Savuista kotatunnelmaa ja aamuinen lenkki rannalla

Eilen illalla hoksattiin, että kaupat eivät yleisesti ottaen ole sunnuntaisin auki. Löysimme kuitenkin yhden sekatavarakaupan ja hedelmäpuodin, jotka olivat avoinna. Hedelmäpuodista ostimme appelsiineja (oikein hyviä, tänään maistoin!), tomaatteja, perunaa, chiliä ja avocadoja.

Sekatavarakaupasta mukaan lähti kuorimaveitsi, karamellia, olutta, tiskisieni (tiskiharja on tilattu ja saapunee juustohöylän kupeessa parin päivän sisällä, kiitoksia vain osallisille!) ja paistinpannu. Täällä asunnossa olleesta paistinpannusta irtoaa teflon, kuin suomalaiselta kevätauringossa iho ja kattila on niin pieni, että siellä voi vaivatta keittää vain yhden perunan kerrallaan. Kattila on siis edelleen hakusessa, joten saatanpa tehdä taas ristiretken Carrefouriin. On täällä toinenkin iso kauppa, Merchado, mutta pysytellään nyt näillä tutuilla poluilla ens alkuun.

Mies väsäsi illalliseksi jauhelihapihvejä ja peruna-sipulipaistosta. Kävi vaan sellainen hassu juttu, että koska meillä oli kamiinassa vielä hiillos, niin liesituuletin imaisi sieltä savut koko asuntoon. Kumpikaan ei eka huomannut mitään, mutta sitten kommentoin apukokkimaisesti, että nyt kyllä haisee vähäsen erikoiselta. Ja sitten vasta nostin katseeni ja huomasin, että asuntohan on ihan harmaana savusta. Niinpä täällä sitten tuuletettiin vaivalla lämmitetty asunto viileäksi ja syötiin läpivedossa ja savun hajussa. Ei meinannut tuulettua pois ollenkaan, koska ulkona ei tuullut lähes lainkaan. Vielä tänäänkin vieno tuoksu meitä muistuttelee, mutta opittiinhan kerrasta. Itse en olis hoksannut noiden kahden yhteisvaikutusta, vaan varmaan tempassu vaan hätäpäissäni kovemmalle sen tuulettimen. Mutta hyvä, ettei näin päässyt käymään.

Tänään aamulla lähdin itselleni lupaamalle reippailulle rantaan. Bulevardia eka päätyyn saakka ja sitten vielä rannalle hiukan hölkkäämään. Kääntöpaikalla oikaisin pari vanhaa kunnon naisvoikkarivenytystä ja lähdin sitten takaisin päin rantaviivaa pitkin.

Paluumatkalla näin kerrassaan hauskoja juttuja. sellainen vanha mies teki ihan täysillä speedot jalassa sellaisia karate tms. liikkeitä. Hosui käsillä ja jaloilla ja potki ilmaa. Se oli tosi jännän näköistä ja muutkin sitä katteli mielenkiinnolla. Sitten vastaan tuli tällainen kaveri, joka istui kaikkien eväiden, tuolien, jalkojen ja kameroiden kanssa merelle päin. Sillä oli mukanaan sellainen hopeinen kangas, vähän niinkuin refla, mutta siis suora kangas. En tiedä, mitä sillä oli suunnitelmissa kuvata. Ehkä sille oli joku tulossa kuvattavaksi meri taustanaan.

Sitten oli vielä tällainen rumpuryhmä. Siinä oli 4-5 tyyppiä isojen rumpujen kanssa ja ne harjoitteli jotain uutta kappaletta. Taisivat olla katutaiteilijoita illan esitystä treenaamassa. Rannalla oli paljon nuoria ihmisiä hölkkäämässä, joilla kaikilla ipodit tarkasti korvillaan. Mukana myös oikein paljon vanhempaa porukkaa, jotka älysivät kuunnella aaltoja, lintuja ja tuulta. Itse kuuluin tähän ipod-porukkaan.

Ryysis

Tuossa rannan kahden kadun välisellä pienellä puistoalueella on ikäänkuin aikuisten leikkipuisto. Laitteet ainakin näyttävät sellaisilta, mutta ne ovatkin kuntoilutarkoitukseen. Yhdessä mennään ikäänkuin pyörän selkään, mutta kiskaistaankin oma vartalo suoraksi samalla kun kädet vedetään itseä kohti. Niinkuin laittaisi sen pyörän keskeltä nippuun ja jäisi itse väliin. Sitten on sellainen, mihin mennään pidikkeille seisomaan ja heilutellaan sivusuunnassa edes takaisin, niinkuin kellon viisari heiluisi viitosen ja seiskan väliä. Ja jos on oikein hyvät kylkilihakset, niin menee varmaan jopa väliä neljä ja kahdeksan. Yksi laite on sellainen, missä on kaksi rattia vierekkäin ja siinä renkaassa on reunalla nuppi, josta pidetään kiinni. Niitä sitten siitä nupista kiinni pitäen pyöritetään ikkunanpesuliikkeen tyylisesti niin, että voi vaihdella tuntuuko liike rintalihaksissa vai ehkä olkalihaksissa. Jos aihe vielä enemmän kiinnostaa, niin voin kokeilla niitä huomenna, jos ei ole kovasti ammattipyörittäjiä siinä edustalla.

Tarvii vielä sanoa, että mulle tuli niin mielettömän onnellinen olo tuolla rannalla kävellessäni. En oo tuntenut tuollaista puhdasta elämäniloa ja energiaa vähään aikaan. Tuntui, että oikein kuplin! Siellä mä sitte kävelin hymy korvasta toiseen ja taisinpa nauraa ääneenkin kerran.

Lounaalla käytiin rannassa yhdessä kuppilassa ja koko hoito sujui espanjaksi. Kyllä tää on ollu hienoa, mitä tähän saakka on tapahtunut. Me ollaan molemmat kertakaikkiaan ihan tohkeissaan, kun saadaan näin hienossa paikassa olla ja oppia samalla uutta kieltä. Koko ajan oppii jotain. Espanja on tosi hieno kieli ja olen aina ollut vähän kade, kun olen kuullut jonkun osaavan puhua espanjaa. Sanavarastoni tänne tullessani oli ihan todella viiden sanan luokkaa. Nyt varmaan muutamassa päivässä jo 30! Se on niin hyvä, kun ravintolassakin, jos ei ymmärrä lueteltua päivän menua, niin vaikka levittelee käsiään ja yrittää naamallaan jotenkin viestittää, että "ihan sama, kaikki käy," niin tarjoilija vaan odottaa järkähtämättä paikallaan, kunnes valitsee jotain. Sitten vaan jotain on keksittävä! Ja nälkää ei ole vielä tähän mennessä nähty. Täällä on täytynyt heittää kaikki "mä en sit halua mokata" -ajatukset romukoppaan, sillä sillä asenteella ei pitkälle pääsisi. Nyt vaan heittäydytään mukaan ja ollaan niinkuin ei oltaiskaan, eli puhutaan sitten vaikka kaikista kököintä ralliespanjaa.

Nyt alkaa ilta pimentyä ja kauppaan lähtö lähestyä. Huomenna on tarkoitus mennä markkinoille.

Una cerveza, por favor!
(Yksi olut, kiitos) Tämän tietääkin varmaan ihan kaikki suomalaiset.