Sadetta ja painajaisia

Heps kukkuu, tänään on satanut paljon! Ja nytkin sataa. Ihan niinkuin jossakin lokakuussa mentäis, kun ikkunasta näkyy vain mustaa ja katuvalot heittää ikkunan vesipisaroihin kimalletta. Rento ropina vaan kuuluu, mutta oli se aika vihmovaa, kun koirien kanssa käytiin ulkona. Nekin oli taas olevinaan niin hienoja, että vajaa 10 metriä suostuivat tuolla vesilätäköissä hipsimään ja sitten jo heti nokka kohti kotia. Nyt ei voi ikävä kyllä sanoa, että kohti lämmintä kotia, koska sitä tämä ei suinkaan ole. Koska on ollut näitä sateisia ja tuulisia päiviä, niin se tuntuu taas heti täällä asunnossa. Huiku käy ja seinät hohkaa kylmää. Onneksi on koirapatterit ja kultapatteri lämpiminä!

Sain tuliaisiksi viikko sitten Hollannista aivan tosi herkän ja kauniin värisen tulppaanikimpun. Tulppaanit olivat vaaleanpunavalkoisia ja suorastaan läpikuultavia. Tässä tämän päivän kuva, kun homma oli niiden osalta ns. paketissa. Kauniita olivat, mutta sitten kun eivät enää olleet, niin dramaattisen kuvankin vielä sain napattua.

Tänään menin nukkumaan päiväunia, kun väsytti aivan vietävästi. Näin aivan kammottavia painajaisia! Siinä oltiin mun kummitädin talossa minä, siskoni ja serkkuni. Meidän oli tarkoitus olla siellä yötä ja sillä välin kun serkku ja sisko lähti hakemaan läheisestä puistosta jotakin, niin joku hullu mies yritti tulla sinne taloon. Kuulin, kun se nauroi jossakin ja kun tajusin, että yhden ikkunan "säppi" oli auki ja menin kauhuissani sulkemaan sitä, niin se mies tuli siihen ikkunan toiselle puolelle repimään sitä auki. Ja kun tiedätte, kuinka joskus painajaisissa on vaikea edetä (juoksu siirappista, kädet painavat ym..), niin tässä kamppailin kaikin voimin pitääkseni pienen pienestä säpistä kiinni samalla, kun se ukko riuhtoi toiselta puolelta kovin voimin. Sain sen kiinni ja sitten juoksin talon toiseen päähän varmistamaan, että ulko-ovi on kiinni. Sitten jostain ala-luukusta kuului ääniä ja huusin siskolle, että onko se hän. Ei kuulunut mitäåän ja olin ihan varma, että se on se hullu, mutta sitten se olikin iloinen sisko siellä. Huh kauheeta!

Kuulostaa varmaan näin kirjoitettuna aivan turhanpäiväiseltä, mutta jotenkin se uni oli niin ahdistava, että jäi joksikin aikaa tosi kummallinen olo päälle. Vatsalihaksetkin tuntu tosi kipeiltä, niinkuin mulla aina painajaisten/ surullisten unien jälkeen tuntuu. Olen kerran herännyt siihen, että kun ikään kuin itken unissani niin samalla hengitän tosi nopeasti todellisuudessa. Siitä varmaan alkaa vatsalihaksetkin kramppaamaan ja se tuntuu sitten vielä pitkään heräämisen jälkeen.

Nyt onkin pakko kertoa ihan nopeesti, kun tuli mieleen lapsuudessa näkemäni kauhu-uni. Jostain syystä makasin meidän kotipihalla mattotelineen päällä ja joku vanha mummo löi mua palleaan sillä mattopiiskalla. Sitten onneksi heräsin ja tajusin, että olin nukahtanut Kettu-karkin päälle ja se oli painanut keuhkojen välissä pahemman kerran ja tullut siten uniin... :D

Tänään mies väsäsi mahtavaa kanapiirakkaa. Tarkkaa reseptiä ei ole nyt edes saatavilla, kun se on vieläkin jossakin puhelinpalaverissa... Mutta siis oman kokemukseni mukaan tässä oli itsemarinoitua kanaa, paprikaa, parsakaalia, sipulia, valkosipulia, fetaa, salsaa, tomaattimurskaa ja päällä tietenkin juustoraastetta. Ei nuo meidän kytkennät muuten ihan kunnossa ole, kun aina sulakkeet paukkuu kun jotain uunissa yrittää tehdä. Ja noi asensi tosi fiksusti uunin tuohon pakkasen viereen...

Oh well, nyt on masu piirakkaa täynnä ja sateen ropinaan onkin sitten kiva nukahtaa. Nyt luen Nenäpäivää ja sen ohella ihan superhumpuukikirjaa, eli Sophie Kinsellan Wedding Girl. Nenäpäivä on vaikuttanut TOSIhyvältä tähän saakka. Ja tiedättekö mikä muu vaikuttaa tosi hyvältä? Huomenna tulee mun sisko!