Eilinen päivä kului kaupungilla, kun olin siellä vähän kaupoilla katselemassa uusia kesävaatteita. Kaikenlaisia oli rekit pullollaan, mutta eipä oikein sopivia juttuja löytynyt. Käteen jäi kuitenkin uudet uikkarit, pari hiuspantaa ja sellaiset jalkahikoilijan sukat avokkaisiin. Ne on sellaisen vanhat kunnon avokassukat, jotka on siis käytännössä vaan varpaiden ja kantapään peittona. Ne eivät näy siis avoimienkaan kenkien alta. Mummosuksiksi niitä itse kutsun, kun ainakin jossain vaiheessa tuntui, että kaikilla mummoilla oli sellaiset. Ne kun on myös sitä perinteistä mummoväriä myös, eli beiget.
Illalla sitten keitettiin parsaa ja sen kaveriksi possun fileitä. Oli hyvää! Jee! Seurasin ohjeita tarkasti ja keittäminen oli ihan helppoa. Sitä mä arvoin pitkän aikaa, että kuorinko parsoja vain alimman kolmanneksen vai kokonaan ja sitten, kun ne olivat jo jonkin aikaa levänneet kylmässä vedessä ennen keittämistä, niin päätinkin vielä kuoria ne nuppuun saakka. Mitään parsankeittokattilaa meillä ei ole, joten ihan perinteisessä isossa kattilassa ne keitin. Veteen suolaa, suokeria ja sitruunamehua. Paitsi tässä tapauksessa limemehua, kun sitruunoita ei ollut. Siinä sitten vähän yli 5 minuuttia ja suoraan lautaselle.
Sen kanssa oli viikonlopun matkimisen seurauksena tummaa öljypohjaista salaatinkastiketta (en tiedä ohjetta, kun mies teki sen) ja parmesanlastuja. Itse olisin syönyt ne voisulan kanssa, mutta nyt pitää kesää kohden kuulemma koittaa edes hiukan keventää. Ei huono idea. Kuvaa ei tullut otettua, vaikka sitä mietinkin, kun parsat niin sievätsit kelluivat vieri vieressä ennen keittämistä.
Tänään olen viettänyt oikeastaan koko päivän tuossa terassilla. Meille oli Suomen loman aikana vihdoinkin asennettu tänne sellainen kaislasuoja tuohon parvekkeen kaiteeseen, joten siitä saa hiukan kaivattua näkösuojaa ja samoin ehkä vähän tuulensuojaakin. Oikein tuo viihtyisyyttä muuten niin karulle terassillemme. Siinä siis tuli luettua ja torkuttua oikeastaan koko päivä, suojakertoimet iholla tietenkin.
Suomesta ostin vihdoinkin himoitsemani vanhanaikaisen kunnon sanakirjan (yli 70 000 sanaa!) ja sen avulla lueskelin Valencian kuukausilehteä. Siinä esitellään aina uusia ravintoloita, tulevia tapahtumia ja kaikkea muutakin kiintoisaa. Tämä oli vaan eka kerta, kun sanakirjan kanssa sin selvitettyä yhden tekstin ihan kokonaan. Vaude! Nyt voin Nikke -kirjaankin paneutua, sillä kai sen nyt kaikki arvasivatkin, mutta hiukan liian isoa palaa meinasin yrittää haukata sen kirjan lukemisen osalta aikaisemmin. Nyt homma helpompaa, kun sanakirja vieressä. Ajattelin tehdä niin, kuinka äiti on aina tehnyt, eli kirjoittaa jokaisen selvittämäni sanan kohdalle suomennoksen, jolloin sana jää paremmin mieleen.
Tälle illalle ei taida olla muuta ohjelmaa, kuin että ainakin tiedetään appivanhempien saapuvan tänään Madridiin. Huomenna sitten nähdään täällä Valtsussa ja vielä ei ole tarkkaan tiedossa mitä tehdään. Ainakin sinne samaileen "synttäriravintolaan", eli akvaarioravintolaan ollaan menossa, kuin missä ollaan käyty kerran aikaisemmin.
Oikein mukavaa torstaita kaikille ja miettikää: huomenna on taas jo viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti