Pääsykokeista

Tuuli se vaan ulisee ja sadetta piiskaa. Milloinkahan nämä säät oikein alkavat asettua? Hiukkasen oli eri suunnitelmat jo tähän maaliskuulle. Näin jo itseni tuolla uikkareissa nautiskelemassa auringosta koiruliinit kainalossa. No jaa, kaippa ne aurinkoiset päivätkin vielä tulevat. Ja jos eivät tule, niin tämä oli sitten tällainen reissu...

Olen laittanut hakupapereita muutamiin kouluihin, jotka alkaisivat syksyllä. Niitä ennakkotehtäviähän tässä on nyt sitten yritetty vääntää ja muutaman ihan hyvän olen saanut aikaiseksi. Kovin vaativia nuo tehtävät ovat ja heikkouskoiselta meinaakin loppua tarmo jo heti alkuunsa, kun alkaa miettiä vaikkapa valokuvaa aiheesta läsnäolo tai tulevaisuus. Huh, ei ole helppoa. Mukavaa tekemistähän nämä kyllä ovat ja eihän se haku haavaa tee, vaikka ei sisälle saati seuraavalle kierrokselle pääsisikään.Hyvää harjoitusta ja ajatusten möyhimistä kaikki tyynni.

Pakko kertoa, että viime syksyn haussa kävi tosi karmea juttu. Hain journalismia opiskelemaan ja hakulomakkeeseen tuli täyttää todistuksen keskiarvo painottamattomana. Tämä siis tarkoittaa, että esim. 30 opintoviikon kokonaisuudesta merkitty numero vastaa yhden opintoviikon laajuista kurssia. Tapauksessani kymmenen (!!!) vuoden takainen terveystiedon numero lukiotodistuksesta oli saman arvoinen kuin muutama vuosi sitten suorittamani 15 opintoviikon laajuinen multimediatekniikka. Kysyin ohjetta todistuksen antaneen oppilaitoksen koulutusjohtajalta ja hän ei voinut uskoa, että he haluaisivat journalismikoulutuksessa tietää painottamattoman keskiarvon. Niinpä hän neuvoi mua laskemaan opintoviikoilla painotetun keskiarvon ja merkitsemään sen hakupaperiin.

Okei, kyllähän tuosta nyt tampiompikin tajuaa, että nyt ei taida mennä oikein, mutta niin vaan napsahti sitten pääsykoekutsu mulle. Läksin Rotterdamista Helsinkiin kokeisiin (kaikki tämä tapahtui salaa, koska mua jännitti niin kauheasti etten halunnut kertoa kenellekään) ja kokeet meni hyvin. Seuraavana päivänä lensin takaisin ja jäin jännittämään tuloksia. Sain kirjeen, jossa ilmoitettiin, että mut on hyväksytty kouluun. Juhuu! Olinko onnellinen? KYLLÄ. Sitten mua alkoi taas mietityttämään se arvosanajuttu ja soitin koulun opintotoimistoon. Sieltähän se sitten selvisi, että vaikka kokeet meni hyvin, niin homma on niin pisteen tarkkaa, että putosin saman tien 10:lle varasijalle. Ei sekään ollut sinänsä huono sijoitus, kun hakijoita oli reilu 1500 ja olin viidenkymmenes. Se ei silti riitä.

Pettymys oli tosi kova ja kyllähän siinä itku pääsi useampanakin päivänä. Yritin selvittää mahdollisuutta korottaa lukioarvosanoja tenttimällä ja vaikka se olisi ollut mahdollista, niin minulla ei yksinkertaisesti riittänyt siihen aika. Niinpä nyt on paperit vetämässä aikuispuolelle, jossa suurin osa pisteistä tulee pääsykokeesta. Numeroilla ei ole merkitystä, vaan aikaisemmilla ammattikorkeakouluopinnoilla ja alakohtaisella työkokemuksella, joista molemmista saan ihan hyvin pisteitä. Itse en siis voi esimerkiksi enää hakea tuonne nuorten puolelle journalismia opiskelemaan, sillä todistukseni ei riitä edes pääsykokeisiin. Niinpä voi siis vielä ajatella, että sain special-tilaisuuden osallistua, mutta sekään ei riittänyt. Ärh... jos vaan olisin harkinnut kolumnin näkökulman paremmin ym ym ym .....

Se, mikä tässä hommassa on vinksallaan on se, että todistuksen keskiarvo ei vastaa todellisuutta, eli opintoviikot eivät ole keskenään samanarvoisia. Soitin Haaga-Helian koulutoimenjohtajalöle kysyäkseni asiasta. Hänkään ei osannut selittää, miksi asia on niin. SE vasta olikin kummallista, sillä asia tuli hänellekin uutena. Lupasi tiedustella asiaa, mutta ei sieltä nyt ole kyllä mitään kuulunut. Olisi mukava saada tietää edes perustelu tälle menettelylle.

Hassua oli myös se, että pääsykokeissa vieressäni istunut tyttö jätti kaikista osa-alueista tyhjän paperin. Myös haastattelusta hän tuli samantien ulos. Oliko joku pakottanut hänet osallistumaan? Ja samalla meni paikka joltakin sellaiselta henkilöltä, jonka todistus ei ole parhaimmasta päästä, mutta joka olsii hillittömän hyvä kirjoittaja. Oh well... Onneksi itse voin osallistua aikuispuolenkin kokeisiin, sillä olen ehtinyt kartuttamaan alakohtaista työkokemusta runsaasti. Nyt sitten vain peukut pystyyn, sillä homma ei varmastikaan ole helppo! Muista, kuinka viime kerrankin jälkeen päässäni suorastaan surrasi ja hurisi, kun olin niin kovasti keskittynyt kaikkiin testeihin. Yksi ihan järkevä asia oli alkaa kirjoittaa edes säällistä suomen kieltä tähän blogiin. Olisi varmaan lukijoidenkin miellyttävämpi lueskella, kun ei olisi vaan tällaista tajunnanvirtaa!

Kas niin, tilityksellä saa aina paljon tekstiä aikaan. Ja olipa ihan kiva päästä tuosta jutusta kertomaankin, sillä jostain syystä se edelleen kaihertaa mun mieltä. Toivotaan parempaa onnea seuraavalla kerralla.