maanantai 28. maaliskuuta 2011

Ihanat vieraat Suomesta

Jaahans, tänään sitten aamulla viiden aikaan jouduttiin sanomaan heipat meidän viikonlopun vieraille. Kaverit tuli tänne Madridin kautta ja yllättäen taas Iberian lento sieltä tänne oli myöhässä. Niinpä pariskunta kipusi meidän portaita vasta joskus puolenyön aikaan.

Oltiin valmistettu Banana Cup Cakeseja ja Miilunpolttajan spaghetti heille ruoaksi ja hyvin näytti onneksi maistuvan, vaikka taisivat matkalaiset olla aika poikki melkein kokopäiväisestä matkustuksesta. Siinä sitten hetken aikaa istuskeltiin ja sen jälkeen painuttiin kaikki yöpuulle.

Seuraava aamu oli tosi kaunis ja saatiinkin nautiskella hyvästä säästä tuossa terassilla. Syötiin aamiaista kaikessa rauhassa ennenkuin sitten päätettiin lähteä ratikalla keskustaan sompailemaan. Siellä sitten pyörittiin ja syötiin oikeestaan koko aika. Tilasin yhdestä ravintolasta lounaslistalta siansorkkakeiton ja huh sentään. En vaan päässyt käsiksi sorkkamaiseen, läskiseen, nahkaiseen ja lihattomaan sorkkaan, mutta liemi oli kyllä herkullista. Suomi-poika kuitenkin veteli sen hienosti napaansa ja meitä muita nauratti. Pakko sanoa, että touhu oli kyllä erittäin lähellä Pelkokerrointa...

Vähän jotain pientä kivaakin tuli ostettua, mutta lähinnä keskityttiin terassilla istumiseen ja nautiskelemiseen. Viiden aikaan lähdettiin kotiin päin ja hengailtiin vielä tuossa takaterassilla, koska siihen tuo ilta-aurinko porottaa vielä ihan mukavasti. Parin korttipelin jälkeen (sisälsi muuten tyylikkäimmän "Risti-seiska"-lopetuksen, mitä olen eläessäni nähnyt.

Sitten vähän hienompaa päälle ja takaisin keskustaan. Mentiin meidän aikaisemmin syksyllä bongaamaamme Tapa2 -ravintolaan, kun silloin jäi niin hyvät fiilikset kyseisestä paikasta. Nytkin annokset olivat yhtä alkupalaa lukuunottamatta herkullisia ja osin innovatiivisiakin, mutta aivan liian suolaisia! Tulee mieleen tätin kanssa käymämme italialaisen ravintolan suolankäyttö... Pääruoat oli tosi herkullisia ja vaikka muuten en ole lihamuhennos-tyyppiä, niin tässä tapauksessa homma oli kuitenkin saatu pidettyä tarpeeksi tiiviinä ja samaan aikaan mehukkaana. "Stew"-henkisissä ruoissa en pidä nimenomaan siitä, että lihasta tulee suikaleista, jotenkin tikkumaista. No mutta siis, pääruoat oli hyviä.

Jälkkäriksi otettiin viime kerralla ihastuttanut Chocolate Exposion, eli suklaaräjähdys. Tällä kertaa tosin se oli suorastaan pahaa! En tiedä, olikohan siinä mennyt jokin vikaan, kenties tuorejuusto pilaantunut vai mitä, mutta maku oli mielettömän tunkkainen, ylivoimakas ja kaukana siitä, mitä se viimeksi oli. Niinpä jäikin nyt vähän ristiriitaiset fiilikset kyseisestä paikasta. Ehkä annetaan sille vielä mahdollisuus, sillä siellä töissä olevan ihmiset on aivan huippukivoja ja ammattilaisia, mitä ruokaan tulee. Siksi hiukan ihmetyttäänkin tuo notkahdus. Se on sääli, että nyt, niinkuin viime kerrallakin ravintola oli tyhjä. Tällä kertaa tosin yksi kolmen hengen ulkomaalaisporukka oli myös syömässä, mutta viime kerralla paikka oli typötyhjä.

Ruoan jälkeen suunnattiin sitten vielä yksille drinkeille jonnekin baariin. Se sijaitsee Barrio del Carmen -nimisellä yöelämäalueella. Paikka oli ihan mukava, mutta kuulemma paikan Agua de Valencia oli kammottavan sokerista! Käppäiltiin sen jälkeen sitten hissuksiin pääaukiolle ja napattiin taksi kotiin. Neljästään se lysti on kyllä halpaa, kun ratikkalippu maksaisi 1,40 ja halvimmillaan olla tultu keskustasta alle 7 eurolla kotiin, eli kovin paljoa ei tule lisämaksua siitä, jos ottaakin taksin ja jakaa neljällä.

