Maalaamisesta

Tänää kaivoin vihdoin ja viimein pölykerroksen alta maalausvehkeet esiin. Sain iskältä ison nipun tosi laadukkaita akvarelleja ja niillä on kyllä ollut ilo maalata. Muutama perintösivellinkin on ahkerassa käytössä, hellässä huomassani. Aitokarvaisia ei ole montaa, mutta ne ovat sitäkin monikäyttöisempiä. Isollakin siveltimellä saa tehtyä aivan ohutta viivaa, jos karva on pehmeä ja siveltimen kärki hyvin muotoiltu. Näistä muut maalaajat tietävät varmaan aivan huikeasti juttuja ja itse vasta opettelen. Tuon minäkin kuitenkin tiedän ihan kokemuksesta.

Voisia sanoa, ettei ihan näköistä tullut, kun aloin tuosta vaaleanpunaisesta, heleästä tulppaanikimpusta maalaamaan summittaista kuvaa ja sitten siitä tulikin ihan mummin ruusupensas. Tai jos ei se, niin tuo työ sopisi ainakin aivan tosi hyvin mummin mökin tai asunnon seinälle. Tekisi oikeen mieli nappata kuva, mutta sitä pitää vielä vähän korostaa. Mun ongelma akvarellien kanssa on kyllä kuitenkin enimmäkseen se, että mulla on vaikeuksia muistaa ja malttaa jättää paperille täysin valkoisia kohtia. Nyt varmaan kuulostaa, että junttaan koko paperin täyteen väriä, mutta ei se ihan niinkään mene. Olen tehnyt oman oivalluksen, että ensin maalaan vaikka sitten koko kuvan (jos vaikeuksia hahmottaa) ihan vaaleista vaaleimmalla sävyllä. Siitä sitten pikku hiljaa tummentamaan.

Kävin Helsingissä toissa syksynä maalaus- ja piirustuskurssilla, kaksi kertaa viikossa siis tuli taiteiltua. Se oli ihanaa! Oli kiva maalata ryhmässä ja saada palautetta. Siitä tosiaankin oppi ja tuli vain yksinkertaisesti tehtyä paljon töitä. Kovasti haluaisin vielä joskus päästä opiskelemaan taiteita. Eihän niistä mitään töitä tule, mutta ihanaa se on ja tuntuu "oikealta". Olen vaan niin kriittinen, kun itsekseni alan väsäämään, että sitten helposti lannistuu, eikä jatka harjoittelemista. Siihen täytyy kyllä tulla muutos. Iskä joskus sanoi, että joka päivä kun piirtää jotain, ihan mitä vaan, niin kehittyy vuodessa ihan silmissä. Pitäisi olla sellainen oma piirustus/ maalauspöytä, jossa välineet olisivat aina esille ja näkyvillä. Sitten niihin olisi niin paljon helpompi käydä käsiksi, eikä keksiä väenväkisin jotain muuta hommaa.

Nyt työn alla on lehdet, joiden välistä pilkistää aurinko. Vähän jotain tuulta olisi kanssa haaveena saada kuvaan, mutta saas nähdä. Mulla on yksi maalauskirja täällä mukana. Sekin on tuolla kirjahyllyssä "turvassa". Kun nyt vaan nousis ja nappais sen edes tähän tarvikkeiden viereen pöydälle. HOPS! Mä tein sen! Nostin laiskan peppuni tästä tuolista ja toin kirjan näkyville.

Täällä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään erikoista muutaman viime päivän aikana. Aika tasaiseen tahtiin täällä alkaa elo sujua ja nythän me ollaan asuttukin täällä jo kuukausi. Eipä tunnu siltä!

Sisko on tulossa tänne perjantaina, eli muutaman päivän kuluttua. Kivaa! Ikävä kyllä on luvattu vaan aika viileää säätä, joten ihan biitsikeleistä ei päästä nauttimaan. Vaikka voihan se sääennustekin vielä taas muuttua vaikka kuinka, ennenkuin sisko tänne saapuu. Olen miettinyt muutamia juttuja, mitä täällä tullaan tekemään, mutta ei vielä mitään varmaa. Yhtenä tavoitteena on vuokrata auto päiväksi tai kahdeksi ja mennä tutkailemaan vähän tätä Valencian ympäristöä. Jos on hyvä sää, niin eläintarha on yksi vaihtoehto. Täällä on ymmärrykseni mukaan sellainen eläintarha, jossa saa kävellä eläinten seassa itse. Kai siellä jotkut aidat sentään on, ettei nyt ihan leijonan saaliiksi sinne kävellä. Surman suuhun, siis!

Pahoittelen, että multa on jäänyt taas muutama päivä väliin. Nyt vaan ei ole kerrassaan ollut mitään kirjoitettavaa, niin olen ajatellut, että jätän sitten mielummin kirjoitettua. Ehkä terveiset on sentään aina paikallaan ja vaikka sitten säätiedot! :)

Nyt salmiakkipastilli suuhun ja kaunareita kattomaan. Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!