmöllä voissa ja ripottele päälle hiukan suolaa ja sokeria. 
Tulee noin 12 pihviä. Siis 12 loistavaa pihviä!


Muusin ohje lienee kaikille tuttu, mutta mies tekee niin silkkistä muusia, että rustaan nyt senkin ohjeen tänne.


Miehen perunamuusi


keitä puolitetut perunat kypsiksi suolatussa vedessä
muussaa voin maidon ja suolan kanssa (oikein sileätä tulee sauvasekoittimella, mutta tarvii varoa, ettei muusi liisteröidy, eli pitää olla nopea)

Valmis!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Aurinkoa, grillausta ja aamutulituksia

Upeat säät ovat hellineet meitä nyt jo kolmatta päivää. 22-25 astetta lämpöä tuntuu erityisen mukavalta muutaman viimaisen ja viileän päivän jälkeen. Tuossa meidän takaterassilla on suorastaan tulikuuma!

Eilen käytiin japanilaisessa ravintolassa syömässä. Suurena ankeriaan ystävänä tilasin lautasellisen ankeriasta ja hyvää oli! Alkuun syötiin gyozaa, eli jonkin sortin taikinakuoreen tehtyjä liha/kasviskääröjä. Oli oikein maukkaita. No, siinä sitten sain pääruoan eteeni ja mies jäi odottelemaan omaansa. Näykittiin siinä sitten yhdessä mun ruokaa odotellessa. Vihdoin yksi tarjoilija huomasi, että miehellä ei ollut ruokaa edessään ollenkaan vaan molemmat istuskelee odottavan näköisenä tekemättä mitään. Sitten tuli toinen tarjoilija kertomaan, että parikyt minsaa menee, että tulee ruoka. Ne oli ymmärtäny, että me syödään kaikki yhdessä, eikä niin, että jaetaan vaan alkuruoka ja sitten erikseen syödään pääruoat. No, sitten tilattiin toinen satsi gyozaa siihen välille, mutta senkin saamisessa meni vartti. Sitten melkein samaan aikaan vasta mies sai annoksensa, teryakitonnikalan. Se oli ikävä kyllä aivan hullun kuivaa, eli suorastaan natisevaa. Kiva paikka se muuten oli ja ruoat oli hyviä ja edullisia, joten varmaan mennään kyllä uudelleenkin.

Täällä on nyt vika viikko Fallasta meneillään ja aletaan kyllä totta puhuen olee aika puhki koko festivaaliin.  Joka aamu tällainen epämääräinen kulkue kulkee ympäri tienoota ja räjäyttelee ihan mahdottomia pommeja. Lisäksi porukassa on torvisoittokunta, sekalainen lajitelma keski-ikäisiä ukkoja ja "paraatia" johtaa mies tyhjän ostoskärryn kanssa. Erikoista! Ja on muuten hiukka karski herätys tuo joka-aamuinen pommitus. Tässä pientä maistiaista touhusta. Kuvattu tänä aamuna.


Tänään käytiin oiken tosi isolla ja kivalla kuntokävelyllä. Oman arvion mukaan 7-8 kilsaa käveltiin. Bulevardia toiseen suuntaan ja rantaa pitkin takasi päin. Taivaalla nähtiin eriskummallinen näky. Kolme konetta lensi aivan lähellä toisiaan. Mietittiin sitten, että voidan niiden etäisyys olla vaikka 50 kilsaa, kun ne on niin hillittömän korkealla, että vaikea on arvioida. Näytti siltä, niinkuin joku olisi raapaissut taivaaseen kolmella kynnellä pitkät naarmut.

No, sitten kun päästiin kotiin niin luin Iltalehdestä että Ranska oli sanonut, että Libyassa alkaa parin tunnin sisällä tapahtua. Sitten kovasti tällä pohdittiin, että olisko ne kuitenkin ollut hävittäjiä, jotka lensivät muodostelmassa. En nyt tosiaan tiedä oikeita termejä kaikelle, mutta siis kaikki saanevat idean. Täällä näkyy hienosti, kun koneet tekevät taivaalle kuvioita. Kaikenlaista ristiä, rastia, ristikkoa ja kurveja tuolla näkyy. Ne on tosi hienoja. Otin yhden erittäin onnistuneen kuvankin, mutta en nyt laita sitä tänne, niin voin osallistua yhteen valokuvauskilpailuun sillä.

Tänään pidetään "grillibileet", eli ihan kahdestaan täällä nysvätään, mutta tehdäänpä ainakin aimo herkut koko porukalle. Annetaan siis koirillekin toki pikku maistiaiset. Kuorettomat chorizot ainakin tekivät salamannopeat kauppansa tuossa aikaisemmin päivällä! Tänään siis luvassa ribsejä omatekoisella marinadilla ja rubilla (hierotaan lihan pintaan sellainen jauhemausteseos), chorizoa ja ranskalaisia. Yleensä meillä on ollut grillikekkereissä myös vähintään Mac and cheeseä ja coleslawta. Nyt jää ne tekemättä, samoin melko työläs, mutta MAHTAVA Pulled pork. Ui jui, siitä ei grilliruoka parane! Possun lapaa tymäkässä marinadissa grilliin ja 6-7 tuntia grillissä epäsuoralla lämmöllä. Sitten kädet avuksi ja hieman jäähtyneestä lihasta revitään lihat irti ja pieneksi "mössöksi". Jos vielä Suomeen palattuamme pidän jotain blogia, niin lupaan heittää teitä sillä erinomaisella reseptillä. Mac ´n cheesen ohjeen voin ehkä myös jakaa, jos kiinnostusta löytyy.

Oikein rattoisaa perjantaita kaikille! Niin ja KIITOS kaikille ihmisille, jotka olette merkinneet blogini suosikiksenne Blogilistassa. Ei kai tämä iso numero ole muille kuin mulle, mutta teitä ns. vakilukijoita on jo yli 50! Tosi hieno juttu ja innostaa ehdottomasti bloggaamaan. Siispä kiitos ja kumarrrus kaikille lukijoille.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Ilotulitus...

...oli pitkä ja kovaääninen! Tänään oli ensimmäinen iso iltailotulitus Fallaksen aikaan. Samanlainen on vielä huomenna ja ylihuomenna ja sitten perjantaina vielä isompi ja lauantaina pääilotulitus. Juu, ei tartte rahaa vissiin säästellä, kun voi joka päivä kolmen viikon ajan paukuttaa rahaa ilmaan. Kauniitahan ne ovat, mutta ovatko sitten niin kauniita että niistä kannattaa maksaa miljoonia, niin en ole varma. Tai siis olen, eli ei.

Meidän piti jäädä sitä tuonne keskustaan katsomaan, mutta sitten iski kauhee unikohtaus ja päätettiin napata taksi kotiin. Täältä sitten saatiin katsella ikkunan takaa, niinkuin vanhukset, kun pommeja räjäyteltiin. Hyvin näkyivät tänne saakka, no problem!

Tarkoituksena on kuitenkin mennä huomenna tai ylihuomenna joen reunaan katsomaan tulitusta ja valmistaa itsensä henkisesti siihen, että ihmiset heittelevät aivan laittoman isoja pommeja siellä toistensa jalkoihin. Karseeta!!! Ihan totta inhoan sitä, kun saa hypätä metrin ilmaan aina kun jossain vierustalla taas pamahtaa. Oh well, se on näköjään pelin henki täällä ja pakkohan se on kerran kokea kunnolla, kun kerran Fallaksen aikaan satutaan täällä olemaan.

Toinen koirista on ollut nyt kauhusta kankeana pari päivää, kun selkeästi tulitukset lisääntyvät päivä päivältä, kun mennään Cremaa, eli loppuhuipennusta kohti. Se ei suostu tekemään ulos mitään, vaan tärisee, läähättää ja alkaa heti kiskoa takaisin kotiin. Pari kertaa onkin löydetty pissat sisältä, mutta on se aika lahjakkaasti sitten myös pidättänyt sitä seuraavaa kertaa varten siinä toivossa, että silloin ei räjähtelisi. Vaikka onhan meillä tuossa toi olkkarin musta paksu matto. Siitä kun ei näy, montako desiä siihen on jo lorahtanut. Hohhoijaa... No, piakkoin tämä megafiesta onkin ohi ja saa koiraparatkin relata. Onhan se ihan sydäntäsärkevää katsoa, kun toinen on niin kauhuissaan ja nousee koko ajan kahdelle jalalle ja nojaa mun jalkoja vasten, koska haluis niin syliin. Liikkuu siis kävellessäkin näin mukana. Katsotaan, saadaanko yöllä herätys pissahädän takia. Sitten se on vain lähdettävä, ei muu auta.

