Isoanoppi, Nikke-kirjat ja suussasulava kookosbataattikeitto

Aamu meni siivoillessa ja tiskaillessa, koska isoanoppi tuli tänään tänne käymään. Eka vieras siis "plakkarissa". Vilkuteltiin ensin tuossa meidän parvekkeen ja hotellin parvekkeen välillä ja sitten miehen mummi kipusi tänne meille kylään. Mulla oli kamiina hiilloksella, niin en arvannut jättää sitä vahtimatta.

Piakkoin mentiin lounaalle tuohon rantakadulle ja tilattiin alkuun simpukoita, baby calamareja ja salaattia. Pääruoaksi nautiskeltiin paella mixtaa, eli sellaista, missä oli mukana sekä kanaa, että äyriäisiä. Jälkkäriksi vielä jokin valikoima erilaisia kakunpaloja ja sitten tietty päälle se vanha kunnon bonbon.

Siinä se o! Cafe bonbon. Pohjalla luraus kondensoitua maitoa ja päällä kuuma espresso. Nam!

Päätettiin lähteä käymään taas Carrefourissa ja sieltä lähti mukaan kaikenlaista tarpeellista; harja ja kihveli, rapuja, vuohenjuustoa, halkoja ja espanjankielinen Nikke-kirja. Ne on niin huippua luettavaa. Äiti osti niitä mulle nuorena ja jo silloin ihastuin kuviin ja kirjoitustyyliin. Yhä edelleen tämän ikäisenä (kohta 30 v.) ne uppoavat kuin lusikka tiskiveteen. Nyt siis sain idean, että koitan lukea sanakirjan kanssa Nikkeä espanjaksi. Saas nähdä, tuliko haukattua liika iso pala.

Suosittelen kirjoja kovasti kaikille, joilla on yhtään viikarimaista mieltä jäljellä tai vaihtoehtoisesti, jos haluaa kaivaa sen kekseliään ja uteliaan pikkukaverin itsestään. Näiden kirjojen lukemisella se onnistuu, varsinkin, jos 1950 -luku on mitenkään tuttu... Kirjailija on René Goscinny ja kuvittajana upea Jean-Jacques Sempé.


Tässä kuvitusnäyte eräästä Nikke-kirjasta:

http://forbiddenplanet.co.uk/blog/wp-content/uploads/2009/03/Le%20Petit%20Nicolas%20Goscinny%20Sempe.jpg

Ja kun nyt vauhtiin pääsin, niin tässä kohtaus yhdestä yksittäisestä tarinasta, jossa valokuvaaja on tullut koululle ottamaan oppilaista luokkakuvan. Teksti kopioitu osoitteesta http://nono.vuodatus.net/.

   Kun oli pesty ja pyyhitty, palattiin pihalle. Kaikki olivat vähän märkiä, mutta valokuvaaja sanoi, ettei se näkyisi kuvassa.
   - Hyvä on, haluatteko nyt tehdä mieliksi opettajallenne? kysyi valokuvaaja. Sanottiin kyllä, sillä me pidetään hurjasti opettajasta, hän on oikein mukava silloin kun häntä ei ärsytetä.
   - Siispä asetutte kiltisti paikoillenne kuvausta varten. Suurimmat taakse laatikoiden pääälle, keskikokoiset seisomaan, pienet eteen istumaan. Me tehtiin työtä käskettyä ja valokuvaaja alkoi selittää opettajalle, kuinka kaikki lapset taltutetaan kärsivällisyydellä, mutta opettaja ei voinut kuunnella loppuun asti. Hänen täytyi tulla erottamaan meitä, sillä kaikki halusivat seistä laatikoiden päällä.
   - Tääällä ei ole kuin yksi iso ja se olen minä, Henri huusi ja puski poispäin niitä jotka tahtoivat seistä laatikoiden päällä. Kun Jori oli itsepintainen, Henri löi häntä kalamaljaan ja satutti kätensä. Tarvittiin aika monta kaveria irrottamaan Jorin kalamaljaa joka juuttui kiinni.
   Opettaja sanoi antavansa meille viimeisen varoituksen, ellei se auta tulisi matematiikkaa, joten me alettiin mennä omille paikoillemme.
   - Jori meni valokuvaajan luo ja kysyi:
   - Mikä kone tämä on?
   Valokuvaaja hymyili ja sanoi:
   - Se on, poikaseni, sellainen laatikko, josta tulee ulos pieni tipunen.
   - Vanha kone, Jori sanoi. - Isä antoi minulle sellaisen jossa on vastavalosuojat, laajakulmat, telet, tietysti heijastamattomat... Valokuvaaja näytti hyvin äimistyneeltä, lakkasi hymyilemästä ja käski Jorin mennä paikalleen.
   - On kai teillä ainakin valotusmittari? Jori kysyi vielä.
   - Viimeisen kerran, mene paikallesi! valokuvaaja karjui ja vaikutti yhtäkkiä kovin hermostuneelta.

No niin, mutta takaisin asiaan.

Kauppareissun jälkeen mies teki taivaallista kookosbataattikeittoa. Voi hurja! Kuin lämmintä samettia pienellä potkulla napautettuna. Nyt se on kiireinen, mutta pyydän reseptin vaikka vielä tämän viikonlopun aikana. Niin ja mikä upeinta, miehen mummi toi mukanaan kaksi isoa paketti hapankorppuja. Herkullista kyllä ja päätinkin, että tästä lähtien pidän huolen, että hapankorppuvarastossa on aina vähän huonon päivän varalle, eli varautukaa te Suomesta tulevat ihmiset: matkalaukkuun siivu tilaa, jotta korput mahtuu mukaan. Salmiakkia saatiin myös ja iltapäivälehtiä. Lisäksi toivotut tiskiharja ja juustohöylä komeilevat nyt keittiössä.

Tänään on ollut melko kylmä päivä ja kovin pilvistä myös. Viikonlopusta näyttäisi tulevan aurinkoinen ja asteita 15-20 välillä. Toivotaan, että näin käy, sillä koko viikko on ollu aika lailla hyinen. Ei tietysti mitään verrattuna Suomen säihin, mutta kuitenkin. Meri viilentää ja kosteuttaa ilmaa kummasti.

Miehellä on sunnuntaina syntymäpäivä ja olen varannut erikoisesta paikasta pöydän synttäri-illalliselle. Nyt pitää vielä säilyttää yllätystä muutama päivä, niin sitten helpottaa. Toisin sanottuna asiaa auttaa se, ettei kerro asiasta kenellekään, kuka voisi sen vahingossa möläyttää... ;) Velipoika, kuulet tätä naljailua varmaan vielä pari vuotta.

Nyt oikein hyvää yötä ja kuullaan taas!

Hasta luego.
(Nähdään myöhemmin.)