Sunnuntaina meidän porukan espanjankielentaitoinen etsi kaupungista kirpputorin ja voi vitsi, sehän oli tosi kiva! Se sijaitsee yhden jalkapallostadionin kupeessa ja myynnissä on vaikka mitä!

Näiden tavaroiden myyjä hermostui, kun nappasin kuvan.
Luuli varmaan, että otan mallia selkeästä esillepanosta...
Kirppikseltä loysin meidän uuteen kotiin aikas erikoiset pyyhetelineet. Ne on sellaisen vanhan näköiset ranskalaiset pyyhekoukut, joissa on kuva vanhasta jalallisesta kylpyammeesta ja vähän jotakin tekstiä. Lähtöhinta oli 5 euroa/ kpl. Tinkasin ja kysyin toiselta siinä häärineeltä myyjältä, että saanko kolme kympillä. Se suostui, mutta sitten kun jäin niitä vielä siihen pähkäilemään, niin paikan kolmas myyjä tuli heittämään tarjouksen "kolme euroa kappale". Terästäydyin heti ja tajusin, että oma tinkimishintani oli siis ollut vieläkin liian korkea, jos toinen myyjäkin jo ehdottaa pienempää hintaa. Tinkasin sitten vielä ja sain kaksi viidellä eurolla. Hyvä kokemus sinänsä, että tietää ainakin hinnoissa olevan täälläkin runsaasti tinkaamisen varaa. harmi, että tämä kirppari löytyi vasta nyt, koska kaikki meidän vieraat eivät päässeet näkemään sitä. Tuleville ieraille lupaan kyllä hienon ulkoilmakirpparin, mikäli heitä se kiinnostaa. Myynnissä oli siis mm. pyöriä, polkupyöriä, kippoja, kuppeja, aurinkolaseja, vaatteita, kenkiä ja huonekaluja, joista helmenä ehkä massiivinen barokkityylinen valtaistuin. Ehdotin sitä miehelle työtuliksi, mutta ei nyt tällä haavaa lähtenyt mukaan.

Kirpparin jälkeen istuskeltiin vielä yhdellä terassilla, jonka jälkeen itse hipsin koirien kanssa kotiin ja loppuporukka lähti metsästämään meille grillisapuskaa illaksi. Ikävä kyllä Carrefour oli sunnuntaina kiinni ja niin meidän grillausidea kariutui. Keksittiin sitten lähteä illalla TGI Friday´siin, eli amerikkalaiseen ketjuun syömään hampurilaisia. Ai jettä, kun olikin herkullista. Siitä vielä Sidreriaan, missä päästiin laskemaan omat siiderimme. Se oli sellainen pullon päälle kiinnitettävä vehje, mistä tuli paineella pullon siideri lasiin. Maistettiin kahta erilaista siideria ja olihan ne hyviä. Vähän niinkuin hapanta omppumehua tai vastaavaa. Kaukana Linda-siideristä ja kuulemma myös Matti-siideristä, jonka olemassaoloa en muistanutkaan ollenkaan... Helsingissä olen ravintola Kaislassa, Kaisaniemessä joskus maistanut vastaavanlaista siideriä, mutta ei sitä suinkaan kaadettu lasiin korkeuksista saati mitenkään muutenkaan erilailla. Ihan pullosta vaan lasiin, niinkuin kaikki muutkin.

Sieltä sitten kotiin ja unten maille, jotta Suomi-pariskunta pääsisi aamulla varhain ylös ja kohti lentokenttää. Oli tosi kiva vierailu, vaikka olikin niin lyhyt aika. Kiitokset!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Me ollaan kyllä tarjoiltu teille kaatosiideriä Toiv. blogihäiriköt

Pilkku kirjoitti...

No kyllä mä nyt sen muistan! Tämä Kaisla olikin katsokaas häiriköt vinkki niille, jotka etsivät sitä ravintolasta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada maistaa sitä herkkua pimenevänä iltana mökin terassilla itse pääkaatajan ja ylimmän apukaatajan avustuksella.

Anonyymi kirjoitti...

Jee, "tykkään", tee henna :))