Synttäri-illallinen akvaariossa

Eilen illalla otimme suunnan kohti L´Oceanographicia tarkoituksenamme päästä syömään kiva synttäri-illallinen miehen kunniaksi. Varauksemme oli klo 21, jolloin koko ravintola vasta aukesi. Saavuimme paikalle kuitenkin noin varttia ennen. Ovimies ohjasi meidät parkkihallin tuulikaappin värjöttelemään siksi aikaa, kunnes ovet ravintolaan aukeaisivat, eli tasan kello yhdeksän. Väkeä alko kerääntyä paikalle ja vihdoin ovimies avasi portin ja paikalle kiiruhti naishenkilö kansionsa kanssa.

Nimet löytyivät onneksi listasta ja pääsimme sisälle. Koskaan ei voi tietää, mitä ja milloin tarkalleen varaa, kun yrittää hoita asioita espanjaksi sanakirjan avulla... Ravintola sijaitsi yhdessä tiedepuiston "näkinkengässä" ja sisätiloissa eteen tuli ensimmäisetkin hillittömän kokoinen lamppu. Kuulostaa nyt varmaan pikkasen turhasta kohkaamiselta (lamppu ku lamppu), mutta kyllä tämä kyseinen nyt oli ihan tosissaan aika massiivinen ja kaunis lamppu! Jollekin tuli mieleen meduusat, toiselle koralli. Kaunis se oli joka tapauksessa, sillä yläaula oli muuten hyvin pelkistetty.

Lamppu (kuva ei ole itse otettu):

Portaita alas ja vauuu... siellä oli koko huoneen kiertävä korkea akvaario, joka oli täynnä kaloja. Tässäkin kuva, joka löytyi netistä: Ruokasali. Nyt tosiaan vähän laiskottaa. Otin siis kyllä itsekin kuvia, mutta kamera on jossakin päin asuntoa käsveskassa, eikä juuri nyt saatavilla. Siksi käytin näitä nettikuvia.

Ruoka tuolla oli mielettömän hyvää, samoin palvelu. Ei mikään halpa, mutta ei mahdotonkaan. Pääruoat oli 20-30 euroa ja alkuruoat (ne ehkä pääruokaan nähden hintavia) noin 13-20 euroa. Ruoka todella oli taivaallisen hyvää.

Ruoan jälkeen isoanoppi laitettiin taksiin ja hotellille. Me lähdettiin vielä juhlimaan keskustaan. Siellä valkkasimme LP:n oppaasta paikan, jossa myydään edullisia ja isoja drinkkishakeja. Saatiin jonotusnumero 2 ja odottelimme noin 5 minuuttia, ennen kuin saimme pöydän. Paikkaa pitävät kaksi keski-ikäistä ukkoa, joiden saatoimme hyvin kuvitella saaneen loistoidiksen tällaisesta rennosta drinkkibaarista joskus korituolissa retkottaessaan. "Lampunvarjostimiksi vaan jotain aurinkohattuja ja tiäks, ei sen väliä miltä se paikka näyttää, kunhan tunnelma on hyvä ja drinkit on isot..." :)

Miehen drinkki maistui ihan siltä sitruunalimonadilta, mitä Aku ja Hannu juo Aku Ankan klassikkosarjiksessa. Juotiin sitten vuorotellen toistemme juomia, jotta pysyisi joku balanssi. Muuten oli naama niin supussa, ettei sitä olis kattonut kukaan. Tuntuu, että kiilteet hampaista hävis jo tokalla kulauksella. Onneksi mun juoma oli niin sokerinen, että tahmakerros saatiin korvaavana pintaan sitten heti. Huh, onneksi pestiin hampaat ennen nukkumaanmenoa.

Kyseisessä baarissa viihdyttiin yksien drinkkien verran (niiden juomiseen meni varmaan tunti!) ja sitten polkastiin kohti keskusaukiota ja venailtiin taksia joku vartti. Istahdettiin autoon ja kun kerrottiin, mihin ollaan menossa niin se kuski tuhahti ja sanoi, että ei teidän kannata taksilla mennä, vaan kävelkää sinne. No niin me sitte noustiin pois taksista ja lähdettiin kävelemään. Jonkin aikaa mentiin harhaan, mutta sitten oikea katu löytyi. Määränpäänä jazz-klubi, joka osoittautuikin ihan oivalliseksi istuskelupaikaksi. Pikkusen jäätiin kaipaamaan live esiintyjää, mutta kyllä se taustalta kuuluva äänitepimputuskin meni ihan hyvin. Joinain iltoina siellä on kuitenkin siis esiintyjiäkin.

Tänään oltiin tuossa viiden * hotellissa aamiaisella, kun oli oikein juhlan aihetta, eli virallisesti ne synttärit. Mies jo 5 Actimelia, kun niitä ei kotiin osteta (ihan vaan siksi kun ovat niin turhaa jätettä ja hintakin on kova). Kaikkea oli tarjolla ja kyllähän siinä juhlava olo tulikin, kun kilistettiin vielä aamulla cavalla. Itselle ei kyllä maistunut kuin yhden kulauksen verran.. :)

Sitten tultiin vähän lepäilemään ja lähdettiin myöhemmin rantakävelylle ja lounaalle. Sitten taas tultiin lepäilemään ja katselemaan ottamiamme valokuvia. Kohta mennään taas syömään, tänään metsästetään tapaksia.

Huomenna, kun miehen mummi lähtee kohti Madridia ja mies menee töihin, niin koetan päivittää hiukan meidän kokkausjuttuja, eli video- ja kuvamateriaalia taistosta hummerin kanssa, liian sipulisesta gazpachosta ja hyvästä pinaattilisukkeesta.