Leppoisia unia itse kullekin säädylle. Suomenna koitan postata pari kuvaa ja laittaa aika herkun cup cake -reseptin tänne.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Pääsykokeista

Tuuli se vaan ulisee ja sadetta piiskaa. Milloinkahan nämä säät oikein alkavat asettua? Hiukkasen oli eri suunnitelmat jo tähän maaliskuulle. Näin jo itseni tuolla uikkareissa nautiskelemassa auringosta koiruliinit kainalossa. No jaa, kaippa ne aurinkoiset päivätkin vielä tulevat. Ja jos eivät tule, niin tämä oli sitten tällainen reissu...

Olen laittanut hakupapereita muutamiin kouluihin, jotka alkaisivat syksyllä. Niitä ennakkotehtäviähän tässä on nyt sitten yritetty vääntää ja muutaman ihan hyvän olen saanut aikaiseksi. Kovin vaativia nuo tehtävät ovat ja heikkouskoiselta meinaakin loppua tarmo jo heti alkuunsa, kun alkaa miettiä vaikkapa valokuvaa aiheesta läsnäolo tai tulevaisuus. Huh, ei ole helppoa. Mukavaa tekemistähän nämä kyllä ovat ja eihän se haku haavaa tee, vaikka ei sisälle saati seuraavalle kierrokselle pääsisikään.Hyvää harjoitusta ja ajatusten möyhimistä kaikki tyynni.

Pakko kertoa, että viime syksyn haussa kävi tosi karmea juttu. Hain journalismia opiskelemaan ja hakulomakkeeseen tuli täyttää todistuksen keskiarvo painottamattomana. Tämä siis tarkoittaa, että esim. 30 opintoviikon kokonaisuudesta merkitty numero vastaa yhden opintoviikon laajuista kurssia. Tapauksessani kymmenen (!!!) vuoden takainen terveystiedon numero lukiotodistuksesta oli saman arvoinen kuin muutama vuosi sitten suorittamani 15 opintoviikon laajuinen multimediatekniikka. Kysyin ohjetta todistuksen antaneen oppilaitoksen koulutusjohtajalta ja hän ei voinut uskoa, että he haluaisivat journalismikoulutuksessa tietää painottamattoman keskiarvon. Niinpä hän neuvoi mua laskemaan opintoviikoilla painotetun keskiarvon ja merkitsemään sen hakupaperiin.

Okei, kyllähän tuosta nyt tampiompikin tajuaa, että nyt ei taida mennä oikein, mutta niin vaan napsahti sitten pääsykoekutsu mulle. Läksin Rotterdamista Helsinkiin kokeisiin (kaikki tämä tapahtui salaa, koska mua jännitti niin kauheasti etten halunnut kertoa kenellekään) ja kokeet meni hyvin. Seuraavana päivänä lensin takaisin ja jäin jännittämään tuloksia. Sain kirjeen, jossa ilmoitettiin, että mut on hyväksytty kouluun. Juhuu! Olinko onnellinen? KYLLÄ. Sitten mua alkoi taas mietityttämään se arvosanajuttu ja soitin koulun opintotoimistoon. Sieltähän se sitten selvisi, että vaikka kokeet meni hyvin, niin homma on niin pisteen tarkkaa, että putosin saman tien 10:lle varasijalle. Ei sekään ollut sinänsä huono sijoitus, kun hakijoita oli reilu 1500 ja olin viidenkymmenes. Se ei silti riitä.

Pettymys oli tosi kova ja kyllähän siinä itku pääsi useampanakin päivänä. Yritin selvittää mahdollisuutta korottaa lukioarvosanoja tenttimällä ja vaikka se olisi ollut mahdollista, niin minulla ei yksinkertaisesti riittänyt siihen aika. Niinpä nyt on paperit vetämässä aikuispuolelle, jossa suurin osa pisteistä tulee pääsykokeesta. Numeroilla ei ole merkitystä, vaan aikaisemmilla ammattikorkeakouluopinnoilla ja alakohtaisella työkokemuksella, joista molemmista saan ihan hyvin pisteitä. Itse en siis voi esimerkiksi enää hakea tuonne nuorten puolelle journalismia opiskelemaan, sillä todistukseni ei riitä edes pääsykokeisiin. Niinpä voi siis vielä ajatella, että sain special-tilaisuuden osallistua, mutta sekään ei riittänyt. Ärh... jos vaan olisin harkinnut kolumnin näkökulman paremmin ym ym ym .....

