keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Tauti vei voimat

Huh, niin sitä sai taas homman balanssiin kun viime viikonloppuna oli kivoin päivä, niin nyt on takana kaksi karmeinta päivää.

Maanantaina pyöräilin miehen työpaikan läheisyyteen ja mentiin yhdessä lounaalle. Se oli sellainen tavanomainen pieni kuppila josta sai kolmen ruokalajin lounaan kahdeksalla eurolla. Alkuun sain tonnikalapastasalaatin ja pääruoaksi kalaa. Kala mua mietitytti kovastikin jo siinä vaiheessa, mutta jotenkin kohteliaisuudesta sitten kuitenkin söin annosta yli puolet. Kala oli kuivinta, mitä olen eläessäni nähnyt ja maistanut. Siis aivan tikkumaista, mattapintaista ja kovaa. Se oli varmasti paistettu tunteja ennen kuin tulimme syömään, enkä ole varma sen silytystavastakaan. Jälkkäriksi otin kahvin, joka oli hyvä.

Menimme vielä miehen työpaikalla käymään ja olikin kiva nähdä se paikka ekaa kertaa. Oli hauska tavata miehen lähimpiä työkavereita ja nähdä, missä mies työskentelee päivittäin. Hienon näköinen oli paikka, oikein valoisa ja avara avokonttoriksi.



Pyöräiltiin sitten takaisin ja tunsin, kuinka vatsaan alkoi sattua jo kesken pyöräilyn. Siitähän se alkoi... Niinpä makasin sängyn pohjalla tuskissani vuorokauden ennen kuin lähdimme lääkäriin. Uuvuttavan vatsataudin lisäksi kärsin aivan infernaalisesta närästyksestä, joka alkoi vasta yöllä. Mulla on ennestäänkin kokemusta erittäin kovista vatsakivuista ja lukiossa ne todettiinkin pahaksi vatsakatarriksi. Kuitenkin nämä kivut, jotka kestivät tauotta 14 tuntia(!!!), olivat jotain ihan omaa luokkaansa. Korvat, kurkku, selkä, rinta ja vatsa olivat tulessa. Onneksi vihdoin lähdimme lääkäriin ja pääsin pian hoitoon. Nestehukkaa korjattiin ja sain myös tehokasta, tilanteeseen soveltuvaa kipulääkettä. Eilen illalla sitten klo 22 jälkeen pääsimme pois ja meinasin jo kääntyä kannoillani, kun kipu alkoi taas tuntua taksia odottaessamme.

Kysyimme ala-aulasta, että tännekö maksetaan ja he olivat jo kirjoittamassa pelottavan kokoista laskua, kun kaivoin uudelleen kansainvälisen kela-korttini (eurooppalainen sairaanhoitokortti) esiin. Sen myötä hoito oli ilmainen!! En tiedä oliko sairaalassa ehkä ymmärretty se väärin, vai onko omassa sisälukutaidossani häikkää, mutta käsittääkseni tuolla kansainvälisellä kela-kortilla on oikeutettu lyhytaikaisen EU-maissa oleskelun aikana käyttämään terveyspalveluita kohdemaan kansalaisille tarkoitetuilla hinnoilla. Voihan toki olla, että lasku tulee myöhemmin kotiin suoraan kelalta, mutta katsotaan sitä sitten. Voin kuitenkin tämän ensimmäisen kela-korttikokemuksen perusteella suositella kortin tilaamista kaikille. Ei tarvinnut mitään vakuutus- tms. papereita täytellä tai soitella mihinkään mitään puheluita. Lähimpään sairaalaan vaan ja sillä selvä. Tästä voi jokainen tavallisen kela-kortin omistava hakea eurooppalaista sairaanhoitokorttia, mikäli kiinnostaa. Ja mikäli nyt ei kiinnosta, niin saattaa joskus kiinnostaa, kun on ulkomailla vaikkapa ilman omaa vakuutusta ja sairastuu äkillisesti... Sitten on hieno kaivaa kortti esiin.

Tulimme kuitenkin pikku korvennuksesta välittämättä kotiin ja täällä rakennettiin mulle sellainen sairaalasänkytyylinen viritelmä isosta viltistä, eli nyt saatoin olla kohotetussa makuuasennossa mukavasti. Edellinen oma tyynykyhäelmäni oli luokaton ja sen seurauksena lantioni oli koko ajan aivan puuduksissa ja selkä entistä enemmän jumissa. Yö meni ihan hyvin ja vaikka kivut välillä muistuttelivat olemassaolostaan, niin tunne oli aivan eri luokkaa kuin edellisenä yönä. Aamulla kävimme apteekissa ja nyt olen ottanut rauhallisesti.

Sunnuntaina on taas Suomen vierailu tiedossa, joten toivottavasti olen silloin kunnossa ja valmis matkustamaan. Tiedossa on nimittäin pääsykokeet....

Ei kommentteja: