Litti

K-k-kyyyylmä! Tänään on sisällä pitänyt olla kahdet pitkät housut ja neljä paitaa päällä. Hörh! Satoi koko päivän isoja räntämäisiä lastuja. Nyt paistaa aurinko! Tai siis laskemassahan se jo on, mutta kuitenkin. Myöhään tänään illalla tulee sisko ja parasta oliskin säiden parantua siihen mennessä! Nyt on myös kaikki mahdolliset puut ja pelletit poltettu, joten joko se on lähdettävä niitä jostakin hakemaan tai toivottava, että toiveet lämpimämmistä säistä toteutuu.

Eilen kysyin mieheltä, että onko se lukenut näitä mun blogejani vähään aikaan. Sanoi lukeneensa, mutta kaipaavansa ruokapostauksia. Hih, haluaa siis päästä kokkailemaan ja raportoimaan ja sehän sopii mulle! Ehdotinkin, että nyt kokeillaan uudelleen onneamme taskuravun metsästyksessä ja tietysti kokkaamisessa. Ja sen jälkeen vuoroon sitten ankerias! Se on tosi pelottava luikeroeläin, varsinkin tietysti, kun täällä niitä myydään ihan kotieläinmuodossa, eli virkeän elävänä. Hui olkoot. Mutta on se NIIN hyvää... Muistanpa muuten, että täälläkin kommentoineen Apen vaimolla olisi hihassa joku erinomainen ankeriasresepti. Muistankohan oikein ja olisiko sitä mahdollista saada kokeiluun?

Maalasin tänään harjoituksena muotokuvaa jostakin netistä löytyneestä naisesta. Sitä oli kiva maalata, rakentaa maltillisesti kerros kerrokselta. Olen helposti sellainen vahvan viivan tyyppi piirtämisessäkin, eli sellanen nyheröhahmottelu ei ole koskaan ollut mun vahvimpia puoliani. Sen takia tämä on juurikin hyvää harjoitusta, sillä kerrosten täytyy vielä antaa kuivua. Malttia siis vaaditaan!

Työ on vielä kesken, mutta kyllä siitä jo selvän saa. Sehän on ilmetty Jari Litmanen. Hmm, ei siis tismalleen saman näköinen kuin kuvan nainen...

Nyt tehdään lammasta ekaa kertaa elämässä. Niinpä suuria aukkoja yleissivistyksestäkin näyttää löytyvän. Hiukan fiiliksen mukaan mennään, mutta oli oikein sievän näköisiä kyljyksiä, mitä me saatiin ostettua. Niiden kanssa sitten valkosipuliperunoita.