Huomenta kaunokaiset ja komistukset! Olipa heti hyvä fiilis, kun heräsin. Toivottavasti tunnelma jatkuu koko päivän ja saan samanlaisella ilolla toivottaa miehen työmatkalta kotiin.
Hän on ollut siis Saksassa työmatkalla maanantaista tähän päivään, eli suorastaan taivaallisen lyhyen ajan, jee! Työmatka on ollut kuulemma oikein tehokas ja paljon ovat saaneet aikaan, hienoa. Kyseinen paikka on siis Bamberg, josta meillä molemmilla oli jostakin syystä ennakkoluulo, että varmaan taas johonkin teollisuuskaupunkiin pääsee... Mutta vielä mitä. Bamberghan on hurjan kauniin näköinen pieni kaupunki, ainakin googlen kuvahaun perusteella. Katsokaa vaikka tästä!
Työporukka oli eilen ollut parsaravintolassa illallisella. Siellä oli kuulemma torit ja kaikki kaupat keskittyneetkin lähinnä parsan myymiseen. Sekä alkuruoassa, että pääruoassa oli ollut pääasiassa parsaa, mutta siellä oli tarjoiltu myös parsavanukasta jälkiruoaksi. Mahtoikohan mennä yli? :)
Mulla oli täällä eilen sellaiset kuviot, että päätin tosiaan lähteä käymään siellä modernin taiteen museossa. Otin tuosta ratikan ja huristelin sillä Serranon torneille saakka. Sitten kävelin Turian vartta pitkin jättimäinen jätski kädessä kohti museota. Olikin eka kerta, kun olen käymässä Serranon tornien toisella puolella. Jäätelömauista oli toinen valinta suosikkini dulche de leche (eli makea maito), joka oikeastaan maistuukin aika suolaiselta. Toiseksi valitsin kinderin, joka oli siis vaniljajäätelöä, mihin oli sekoitettu murskattua Kinder-suklaata. Ei hyvä! Tai siis ei pahakaan, mutta vikavalinta silti, kun vaihtoehtoina olisi ollut monenlaisia muitakin herkullisia vaihtoehtoja. Ensi kerralla sitten tarkempana.
Pääsin museolle ja jäin ihan hoo moilasena siihen seisomaan. Koko ovirivistö oli lasia, eikä sisään nähnyt peilien takia ollenkaan. Tai sitä vähää, mitä näkyi, näytti olevan pimeänä. En sitten mennyt kokeilemaan ovea, vaan tarkastelin kaikenlaisia lappuja siinä lähistöllä, niinkuin mikäkin hiippari. No, sitten näin yhden pariskunnan menevän ovista ja siitähän itsekin rohkaistuin. Mikähän tuossakin on, että ei uskalla kokeilla ovea, joka näyttää lukitulta? Ja mikä tekee tavallisesta ovesta toista lukitumman näköisen? Jotkin rautaovethan näyttävät aina olevan lukossa ja sitten se onkin yllätys, mikäli se vielä aukeaa kevysti. Elämän ihmeellisyyksiä!
Niinpä pääsin sitten hiippailemaan sisälle. Olen ihan poikki kuumuudesta ja kävelystä, joten jäi penkille hetkeksi istuskelemaan. Ulkona oli siis +25 lämmintä ja melkein tuuletonta. Kuitenkin lähtiessäni taivas oli pilvinen ja pientä sadettakin näytti tulevan. Niin vain pilvet kuitenkin yhtäkkiä väistyivät ja tilalle tuli painostava kuumuus. Istuin siinä penkillä hetken ja kuuntelin hiljaista museota ja nautin sisällä olevasta viileydestä. Hetkinen! Nukahdinkohan istualleni hetkeksi? Huh, aika väsynyt siis taisin olla.
Menin lipputiskille ja tervehdin. Pää oli edelleen painuksissa, eikä virkailija liikahtanutkaan. Sanoin hiukan kuuluvammalla äänellä hei ja sitten pää nytkähtikin nopeasti ylös. Silmät tosin näyttivät harhailevan. Hänkin siis nukkui! Pyysin yhtä lippua ja kuulin museon olevan ilmainen, sillä esillä on vain kaksi näyttelyä. Niinpä kipusin ekaan kerrokseen ja mitäs muuta siellä olikaan, kuin tila täynnä sijaamattomista vuoteista, taitelluista peinoista ja pinotuista muhkeista tyynyistä maalattuja teoksia. Katselin sen sitten suu auki läpi. En siis ihmetyksestä, vaan koska en saanut haukotuksia loppumaan.
Vähän nolo oli myös tilaan tulemiseni. Ovet näyttivät lasisilta liukuovelita ja jäinkin urpona niiden taakse ihan lähelle seinomaan, että eivätkö ne nyt aukea. Sitten pari askelta taaksepäin ja sama homma. Sitten tajusin virkailija ovien takana nousevan kyllästyneen näköisenä ylös ja sitten hoksasin sinänsä ihan tavallisen näköiset pystykahvat, joista vetämällä aukesi ihan tavallinen ovi. Vähän nauratti molempia. Poislähtiessäni hymyilin ja ilmeilin, että nytpä osaankin jo ja eikä mitään, rempaisin lasioven kolahtaen väärään suuntaan. Ei siinä auttanut kuin naureskella ja liueta paikalta vähin äänin.
Käväisin tässä välissä museon kirjakaupassa, koska sitä oli kehuttu. Ei ehkä ihan kehujensa arvoinen, mutta yhden pienen lahjan siipalleni löysin. Hän kun pitää äly- ja taitopeleistä, niin nyt onkin taas yksi hauska uudenlainen peli häntä täällä odottamassa.
Toinen näyttely sijaitsi talon kulmalla, jonne mentiin uolkokautta. Älkää nyt, mutta sekin ovi näytti siltä, kuin se oli vain henkilökunnalle tai vaihtoehtoisesti jokin hyvin harvoin käytettävä takaovi. Läksin kuitenkin rohkeasti kokeilemaan ja sieltä pääsinkin ihanan viileään, tummaan näyttelytilaan. Esillä oli tämä. Kyseessä oli omasta mielestäni aivan loistava näyttely. Koskettava, kiinnostava ja taidokas. Kuvissa oli siis lapsia eri maista, näyttely oli UNICEFin kanssa tehty. Osa kuvista oli niin koskettavia, että piti koota itsensä katsoakseen uudelleen. En ole muistaakseni koskaan kokenut mitään valokuvaa niin voimakkaasti kuin täällä. Liikuttavin kuva esitti murrosikäistä afrikkalaista poikaa kalliolla seisomassa. Hänellä on huiveista kääritty päähine päässään, eikä kuvassa ollut oikeastaan mitään muuta. Tai nimenomaan oli: ilme. Silmissä saattoi nähdä juuri ja juuri pintaan nousemassa olevan kyyneleet, pientä jännitystä poskissa ja aavistuksen omaisen rypyn silmien välissä. Voi itku, se oli upea!
Huh, nyt ei olekaan tuon muistelun jälkeen paljon sanottavaa. Jos siis Isabel Muñosilla on joskus jossain näyttely ja teillä on mahdollisuus mennä, niin suosittelen! Googlen kuvahaullakin jälleen löytyy hänen joitain teoksiaan, jos kiinnostaa tutustua.
Nyt hattu päähän ja aallonmurtajalle koirien kanssa kävelemään. Tänään tulossa taas kuuma pilvetön päivä. Illalla tulee kulta ja sitten katsotaan yhdessä päivän lätkäpeli. Eilen tein makaronilaatikkoa ja tuli muuten oikein hyvää, paitsi makaronit itsessään olivat ehkä hiukan liian isoja. Laittelen ohjetta myöhemmin. Samoin tulossa on ohje toissapäivältä. Kyseessä siis erittäin maukas ja helppotekoinen kasvispasta.
Kiinnostavaa keskiviikkoa! Varmasti tässäkin päivässä on jotakin erityisen kiinnostavaa, vaikkapa yksityiskohta jota ei ole ennen huomannut....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti