Ulkomaalaisten naisten illallinen

Sain kutsun osallistua ulkomaalaisten naisten illalliselle. Kutsun antoi meidän asuntovälittäjämme, joka itsekin on alunperin saksalainen. Niinpä eilen illalla suuntasin sinne.

Toisessa asunnossa, jota kävimme katsomassa asuu tällä hetkellä parikymppinen tyttö poikaystävänsä kanssa. Poikaystävä on tällä rakentamassa venettä ja tyttö lähti mukaan. Hänen piti myös osallistua illalliselle ja meidän oli tarkoitus mennä yhdessä, mutta tuntia ennen sain häneltä sähköpostin, että hän ei pääsekään tulemaan. Oli kuulemma unohtanut jonkin toisen tapaamisen. Vai mahtoiko tulla "cold feet"? Ainakin itse olin niin jännittynyt uusien ihmisten tapaamisesta, että olin monta kertaa perumassa osallistumiseni.

Lähdin taas kerran liian myöhään viemään koiria ulos ja niinpä sain juosta ratikkapysäkille henkihieverissä. Mun oli tarkoitus mennä erään illalliselle tulevan naisen luo, jotta mentäisi ravintolaan yhteisellä kyydillä. En kehdannut myöhästyä, niin jätin sitten lipun ostamatta, jotten myöhästyisi ratikasta. Niinpä matkustelin sitten ihan jännänä ekan (ja toivottavasti viimeisen) matkani pummilla. Mietin, että en ole kertaakaan vielä nähnyt tarkastajia, joten ei ne varmaan nytkään tulisi. Jäin sovitulla pysäkillä pois ja siinähän ne sitten olivat! Melkein 10 tarkastajaa ja polisiia pysäkillä odottamassa. Juuri kirjoittivat sakkoa muutamalla henkilölle. En jäänyt kiinni, vaan kävelin muina miehinä kadun yli. Huh!

Saavuimme ravintolalle, joka sijaitsi jossakin tosi suuressa kompleksissa, mistä löytyi erillisten ravintoloiden lisäksi myös leffateatteri, pelihalleja, kauppakeskuksia ym. Olin unohtanut nostaa käteistä ja siellä ei kuulemma voinut maksaa kortilla. Niinpä kävin äkkiä etsimässä automaattia ja onneksi sellainen löytyikin kohtuullisen harhailun jälkeen. Illallinen maksi 30 euroa, johon sisältyi kaikki. Lisäksi piti tuoda mukanaan 10 euroa maksava ystävänpäivälahja. Aika tyyristä mun mielestäni!

Paikan päällä oli noin 30 naista, jotka kukin olivat jostakin muualta kuin Espanjasta tulleita. Taisin olla "nuorin" kolmella viikollani, kun vanhin taisi olla ollut Espanjassa jo 31 vuotta. Ruoka oli hyvää, mutta pakko sanoa, että sitä oli mielestäni todella vähän. Kaikki ruoka oli tapastyylisesti tarjoiltu, eli ruoat tulivat pöytään lautasilla, joista kaikki ottivat omalle lautaselleen osan. Valikoimassa oli niitä samoja minimakkaroita, mitä siinä yhdessä tapas-paikassa oli, jossa käytiin miehen ja hänen mumminsa kanssa. Sitten löytyi kroketteja, joissa oli kinkkua ja juustoa, pieni salaatti jaettavaksi ja lopuksi lihaa. Siis siinä kaikki! Näitä kutakin sai lautaselleen 1-2 kpl, eli en tosiaankaan tullut täyteen siitä. Ruoka oli hyvää ja sitä siis ei ollut riittävästi. Tulikohan nyt tilitettyä tarpeeksi... Höh.

No mutta siis porukka oli kivaa. Tuntui, että puolet oli Saksasta ja loput kyllä ympäri maailmaaa, mutta Valenciassa siksi, koska mies on armeijassa töissä. Siellä sitten juteltiin kaikenlaisista asioista ja kuulin, että tämän tyylinen illallinen järjestetään noin kerran kuukaudessa. Se järkätään aina eri paikassa ja yleensä kuulemma keskustassa. Tämän kertainen sijainti oli poikkeus.

Jossain vaiheessa sitten oli lahjojen jakamisen aika. Kaikille oli alussa jaettu lautasen alle numerolappu. Sen mukaisessa järjestyksessä lahjapöydältä sai käydä hakemassa itselleen lahjan. Lahja piti avata pöydässä ja jättää se niin, että kaikki näkevät, mitä on lahjaksi saanut. Homman nimi olikin sitten se, että jonkun toisen saaman lahjan sai omalla vuorollaan "varastaa". Itse varastin omalla vuorollani servettirenkaat, mutta sitten sama henkilö varasti ne minulta myöhemmin takaisin. Niinpä päätin sitten ottaa uuden lahjan jäljelläolevista ja sieltä paljastui ihan mukava vihreä huivi, joka ikävä kyllä ei ole yhtään omaa väriäni. Kiva leikki sinänsä ja kyllä siellä näkyi lahjoihinsa kiintyneitä tyyppejä samoin kuin sellaisia, jotka eivät olleet saamastaan lahjasta yhtään tyytyväisiä. Joku sai siis esim. jonkin Montreal -kalenterin ja jonkun erikoisen näköisen kupposen. Hih, olin ihan tyytyväinen huiviini.

Kotona olin vasta 1.30 yöllä. Illallinen alkoikin vasta yhdeksältä, joten olin aivan poikki kun pääsin kotiin. Voisi mun puolesta aloittaa tapaamisen joskus vähän aikaisemminkin.. Nielin varmaan tuhat haukotusta illan aikana, kun väsytti niin kamalasti... :)