Se, mikä tässä hommassa on vinksallaan on se, että todistuksen keskiarvo ei vastaa todellisuutta, eli opintoviikot eivät ole keskenään samanarvoisia. Soitin Haaga-Helian koulutoimenjohtajalöle kysyäkseni asiasta. Hänkään ei osannut selittää, miksi asia on niin. SE vasta olikin kummallista, sillä asia tuli hänellekin uutena. Lupasi tiedustella asiaa, mutta ei sieltä nyt ole kyllä mitään kuulunut. Olisi mukava saada tietää edes perustelu tälle menettelylle.

Hassua oli myös se, että pääsykokeissa vieressäni istunut tyttö jätti kaikista osa-alueista tyhjän paperin. Myös haastattelusta hän tuli samantien ulos. Oliko joku pakottanut hänet osallistumaan? Ja samalla meni paikka joltakin sellaiselta henkilöltä, jonka todistus ei ole parhaimmasta päästä, mutta joka olsii hillittömän hyvä kirjoittaja. Oh well... Onneksi itse voin osallistua aikuispuolenkin kokeisiin, sillä olen ehtinyt kartuttamaan alakohtaista työkokemusta runsaasti. Nyt sitten vain peukut pystyyn, sillä homma ei varmastikaan ole helppo! Muista, kuinka viime kerrankin jälkeen päässäni suorastaan surrasi ja hurisi, kun olin niin kovasti keskittynyt kaikkiin testeihin. Yksi ihan järkevä asia oli alkaa kirjoittaa edes säällistä suomen kieltä tähän blogiin. Olisi varmaan lukijoidenkin miellyttävämpi lueskella, kun ei olisi vaan tällaista tajunnanvirtaa!

Kas niin, tilityksellä saa aina paljon tekstiä aikaan. Ja olipa ihan kiva päästä tuosta jutusta kertomaankin, sillä jostain syystä se edelleen kaihertaa mun mieltä. Toivotaan parempaa onnea seuraavalla kerralla.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Japani, Fallas ja Black Swan

Täällä taas! Mihin kauniiseen aamuun me tänään herättiinkään. Parin viikon lähes tauottomien kehnojen päivien jälkeen paistaa aurinko, eikä oikeastaan tuulekaan paljon. Pakko kattaa aamupalavehkeet ulos ja naatiskella siinä kaikessa rauhassa.

Sisko lähti muutama päivä sitten ja me oltiin täällä ihan orpona vähän aikaa, ennen kuin päästiin taas omaan rytmiin kiinni. Siskon kanssa tuli puuhattua kaikenlaista ja toisaalta ei mitään kovin järisyttävää. Oli vaan niin kivaa saada taas omaa porukkaa tänne patsastelemaan.

Nyt onkin pari päivää mennyt Japanin tilannetta seuraillessa. On tuntunut ihan urpolta tänne kirjoittaa mitään omista pikku ympyröistä, kun toisaalla tapahtuu niin mullistavia, käsittämättömiä asioita. Tapahtuman tekee vielä hurjan paljon henkilökohtaisemmaksi se, että Tokiossa asuu kaksi rakasta ystävää, joiden puolesta täällä ollaankin oltu sydän syrjällään. Heillä on "kaikki hyvin", eli ainakin tähän saakka ovat saaneet vettä ja ruokaa, oma asunto on ehjä ja ovat saaneet yhteyden ihmisiin. Mukavaa onkin ollut se, että he ovat päivittäneet Facebookiin tilannetietoja ja nimenomaan henkilökohtaisesta näkökulmasta, jolloin asioihin pystyy täälläkin päässä maailmaa eläytymään eri tavalla. Siellä on ystäviemme vanhemmat olleet tiiviissä yhteydessä heihin ja pitänyt heitä ajan tasalla ja toki, jaellut tärkeitä neuvojakin. Kyllä vaan vanhemmat on niin tärkeitä kaikenlaisissa sattumuksissa, mitä elämä eteen heittää. Aina voi kysyä neuvoa ja jos ei voi, niin voi ainakin kuvitella heidän vastauksensa. Se on ehkä se "järjen ääni" omassakin päässä.

Nyt sitten vaan toivotaan Japaniin parasta ja eritoten niin, että säästyttäisi ydinonnettomuuksilta. Näin blogin välityksellä vielä kaikille Japanissa asuville suomalaisille paljon voimia. Erityisesti mua lämmittää näistä meidän ystävistä tieto, että he ovat siellä yhdessä.

No nyt sitten näihin meidän hiukka pienempiin juttuihin. Käytiin katsomassa Black Swan, eli Oscarillakin palkittu trilleri balettitanssijasta, joka pyrkii täydellisyyteen vaativassa mustan ja valkoisen joutsenen roolissa baletissa Joutsenlampi. Elokuva oli upea! Aivan mielettömän hieno, ihon alle tunkeva ja ehdottomasti muistettava teos. Visuaalisesti, kerronnallisesti ja käsikirjoitukseltaan aivan huippuluokkaa. Tätä ei tosin kannata mennä katsomaan esim. krapulassa tai muissa erikoisissa fiiliksissä, sillä ainakin tämän jälkeen kaikki tuntuu väkisinkin oudolta ja vähän kammottavalta. Parempi siis mennä hyvässä seurassa, joiden kanssa voi purkaa elokuvaa ja sen aiheuttamia ajatuksia sen nähtyään.

Eilen käytiin kävelemässä tuolla satama-alueella, kun sisko vinkkasi jonkun lenkkinsä jälkeen siellä käyneensä. Käveltiin noin kilometrin (ellei ylikin)  mittainen muuri toiseen päähän saakka koirien kanssa ja oli tosi kivaa. Koko muurin (tämä siis oikeastaan iso kaksikerroksinen laituri) matkalta sinne oli rakennettu penkkiä, joten siellä on varmasti ainakin viikonloppuisin ja ilmojen lämmettyä rutkasti porukkaa istuskelemassa. Muurin vierusta on pakattu isoilla sementtimöykyillä, jotka on valettu vähän niinkuin tähden muotoon. Käyn nappaamassa niistä kuvan jonain päivänä ja postaan sen sitten tänne. Ovat tosi hienoja! Ja mun villissä nuoruussunnitelmassa onkin vielä toteuttamatta se, että "skriivaan" jonnekin jotakin, eli jonain iltana maalipurkki ja suti kouraan ja käyn väsäämässä jonnekin niistä kivistä jonkun tekstin. Alkoi jo nyt jännittämään! Tarvii nyt vielä miettiä...

Täällä on nyt menossa toinen viikko Fallasta. Kaupungin keskustorilla joka päivä klo 14 räjäytetään kauheet ilotulitteet, joita koko kansa vaeltaa katsomaan. Ja koska tulitukset pidetään päivällä, niin ne eivät ole visuaalisia, koska päivällähän ei ilotulittet näy. Silloin siis keskitytään ääneen ja sitä kyllä näissä tulituksissa piisaa. Yksi todella massiivinen tulitus oli noin viikko sitten myös tässä "meidän rannalla" ja meillä olikin aitiopaikka koko homman seuraamiseen tältä neljännestä kerroksesta. Ainoa harmi oli se, että toinen meidän koirista pelkää pommeja kuollakseen ja puolet tulituksesta menikin sitten sen kanssa kylkimyyryä tuolla maksuuhuoneessa. Raukka parka oli niin kauhuissaan, että läähätyksestä ja tärinästä ei meinannut tulla loppua pitkään aikaan sen jälkeenkään. Se tässä on ollut hyvä, että koska pommeja pamautellaan täällä joka ikinen päivä, niin koira on tottunut niihin, ainakin joissain määrin. Ainakin aikaisempaan verrattuna parannus on tosiaankin huomattava.

Niin, tuosta Fallaksesta vielä, että täällä rakennetaan kymmenien metrien korkuisia paperimassanukkeja, jotka poltetaan sitten Fallaksen viimeisenä päivänä, Cremassa. Suomen paloturvallisuusheput eivät varmaan suosstuisi tällaiseen. Näitä jättikokoisia patsaita poltetaan ymmärtääkseni tuolla keskustassa pienillä kuvijja, mitkä ovat aivan täynnä väkeä. Ja ehkä mielettömimpänä seikkana: viimeisenä iltana poltettaviin paperinukkeihin kuluu rahaa yli kymmenen miljoonaa euroa. Ja tämä on siis vain hinta niille nukeille. Palaan aiheesta myöhemmin, jos saadaan vielä jotakin omakohtaista kokemusta Fallaksesta. Otin kyllä kuvia tuolla järkkärilläni, mutta mulla on sen kanssa ikävä ongelma, etten saa kuvia siirrettyä tänne omalle koneelleni. Niinpä nne täytyy siirtää eka miehen työkoneelle ja siitä sitten muistitikulla tähän mulle. Argh... rasittavaa.

