Asemaravintola ja pitsan tekoa

Käytiin saattamassa miehen mummi Madridiin menevälle Radipo-junalle. Otettiin taas taksi tuosta hotellin edestä ja koska emme tienneet, missä asema on, niin näytettiin sitten junalippua, missä aseman nimi oli lyhenteenä. Taksikuskeja kertyi paikalle lippua ihmettelemään melkein puoli tusinaa, ennen kuin joku hoksasi, mistä on kyse.

Niinpä eräs kuski lähti meitä kuskaamaan ja matkaan meni ihan tuhottomasti aikaa! Varmaan puoli tuntia. Välillä aina tunnistimme joitain paikkoja, mutta koska meillä ei ollut hajuakaan asemasta, niin emme ryhtyneet sen kummemmin neuvomaan. Välillä kyllä mutistiin keskenämme, että "Miten tähän sillalle voi kestää näin kauan ajaa?" ym. ym. No, perille vihdoin päästyämme mittari olikin raksuttanut ihan huolella ja kaivoin mielenkiinnosta puhelimen kartan esiin. Äijähän oli kieputtanut meitä ympäri cityä oikein huolella! Tästä meidän kämpältä siihen asemalle olisi pitänyt ajaa melkein puolella rahalla ja ajalla siitä kuin mitä nyt matkaan tuhraantui. Kyllä kiukutti..

Asemalle päästyämme kaikilla oli kauhea nälkä ja olimmekin suunnitelleet syövämme aseman läheisyydessä lounaan. Siitä sitten on helppo kipittää junaan, eikä tarvitse sen enempiä miettiä enää muita kuljetuksia. Asemalla oli yllättävänkin ok ravintola, jossa perinteisesti tarjoiltiin päivän menua. Olisin itse halunnut ottaa vain paellan (8 euroa) , mutta tarjoilija kertoi, että mikäli otan myös alkuruoan ja jälkiruoan, niin saan paellan kolmella eurolla. Hullua! Niinpä pyysin alkupalaksi parsa- ja kukkakaalipaistosta, pääruoaksi paellaa ison keon ja jälkkäriksi vielä jotain riisivanukasta. Jälkiviisaana huomasin, että yhdelle aterialle riittää yksi riisiä sisältävä laji. Ei oikein vanukas enää meinannut maistua. Mutta tosiaan, ihan saman verran sai pastaa kolmella eurolla, kuin mitä olisi saanut kahdeksalla. Jouduin suorastaan toppuuttelemaan tarjoilijaa, joka lappoi paellaa lautaselleni ihan liikaa.

Niinpä vieraamme lähti ja jäimme vielä huiskuttelemaan turvatarkastuksen jälkeen palloilevalle isoäidille.  Täällä siis saa olla kyllä nesteitä ym. kassissa, mutta aseet ja sen sellaiset on kiellettyjä. Ne tarkistetaan läpivalaisulla, kuten lentokentälläkin. Mies jatkoi matkaansa takaisin töihin ja minä menin, minnekäs muualle kuin Carrefouriin. Onneksi on jo vippikortti sinne! :)

Käppäilin ympäri ostoskeskusta ja bongasinkin alakerrasta eläinliikkeen, josta saadaan tiettyä ruokamerkkiä noille haukuille kuppiin. Päätin tulla takaisin alakertaan sitten, kun olen hoitanut muut ostokset. Kyllä täällä on halpaa! Pari tosi kivaa puuvillapaitaa 3 euroa, kesätoppi saman verran ja kengäthän täällä on myös tosi halpoja. Niitä en ole ostanut, vaan koitan kitkutella noilla tennareilla vielä.

Ruokakaupasta ostin illan pitsatarvikkeet. Hillittömän ajan käytin hiivan etsimiseen ja laitoinkin jo miehelle töihin viestiä, että mikä hiiva mahtaa olla espanjaksi. Omista sanakirjoista sitä ei ihme kyllä löytynyt. "Levaduraa" ei meinannut siltikään löytyä, vaikka minut neuvottiin murojen kohdalta vasemmalle (uskomatonta, että näitä juttuja tajuaa, vaikka oikeastaan ei tajua kielestä välillä yhtään mitään...). Vihdoista viimein hiivakin kuitenkin löytyi ja pääsin jatkamaan matkaa. Koukkasin vielä koiranruokasäkin matkaan mukaan ja raahasin ostokset kotiin. Nyt jo muistan sen, miten meidän kämpän sijainti sanotaan tarkemmin, eli vastapäätä hotellia (delante de...). Siitä tiedosta on paljon hyötyä, niin ei tarvi vaan hokee "casa blanca, casa blanca..." koko ajan!

Kun mies sitten saapui töistä kotiin ystävänpäiväpuketti kädessään, niin alettiin tehdä pitsoja. sekin oli tuonu koiran ruokaa, kaks pussia! Ei oikein toiminu meidän ajatukset yhteen tällä kertaa... Kimppu on muuten hienoin näkemäni Valentine´s Day -kimppu. En oo koskaan saanut mitään noin imelää ja liukuhihna-yltiöromanttista! :D Hinnat muuten kuulemma pikkuset erit kuin Hollannissa. Eli esim. siis tuon kimpun olisi saanut Hollannista torilta noin seitsemäsosalla hinnasta. Mutta olihan siitä tosiaan noita sydämiä sun muita koristuksia...

On kyllä nätti

Pitsat siis tekoon ja siitäpä tässä vähän kuvamateriaalia. Pitsoista piti tehdä tosissaan kolme kertaa normaalia pitsaa pienempiä, sillä tuo meidän tämän hetkinen uuni on niin pieni. Sellainen lasten leikki-uunikin painii varmaan kookkaamassa sarjassa.

Jauhoja reippaasti pöytään, niin ei tartu taikina kiinni

Tällaisia pieniä myttyjä oli pöytä täys

Vanha kikka, eli viinipullo, josta on etiketit poistettu.
Ei tartu taikinaan kiinni, on hygineenen ja löytyy joka kodista

Tässä taisi olla tuorejuustoa, tuunattua tomaattipyrettä, tuoretta
mozzarellaa, pannulla käytettyä salamia ja tuoretta tomaattia

Sama pitsa uunin jälkeen

Selvyyden vuoksi: näin pikkuruisia pitsoja me tehtiin

Kielelle tilkka punaviiniä ja johan on ilta kohdillaan

Oikein mukava ystävänpäivä tuli vietettyä ja nyt sitten odottelenkin täällä jo seuraavia vieraita. Mies lähti Suomeen ja Hollantiin työmatkalle ja minä jäin tänne koiruliinien kanssa pitämään taloa pystyssä.

Tähän loppuun nyt eka osa espanjalaista ruumiinkieltä.

Toimii yllättäen myös Suomessa