Täydellisyyttä hipova kurpitsapasta

Hur-raa! Tekstit palasivat, Suomi voitti Venäjän aivan huippumatsilla ja taas paistaa aurinko. Lämmöksi on luvattu mahtavat +27 ja puolipilvistä päivää kauppaavat. Ostettu!

Eilen kokeiltiin miehen kanssa ihan uutta pastareseptiä. Kyseessä oli täydellisyyttä hipova kurpitsapasta. Siksi vasta hipova, koska meinaamme seuraavalla kerralla vähän hienosäätää sitä vielä. Mutta tässä siis ohje.

Kuva otettu jälleen iPhonella, eli jälki on nyt vähän tällaista...

400g kurpitsaa

200-250g pastaa: rigatoni, penne, fusilli, caserecce, tms. 

puoli lasia valkkaria

pieni sipuli

rosmariinia tai salviaa maun mukaan, sekä timjamia jos tykkää

50g savupekonia, ilmakuivattua kinkkua tai muuta voimakasmakuista lihaa niin halutessaan

suolaa ja pippuria (tai kasvislientä)

oliiviöljyä ja nokare voita

hyppysellinen paahdettuja pinjansiemeniä

voimakasaromista juustoa raasteeksi, esim parmesaani

Silputaan sipuli ja kuullotetaan sitä pannulla oliiviöljyssä, jossa halutessaan voi aluksi hetken ajan lämmittää rosmariinia tai salviaa makua tuomaan. Poista sitten yrtti. Puolet kurpitsasta kuutioidaan ja vipataan samalle pannulle sipulin kanssa. Kaadetaan ylle puolisen lasillista valkoviiniä, jonka annetaan haihtua kuumassa lämmössä. Alennetaan lämpötilaa ja lisätään lasillinen vettä (sekä suolaa ja pippuria) tai kasvislientä. Keitetään vajaa varttitunnin verran, jotta kurpitsa kypsyy. Rullataan sitten tehosekoittimessa soosiksi. Jos lopputulos on liian paksu, lisätään vielä hieman vettä. Aika paksu saa ollakin, mutta notkea.

Loput kurpitsasta silpaistaan lastuiksi tai tikuiksi, joita sitten ruskistetaan pannulla nokareessa voita ja tilkassa oliiviöljyä, kanssa rosmariinin tai salvian. Hetken päästä lisätään kuutioitu pekoni tai vastaava, halutessaan myös tuoretta timjamia ja maun mukaan suolaa. Keitetään pasta, sekoitetaan kaikki keskenään, lastataan lautasille, koristellaan paahdetuilla pinjansiemenillä, maustetaan aromikkaalla juustoraasteella ja nautitaan! Resepti on poimittu Chefblogista.

Tämä kopioitu siis kaikkinensa blogista Keittiö Piemonten sydämessä. Ihana blogin nimi, muuten. Kuva on itse nappaistu eilisestä annoksesta. Ohjeesta poikkesimme vain sen verran, että laitoimme enemmän valkkaria, jotta homma muhevoitui oikein hyvin. Lisäksi laitoimme hiukan enemmän kurpitsaa ja kinkkua. Ohjeesta poiketen mukaan meni myös pari kynttä valkosipulia pieneksi pilkottuna. sipulin joukkoon heti alussa. Ostimme muuten aivan täydellistä kinkkua tiskistä eilen. Olisi ehdottomasti pitänyt ostaa enemmän ja pyytää siitä siivuja, niinkuin myyjä ensin ehdotti. Nyt voisi aamulla lehauttaa sellaisen tuohon Ruispalalle ja mennä aurinkoon nautiskelemaan. 

Pinjansiemenet ohjeessa olivat aivan must juttu, eli älkää missään tapauksessa korvatko/ jättäkö niitä pois.  Yrttinä käytimme ainoastaan rosmariinia, koska täältä on ollut yllättävän hankala saada tuoreita yrttejä. Kyllä on pari kertaa tullut suomalaisten markettien hienoa yrttivalikoimaa ikävä. Omaan keittiöön onkin suunnitteilla ikkunan alle pieni taso, johon voi laittaa yrttejä kasvamaan. Kummitädillä on aina aivan mielettömät tuoksut siinä keittiön pöydän ääressä, joten esimerkki on olemassa!

Kastikkeen amatöörianalysointia vielä hiukan: Käytimme "perhospastaa", eli parfallea ja valinta osoittautui erinomaiseksi. Tulikin ihan sellainen fiilis, että tätä pastaa täytyy tehdä ensi vuonna heti, kun ensimmäiset kevään merkit ilmestyvät. Kepeät perhosmuodot, aivan mielettömn upea kurpitsan väri ja hennot tuoksut tuovat kesän ihan takuulla ainakin päivällä parilla lähemmäksi, kun tätä syö. Vielä kun heitteli raastettua parmesania annoksen päälle, niin ainakin itsestäni näytti siltä, että perhosilla oli mahtava niittykin lautasella. Maku oli todella vieno ja pehmeä. Ihan ekan haarukallisen jälkeen olin lisäämässä jos jotakin, mutta mies rauhoitteli, että maistele hetki. Hänelläkin oli mennyt pari suupalallista, ennen kuin maun hienous ja herkkyys oli löytynyt. Totta tosiaan. Tämä pasta tarvitsee vähän aikaa ja rauhaa maistuakseen ja sitten kun se saa tarpeeksi tilaa ja ajatusta, niin voi mitkä hienot maut sieltä löytyvätkään! Siltikin.... meille jäi fiilis, että tätä täytyy kokeilla vielä muutaman pikku muutoksen kanssa uudelleen. Sen kun teemme, niin laitan sitten vaikka viestiä tänne. 

Mies joskus vähän hymyilee mulle, kun kaikesta syntyy niin voimakkaita visuaalisia tuntemuksia. Visuaaliset kokemukset ovat mulle tosi tärkeitä ja niiden voimakkuutta ja näkemistä kun ei voi estää, enkä haluaisikaan...Olen muuten huomannut, että tosi usein kehun jotakin ruokaa nätiksi. Esimekiksi ruodoton kalafile voi olla todella nätti. Oranssina, kiiltävänä ja painavana siinä leikkuulaudalla. Kalan nätteysarviointi on muuten suoraan peruja iskältäni, joka oli innokas kalan ystävä.

Pahoittelen, kun päivityksestä tuli vähän sekava. Olin niin innoissani tuosta eilisestä uudesta tuttavuudesta. Meillä leijui täällä kotona aivan valtavan ihana, huumaava tuoksu, kun tultiin koirien kanssa iltalenkiltä. Ehdottomasti taas uutta pastareseptiä kokeiluun piakkoin. Kotona Suomessa mua odottaakin iskän mulle ostama mielettömän hyvä pastakirja, Aglio & Olio. Voin suositella aivan erinomaisten ja silti helppotekoisten reseptien vuoksi!