Yhden hauskan kuvan laitan nyt kuitenkin tältä aamulta. Täällä kun on satanut ja myrskynnyt vimmatusta monta päivää, niin edellisesta accidentista oppineena pidämme pöytää nurinpäin parvekkeella. Sen huono puoli tuli nyt esiin, sillä koko pöytä on ihan täynnä vettä. Yritettiin ensin hilata se parvekkeen reunaan ja sieltä pikku hiljaa hivuttaa vedet tuohon alla olevaan pusikkoon. Pöytä oli kuitenkin niin painava, että se oli pakko tyhjentään niiltä sijoiltaan. Katsoin kyllä, että alhaalla kadulla ei kulkenut ketään...!

Vielä yksi "vesisade"

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kiirus

Täällä on aika mennyt nyt niin kovaa vauhtia, että ei ole koneelle ehtinyt! Tai vaikka olisi ehtinyt, niin ei ole jaksanut, sillä sen verran on tullut siskon kanssa liikuskeltua, että on ollu päivän päätteksi voimat ihan finaalissa.

Huomenna se lähtee takaisin Suomeen, niin täälläkin alkaa päivät taas tasoittua. Sitten tulen koneelle ja kerron koko viikosta kuvien kera! Kiitettävää keskiviikkoa kaikille.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Litti

K-k-kyyyylmä! Tänään on sisällä pitänyt olla kahdet pitkät housut ja neljä paitaa päällä. Hörh! Satoi koko päivän isoja räntämäisiä lastuja. Nyt paistaa aurinko! Tai siis laskemassahan se jo on, mutta kuitenkin. Myöhään tänään illalla tulee sisko ja parasta oliskin säiden parantua siihen mennessä! Nyt on myös kaikki mahdolliset puut ja pelletit poltettu, joten joko se on lähdettävä niitä jostakin hakemaan tai toivottava, että toiveet lämpimämmistä säistä toteutuu.

Eilen kysyin mieheltä, että onko se lukenut näitä mun blogejani vähään aikaan. Sanoi lukeneensa, mutta kaipaavansa ruokapostauksia. Hih, haluaa siis päästä kokkailemaan ja raportoimaan ja sehän sopii mulle! Ehdotinkin, että nyt kokeillaan uudelleen onneamme taskuravun metsästyksessä ja tietysti kokkaamisessa. Ja sen jälkeen vuoroon sitten ankerias! Se on tosi pelottava luikeroeläin, varsinkin tietysti, kun täällä niitä myydään ihan kotieläinmuodossa, eli virkeän elävänä. Hui olkoot. Mutta on se NIIN hyvää... Muistanpa muuten, että täälläkin kommentoineen Apen vaimolla olisi hihassa joku erinomainen ankeriasresepti. Muistankohan oikein ja olisiko sitä mahdollista saada kokeiluun?

Maalasin tänään harjoituksena muotokuvaa jostakin netistä löytyneestä naisesta. Sitä oli kiva maalata, rakentaa maltillisesti kerros kerrokselta. Olen helposti sellainen vahvan viivan tyyppi piirtämisessäkin, eli sellanen nyheröhahmottelu ei ole koskaan ollut mun vahvimpia puoliani. Sen takia tämä on juurikin hyvää harjoitusta, sillä kerrosten täytyy vielä antaa kuivua. Malttia siis vaaditaan!

Työ on vielä kesken, mutta kyllä siitä jo selvän saa. Sehän on ilmetty Jari Litmanen. Hmm, ei siis tismalleen saman näköinen kuin kuvan nainen...

Nyt tehdään lammasta ekaa kertaa elämässä. Niinpä suuria aukkoja yleissivistyksestäkin näyttää löytyvän. Hiukan fiiliksen mukaan mennään, mutta oli oikein sievän näköisiä kyljyksiä, mitä me saatiin ostettua. Niiden kanssa sitten valkosipuliperunoita.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Sadetta ja painajaisia

Heps kukkuu, tänään on satanut paljon! Ja nytkin sataa. Ihan niinkuin jossakin lokakuussa mentäis, kun ikkunasta näkyy vain mustaa ja katuvalot heittää ikkunan vesipisaroihin kimalletta. Rento ropina vaan kuuluu, mutta oli se aika vihmovaa, kun koirien kanssa käytiin ulkona. Nekin oli taas olevinaan niin hienoja, että vajaa 10 metriä suostuivat tuolla vesilätäköissä hipsimään ja sitten jo heti nokka kohti kotia. Nyt ei voi ikävä kyllä sanoa, että kohti lämmintä kotia, koska sitä tämä ei suinkaan ole. Koska on ollut näitä sateisia ja tuulisia päiviä, niin se tuntuu taas heti täällä asunnossa. Huiku käy ja seinät hohkaa kylmää. Onneksi on koirapatterit ja kultapatteri lämpiminä!

Sain tuliaisiksi viikko sitten Hollannista aivan tosi herkän ja kauniin värisen tulppaanikimpun. Tulppaanit olivat vaaleanpunavalkoisia ja suorastaan läpikuultavia. Tässä tämän päivän kuva, kun homma oli niiden osalta ns. paketissa. Kauniita olivat, mutta sitten kun eivät enää olleet, niin dramaattisen kuvankin vielä sain napattua.



Tänään menin nukkumaan päiväunia, kun väsytti aivan vietävästi. Näin aivan kammottavia painajaisia! Siinä oltiin mun kummitädin talossa minä, siskoni ja serkkuni. Meidän oli tarkoitus olla siellä yötä ja sillä välin kun serkku ja sisko lähti hakemaan läheisestä puistosta jotakin, niin joku hullu mies yritti tulla sinne taloon. Kuulin, kun se nauroi jossakin ja kun tajusin, että yhden ikkunan "säppi" oli auki ja menin kauhuissani sulkemaan sitä, niin se mies tuli siihen ikkunan toiselle puolelle repimään sitä auki. Ja kun tiedätte, kuinka joskus painajaisissa on vaikea edetä (juoksu siirappista, kädet painavat ym..), niin tässä kamppailin kaikin voimin pitääkseni pienen pienestä säpistä kiinni samalla, kun se ukko riuhtoi toiselta puolelta kovin voimin. Sain sen kiinni ja sitten juoksin talon toiseen päähän varmistamaan, että ulko-ovi on kiinni. Sitten jostain ala-luukusta kuului ääniä ja huusin siskolle, että onko se hän. Ei kuulunut mitäåän ja olin ihan varma, että se on se hullu, mutta sitten se olikin iloinen sisko siellä. Huh kauheeta!

Kuulostaa varmaan näin kirjoitettuna aivan turhanpäiväiseltä, mutta jotenkin se uni oli niin ahdistava, että jäi joksikin aikaa tosi kummallinen olo päälle. Vatsalihaksetkin tuntu tosi kipeiltä, niinkuin mulla aina painajaisten/ surullisten unien jälkeen tuntuu. Olen kerran herännyt siihen, että kun ikään kuin itken unissani niin samalla hengitän tosi nopeasti todellisuudessa. Siitä varmaan alkaa vatsalihaksetkin kramppaamaan ja se tuntuu sitten vielä pitkään heräämisen jälkeen.

Nyt onkin pakko kertoa ihan nopeesti, kun tuli mieleen lapsuudessa näkemäni kauhu-uni. Jostain syystä makasin meidän kotipihalla mattotelineen päällä ja joku vanha mummo löi mua palleaan sillä mattopiiskalla. Sitten onneksi heräsin ja tajusin, että olin nukahtanut Kettu-karkin päälle ja se oli painanut keuhkojen välissä pahemman kerran ja tullut siten uniin... :D

Tänään mies väsäsi mahtavaa kanapiirakkaa. Tarkkaa reseptiä ei ole nyt edes saatavilla, kun se on vieläkin jossakin puhelinpalaverissa... Mutta siis oman kokemukseni mukaan tässä oli itsemarinoitua kanaa, paprikaa, parsakaalia, sipulia, valkosipulia, fetaa, salsaa, tomaattimurskaa ja päällä tietenkin juustoraastetta. Ei nuo meidän kytkennät muuten ihan kunnossa ole, kun aina sulakkeet paukkuu kun jotain uunissa yrittää tehdä. Ja noi asensi tosi fiksusti uunin tuohon pakkasen viereen...

Oh well, nyt on masu piirakkaa täynnä ja sateen ropinaan onkin sitten kiva nukahtaa. Nyt luen Nenäpäivää ja sen ohella ihan superhumpuukikirjaa, eli Sophie Kinsellan Wedding Girl. Nenäpäivä on vaikuttanut TOSIhyvältä tähän saakka. Ja tiedättekö mikä muu vaikuttaa tosi hyvältä? Huomenna tulee mun sisko!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Maalaamisesta

Tänää kaivoin vihdoin ja viimein pölykerroksen alta maalausvehkeet esiin. Sain iskältä ison nipun tosi laadukkaita akvarelleja ja niillä on kyllä ollut ilo maalata. Muutama perintösivellinkin on ahkerassa käytössä, hellässä huomassani. Aitokarvaisia ei ole montaa, mutta ne ovat sitäkin monikäyttöisempiä. Isollakin siveltimellä saa tehtyä aivan ohutta viivaa, jos karva on pehmeä ja siveltimen kärki hyvin muotoiltu. Näistä muut maalaajat tietävät varmaan aivan huikeasti juttuja ja itse vasta opettelen. Tuon minäkin kuitenkin tiedän ihan kokemuksesta.

Voisia sanoa, ettei ihan näköistä tullut, kun aloin tuosta vaaleanpunaisesta, heleästä tulppaanikimpusta maalaamaan summittaista kuvaa ja sitten siitä tulikin ihan mummin ruusupensas. Tai jos ei se, niin tuo työ sopisi ainakin aivan tosi hyvin mummin mökin tai asunnon seinälle. Tekisi oikeen mieli nappata kuva, mutta sitä pitää vielä vähän korostaa. Mun ongelma akvarellien kanssa on kyllä kuitenkin enimmäkseen se, että mulla on vaikeuksia muistaa ja malttaa jättää paperille täysin valkoisia kohtia. Nyt varmaan kuulostaa, että junttaan koko paperin täyteen väriä, mutta ei se ihan niinkään mene. Olen tehnyt oman oivalluksen, että ensin maalaan vaikka sitten koko kuvan (jos vaikeuksia hahmottaa) ihan vaaleista vaaleimmalla sävyllä. Siitä sitten pikku hiljaa tummentamaan.

Kävin Helsingissä toissa syksynä maalaus- ja piirustuskurssilla, kaksi kertaa viikossa siis tuli taiteiltua. Se oli ihanaa! Oli kiva maalata ryhmässä ja saada palautetta. Siitä tosiaankin oppi ja tuli vain yksinkertaisesti tehtyä paljon töitä. Kovasti haluaisin vielä joskus päästä opiskelemaan taiteita. Eihän niistä mitään töitä tule, mutta ihanaa se on ja tuntuu "oikealta". Olen vaan niin kriittinen, kun itsekseni alan väsäämään, että sitten helposti lannistuu, eikä jatka harjoittelemista. Siihen täytyy kyllä tulla muutos. Iskä joskus sanoi, että joka päivä kun piirtää jotain, ihan mitä vaan, niin kehittyy vuodessa ihan silmissä. Pitäisi olla sellainen oma piirustus/ maalauspöytä, jossa välineet olisivat aina esille ja näkyvillä. Sitten niihin olisi niin paljon helpompi käydä käsiksi, eikä keksiä väenväkisin jotain muuta hommaa.

Nyt työn alla on lehdet, joiden välistä pilkistää aurinko. Vähän jotain tuulta olisi kanssa haaveena saada kuvaan, mutta saas nähdä. Mulla on yksi maalauskirja täällä mukana. Sekin on tuolla kirjahyllyssä "turvassa". Kun nyt vaan nousis ja nappais sen edes tähän tarvikkeiden viereen pöydälle. HOPS! Mä tein sen! Nostin laiskan peppuni tästä tuolista ja toin kirjan näkyville.

Täällä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään erikoista muutaman viime päivän aikana. Aika tasaiseen tahtiin täällä alkaa elo sujua ja nythän me ollaan asuttukin täällä jo kuukausi. Eipä tunnu siltä!

Sisko on tulossa tänne perjantaina, eli muutaman päivän kuluttua. Kivaa! Ikävä kyllä on luvattu vaan aika viileää säätä, joten ihan biitsikeleistä ei päästä nauttimaan. Vaikka voihan se sääennustekin vielä taas muuttua vaikka kuinka, ennenkuin sisko tänne saapuu. Olen miettinyt muutamia juttuja, mitä täällä tullaan tekemään, mutta ei vielä mitään varmaa. Yhtenä tavoitteena on vuokrata auto päiväksi tai kahdeksi ja mennä tutkailemaan vähän tätä Valencian ympäristöä. Jos on hyvä sää, niin eläintarha on yksi vaihtoehto. Täällä on ymmärrykseni mukaan sellainen eläintarha, jossa saa kävellä eläinten seassa itse. Kai siellä jotkut aidat sentään on, ettei nyt ihan leijonan saaliiksi sinne kävellä. Surman suuhun, siis!

Pahoittelen, että multa on jäänyt taas muutama päivä väliin. Nyt vaan ei ole kerrassaan ollut mitään kirjoitettavaa, niin olen ajatellut, että jätän sitten mielummin kirjoitettua. Ehkä terveiset on sentään aina paikallaan ja vaikka sitten säätiedot! :)

Nyt salmiakkipastilli suuhun ja kaunareita kattomaan. Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!